Elokuva
Ihmis-Bellan (Kristen Stewart) ja vampyyri-Edwardin (Robert Pattinson) rakkaus saa vihdoin täyttymyksensä häiden jälkeen, kun pari matkaa Brasiliaan eksoottiselle saarelle kuherruskuukauden viettoon. Eddien lailla Bellaa palavasti rakastavan ihmissusi-Jacobin (Taylor Lautner) mielestä E&B ei ole ollenkaan siististi cool, varsinkaan kun Rion rantamilta tulee tieto tuoreen morsion olevan heti pieniin päin. Myös jälkikasvun rotuperimästä tulee kiistaa, kun rakkaudenhedelmä päättää aikaistaa normaalia yhdeksän kuukauden koeaikaa, ja pyrkii imemään synnyttäjästään kaiken elinvoiman ulos. Cullenin vampyyriperheen yrittäessä pelastaa kuihtuvan Bellan, Jacobin edustamassa Quiluten ihmissusiklaanissa joukot repeilevät, kun laumaa pääsutena komentava Sam (Chaske Spencer) on vakuuttunut, että pian syntyvä epäpyhä vampyyrin ja ihmisen metafyysinen jälkeläinen on tappava uhka täyden kuun aikaan ulvoville karvaturreille.

Oscarilla vuoden 1998 hienosta elokuvastaan Frankensteinin isä (Gods & Monsters) palkitun Bill Condonin ohjaama Twilight - Aamunkoi osa 1 on toiseksi viimeinen näytös Stephenie Meyerin ultrasuosittuun kevytkauhuilusaagaan, ja selkeästi studiopomojen ahneuden palkkana kahteen osaan siivutettu. Condonin työn jäljessä ei ole häivääkään siitä arvokkuudesta ja tyylitajusta, mitä mies on aikoinaan teoksiinsa viljellyt, vaan yleisöään häpeilemättömästi kosiskelevan ja samaan aikaan törkeästi aliarvostavan sarjan neljäs ilmestys palaa pitkin harppauksin alkuosiensa lapsellisuuteen ja naiiviuteen. Jokaisen Twilightin käsikirjoittaneen Melissa Rosenbergin adaptaatio seuraa uskollisesti originaalia, mutta epätasainen tarinankuljetus ja paikoin typerryttävä dialogi tekevät hittituotteesta haukotuttavan tylsän seurattavan.

Samalla nuorten ihmisten välinen seksi demonisoidaan käsittämättömällä tavalla, paksuksi pamahtavan Bellan kuihtuessa AIDS-allegorisella tavalla. Liikaa tilaa saavat digitaalisesti luodut lykantroopit ovat harvinaisen huonosti animoituja eikä teknisesti mitään sanomaton elokuva vakuuta millään osa-alueella finaaliin sijoittuvaa uudelleensyntymäepisodia lukuun ottamatta. Jopa yleensä luotettavan säveltäjän Carter Burwellin score kuulostaa vasurilla tarinan taustalle väkästetyltä. Tarinan kunnialliseen lopetukseen on kuitenkin vielä mahdollisuus, sillä huipennus teinit ympäri planeettaa sekoittaneeseen epistolaan saadaan vuoden kuluttua 16.11.2012, mutta Aamunkoin jättämistä lähtökohdista tarkasteltuna luotto menestykseen on alempana kuin Paavon mahikset presidentinvaaleissa.

Robert Pattinson jatkaa valitsemallaan tiellä alituisen murheen murtamana Edwardina, eikä näyttelijänlahjoiltaan kiusallisen rajoittunut Taylor Lautner petä kumpaakaan faniaan, sillä miekkonen viilettää ilman paitaa jo leffan alkusekunneilla. Höpöhorrorin heikoin lenkki on aikaisempienkin leffojen tapaan Kristen Stewart, jonka ulkoluvulta kuulostava replikointi ja naama nurin päin näytteleminen antavat syyn epäille esittäjänsä kärsivän kroonisesta ummetuksesta. Tavallista enemmän tilaa saavat tällä kerralla Cullenin piikkihammasperheen päätä, tohtori Carlisle Cullenia, esittävä väritön ja mauton Peter Facinelli sekä susi-ihmisten mukavammassa päädyssä murisevat Booboo Stewart (Seth) ja Julia Jones (Leah). Ainoa sympaattinen roolityö lankeaa jälleen pienessä osassa Bellan iskänä kurtistelevalle Billy Burkelle, isopalkkaisten Dakota Fanningin ja Michael Sheenin johtamien Volturi-vampyyreiden loistaessa yhtä irrallista unijaksoa lukuunottamatta poissaolollaan.

Yhteenveto
Vetelä ja jännitteissäkin jälkeen jäänyt rahastus, jonka ainoat arvot mitataan markkinavoimien mittareilla.