Elokuva
Michael (Ryan Reynolds) on kevyitä romanttisia romaaneja tehtaileva kirjailija, jolla on taustallaan vaikea isäsuhde ja rakoileva avioliitto alkoholisoituneen Kellyn (Carrie-Anne Moss) kanssa. Matka kotikaupunkiin juhlimaan äidin (Julia Roberts) valmistujaisia vaihtuu onnettoman sattuman kautta hautajaisreissuksi, jonka yhteydessä koko suku päätyy setvimään menneisyytensä traumoja ja repimään auki kipeitä arpia. Avainasemassa on perheen hirviömäinen patriarkka Charles (Willem Dafoe), jonka vuosia etenkin Michaeliin kohdistama henkinen väkivalta on saanut aikaan vihan ja nöyryytysten hallitsemattoman kierteen.

Lyhytelokuvistaan tunnustusta saaneen Dennis Leen esikoispitkä on haparoiva, mutta näkemyksellinen esitys yhden perheen vaiheista parinkymmenen vuoden ajalta. Se on Michaelin näkökulmasta kerrottu perhedraama, joka keskittyy kuvaamaan keskiluokkaisen amerikkalaisperheen sisäistä dynamiikkaa ja lasten ja vanhempien välisiä tulehtuneita suhteita. Ohjaaja Lee vastaa myös elokuvan käsikirjoituksesta, joka on tarkkanäköinen, muttei omaperäinen. Perhettä seurataan kahtena eri aikana, nykyhetkessä ja Michaelin lapsuudessa. Kömpelö tarinankuljetus kielii ohjaajan kokemattomuudesta, sillä esimerkiksi siirtymät kahden eri ajan välillä on taitamattomasti toteutettu. Monin paikoin huomio karkaa pois itse tarinasta, kun katsoja joutuu miettimään, keitä kuvassa näkyvät henkilöt ylipäätään ovat. Kerronta on hidasta ja viipyilee turhaan kuvissa, joihin ei ole ladattu mitään painokasta sanottavaa.

Voi vain ihmetellä, kuinka esikoisohjaaja on onnistunut saamaan elokuvaansa mukaan näin nimekkään tähtikaartin, mutta Leen tapauksessa se on siunaus ja hänen elokuvansa pelastus. Upeiden näyttelijöiden sisäistetyt suoritukset vievät huomion kiitettävästi pois teoksen elokuvallisesta amatöörimäisyydestä ja saavat tarinan tuntumaan aidolta ja elävältä. Julia Roberts ja Emily Watson tekevät perheen naisina takuuvarmaa laatutyötä, ja Willem Dafoe on vakuuttava brutaalina hirviöisänä. Yllättävä sen sijaan on paremmin toiminta- ja komediarooleistaan tunnetun Ryan Reynoldsin (Blade: Trinity, Kaksi kaveria, tyttö ja pizzapaikka) vahva panos vaitonaisena, tunneongelmaisena Michaelina, joka hiljalleen alkaa kehiä auki vuosikymmenten painolastia ja katastrofaalista suhdettaan julmaan isäänsä.

Elokuvan nimi on lainattu amerikkalaiskirjailija Robert Frostin runosta, jolla on myös elokuvan juonen tasolla oma olennainen funktionsa. Runon humaanit teemat ihmisen ja elämän hauraudesta, heikkouksien hyväksymisestä ja ihmisen roolin ymmärtämisestä jäävät kuitenkin Leen käsittelyssä tavanomaisemman, riitelyyn ja rajuihin yhteenottoihin perustuvan perhedraaman varjoon. Mitään uutta ohjaaja ei arkipäiväisestä aiheestaan saa irti.

Yhteenveto
Tulikärpäsiä puutarhassa hukkaa hyviä ideoita teknisesti huteraan toteutukseen, mutta pysyy kiinnostavana ensemble-esityksenä ensiluokkaisen näyttelijäkaartinsa ansiosta.