Elokuva

"Miksi tulikärpäset kuolevat niin nuorina?"

Piirretyt elokuvat usein mielletään lasten elokuviksi. Laadukkaista animaatioistaan tunnetun Studio Ghiblin tuotantoa oleva Tulikärpästen hauta (1988)osoittaa kuitenkin, että piirretyissä voidaan kertoa miltei millaisia tarinoita tahansa. Tulikärpästen hauta on poikkeuk- sellinen aihe jopa japanilaiseen animaatioon. Kahden lapsukaisen epätoivoisesta selviytymiskamppailusta sodan julmuuksien keskellä kertova elokuva on erityisen synkkä ja surullinen. Tarina perustuu Akiyuki Nosakan kirjoittamaan, omakohtaisten sotakokemusten inspi- roimaan kirjaan. Vuonna 1935 syntyneellä, Studio Ghiblin johtaviin vaikuttajiin kuuluvalla, Tulikärpästen haudan ohjanneella Isao Takahatalla on sodan ajalta omakohtaisia muistikuvia, joita hän on hyödyntänyt elokuvaa tehdessään.

Tulikärpästen hauta on kaunis, mutta koskettavan surullinen ja tunteisiin vetoava elokuva. Jo ensimmäinen kohtaus paljastaa vääjäämättömän murheellisen lopun. Elokuva alkaa mahdollisimman synkissä tunnelmissa, kun 14-vuotias Seita hiljaisesti nääntyy nälkään. Tämän jälkeen siirrytään ajassa taaksepäin tapah- tumiin, jotka johtivat lapsukaisen traagiseen kohtaloon. Lapsien äidin saatua surmansa suurkaupunkeihin kohdistuneissa suurpommituksissa, vain Seita jää yksin suojelemaan pikkusiskoaan Setsukaa. Elintarvikkeiden ja vaatteiden ollessa harvinaista ylellisyyttä, vapaamatkustajina mielletty kaksikko ei saa osakseen myötätuntoa edes sukulaisiltaan. Sodan tuhoava mielettömyys jättää rujon jälkensä jokaiseen.

Japanilaisen aimaation kiistämättömiin klassikoihin lukeutuvaa Tulikärpästen hautaa pidetään yleisesti yhtenä parhaista sotaelokuvista kautta aikojen, vaikka se ei varsinaisesti kerrokaan sodasta. Tarina pikemminkin keskittyy ihmisten epätoivoiseen selviytymiskamppailuun erittäin synkissä, miltei toivottomissa olosuhteissa. Sodan mielettömyyttä ja sen synkkiä lieveilmiöitä kuvaavana leffana se jossain määrin muistuttaa Steven Spielbergin ohjaamaa Schindlerin Listaa (1993) ja Roman Polanskin Pianistia (The Pianist, 2002). Tulikärpästen haudan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan loppuhetkiin hieman ennen Japanin antautumista. Amerikkalaiset ovat juuri aloittaneet japanilaisiin suurkaupunkeihin kohdistuvat suurpommitukset ja siviilit saavat kärsiä nahoissaan palavan napalmin kuumuuden kaupunkien palaessa maan tasalle. Muiden kaupunkien tavoin myös Kobe pommitetaan maan tasalle, ja kuten sodassa yleensäkin, suurimpana kärsijänä on siviiliväestö.

Eräällä tasolla Tulikärpästen hauta voidaan nähdä myös kollektiivisena kanavana käsitellä hävityn sodan kansakunnalle aiheuttamia traumoja. Hollywoodilainen elokuva on samalla tavoin ruotinut amerikkalaisten Vietnamin sodan kokemuksia. Japanissa vastaavasti monet Godzillan kaltaiset teknologian aikaansaamat superhirviöt ovat vuosikymmenien ajan uhanneet japanilaista yhteiskuntaa tuhoten kokonaisia kaupunkeja. Tulikärpästen haudassa sodan aiheuttama tragedia projisoidaan pienimuotoisemmin ja henkilökohtaisemmalla tasolla. Erityiseti huomio kiinnittyy henkilöiden poikkeukselliseen realistisen tuntuiseen käyttäytymiseen ja keskinäiseen kanssakäymiseen. Myös 4-vuotias Setsuko käyttäytyy todentuntuisesti ikäisensä pikkutytön tavoin, mikä on elokuvissa varsin harvinaista.

Realismi yltää myös visuaaliselle tasolle. Piirrosjälki on lievästä yksinker- taistavasta tyylittelystä huolimatta todentuntuista. Sodan kurjuuden keskellä elävien ihmisten hätä ja ravinnon puute näkyy heidän ulkoasussaan kammottavalla tavalla. Monet kohtaukset ovat kuitenkin uskomattoman kauniita. Esimerkiksi amerikkalaisten pommikoneiden tuottama palopommisade kuolettavasta tuhovoimastaan on kertakaikkiaan henkeä salpaavan uljasta katseltavaa.

Tulikärpästen hauta nähtiin aikanaan japanilaisissa teattereissa yhteisesityksenä täysin erilaisen animaatioleffan kanssa. Iloinen ja hauska koko perheen My Neighbor Totoro (1988) antoi iloisia ja myönteisiä tuntemuksia murheellisen Tulikärpästen haudan vastapainoksi. Yhdistelmä tuntui toimivan hyvin, mutta Tulikärpästen hauta toimii kuitenkin mainiosti myös itsenäisenä teoksena. Pohjimmiltaan se ei kerro sodasta, vaan ihmisistä ja heidän suhtautumisesta toisiinsa. Tulikärpästen hauta lukeutuu kiistattomasti parhaiden japanilaisten animaatiofilmien joukkoon mm. Akiran (1988) ja Princess Mononoken (1997) rinnalle. 

Kuva

Alkuperäisellä kuvasuhteella oleva anamorfinen kuva on intensiivisen restau- roinnin ja digitaalisen kuvan käsittelyn ansiosta erinomainen. Värit toistuvat luontevasti ja puhtaasti. Tosin värimaailma ei sisällä erityisen kirkkaita värisavyjä, mutta käytetty väribaletti sopii hyvin tarinan henkeen. Paikoitellen on havaitta- vissa vähäistä rakeisuutta ja taustakohinaa, mutta kokonaisuutena ongelmat ovat varsin vähäisiä. Ainoa suurempi ongelma aiheutuu vaihtoehtoisin kuvakulmin toteutetusta kuvakäsikirjoituksesta. Monet DVD-soittimet näyttävät ruudussa vaihtoehtoisesta kuvakulmasta kertovaa ikonia koko elokuvan keston ajan.

Ääni
Alkuperäiskielinen, japaniksi puhuttu Dolby Digital 2.0 -ääniraita toimii varsin hyvin, vaikka äänimaisema sijoittuu pääosin etukanaviin. Äänimaiseman muodostuessa suurimmalta osin dialogista tehostekanavien käytön ja basson niukkuus ei ole erityisen suuri ongelma. Stereofoninen erottelu on hyvä niin musiikin kuin äänitehosteidenkin osalta.

Alkuperäiset ääninäyttelijät ovat dubbauksessa olevia huomattavasti luonnol- lisemman ja aidomman tuntuisia. Varsinkin pääosissa olevien lapsien englanin- kielisen dubbauksen tekevien äänet eivät sovi hahmojen luonteisiin. Muutoinkin dubbaus tuntuu stereoerottelultaan huomattavasti heikommalta, kuulostaen suurelta osin, stereofonista dubbausraitaa lukuun ottamatta, miltei yksikanavaiselta monomiksaukselta. Muutoin ääniraidat tuntuvat olevan likipitäen identtiset keskenään. 

Lisämateriaali

Ensimmäisellä levyllä on lisämateriaalina mahdollisuus katsella vaihtoehtoisia kuvakulmia käyttäen koko elokuvan kuvakäsikirjoituksen. Loput lisämateriaalit on laitettu toiselle levylle.

Toisella levyllä oleva runsas lisämateriaali on jaettu viiteen alakategoriaan. Materiaalia on kaikkiaan noin 67 minuuttia. Se on mielenkiintoinen kokonaisuus sisältäen informaatiota niin elokuvasta itsestään ja sen tekemisestä kuin myös tarinan käsittelemästä historialliselta ajan jaksolta. Japaniksi puhutut dokumentit ja haastattelut on tekstitetty englanniksi, mutta suomenkielistä tekstitystä ei valitettavasti näihin ole.

Creative Team Extras -osiossa on elokuvan tekijöiden näkemyksiä alkuperäisen tarinan siirtämisestä animaatioksi. Ehkä merkittävin yksittäinen lisämateriaali tässä osiossa on elokuvan julkaisun aikoihin Japanissa tehty ohjaaja Isao Takahatan haastattelu (17:39, DD2.0, 4:3). Haastattelussa ohjaaja kertoo hieman elokuvan tekemisestä ja sen saamasta vastaanotosta, sekä omien sodan aikaisten muistojensa vaikutuksesta elokuvan sisältöön pyrkimyksenä tapahtumien ja ympäristön autenttisuuteen. Japanese Release promo (6:36, DD2.0, 4:3) on elokuvan julkaisua varten tehty lyhyt mainosmateriaaliksi tarkoitettu videopätkä. Ollakseen mainosmateriaalia se on kuitenkin yllättävän informatiivinen. Alkuperäisteoksen kirjoittanut Akiyuki Nosaka kertoo näkemyksiään novellinsa siirtämisestä animaatioksi. Ohjaaja/käsikirjoittaja Isao Takahata pohtii lähinnä tarinan ja erityisesti päähahmojen erityispiirteitä. Graafinen suunnittelija Nizo Yamamoto keskittyy kuvailemaan aidontuntuisen toisen maailmansodan aikaisen Koben filmille saamiseen liittyviin ongelmiin. Molemmissa edellä mainituissa videoissa olevat elokuvanäytteet ovat letterbox-muodossa. Lisäksi mukana on lyhyet, parin sivun mittaiset Akiyiki Nosakan ja Isao Takahatan biografiat.

Production Extras sisältää materiaalia elokuvan tuotannon eri vaiheista. Bonus Storyboards -osiossa on videoleikkeiden muodossa esitettynä kuvakäsi- kirjoituksen pätkiä kymmenestä kohtauksesta. Osa kohtauksista ei päätynyt lopulliseen elokuvaan ja toiset ovat filmissä nähtyjen otoksien pidempiä versioita. DVNR (Digital Video Noise Reduction) featurette (4:24, DD2.0, 4:3) on englanninkielinen video, jossa kerrotaan elokuvan restauroinnista ja kuvan digitaalisesta parantelusta uutta julkaisua varten. Minidokkari on kiehtova ja informatiivinen, mikäli elokuvien tekninen käsittely kiinnostaa. Art Gallery on nimensä mukaisesti videoformaatissa oleva kuvagalleria (2:59), jossa esitetään elokuvan tunnussävelmän tahdissa suuri joukko kuvia leffan tuotannon eri vaiheista. Amerikkalainen DVD-julkaisua mainostava traileri (2:08, DD2.0, 16:9), jossa elokuvakriitikko Roger Ebert lyhyesti kertoo kyseisestä elokuvasta ja japanilaisesta animesta. Tämän lisäksi trailerissa esitellään uutta DVD-julkaisua lisämateriaaleineen ja digitaalisesti ehostettuine kuvineen. Mukana on myös alkuperäinen japanilainen traileri (1:46, DD2.0, 4:3)

Locations, Then & Now (2:35, DD2.0, 4:3) -videossa näytetään monien elokuvan tapahtumapaikkojen piirrettujä kuvia ja samaisista paikoista nykyään otettuja valokuvia. Historical Perspective -videolla (12:25, DD2.0, 4:3) Theodore ja Haruko Taya Cook pohtivat Japanin tilannetta vuonna 1945 rinnastaen sitä samalla Tulikärpästen hauta -elokuvan tapahtumiin. Interview with Roger Ebert (12:07, DD2.0, 4:3) on elokuvakriitikko Roger Ebertin haastattelu. Kyse ei niinkään ole haastattelusta, vaan pikemminkin ääneen luetusta elokuva-arvostelusta. Historiallinen perspektiivi ja Ebertin arvostelu ovat englanninkielisiä ilman tekstitystä.

Yhteenveto
Tulikärpästen hauta on eräs arvostetuimpia ja kiitetyimpiä japanilaisia animaatio- elokuvia. Se kertoo kahden orvoiksi jääneen lapsukaisen tarinan heidän pyrkiessä selviytymään toisen maailmansodan runtelemassa Japanissa. Future Filmin kahden levyn DVD-julkaisu on mallikelpoinen ja varsinkin restauroitu kuva on upeaa katsella. Lisämateriaaliakin on mukana yllättävän runsaasti.