Elokuva

Hollantilaisen Jan De Bontin ohjaaman Twister-elokuvan julkaisu osui sopivasti 1990-luvun jälkipuoliskon katastrofielokuvien buumiin (mm. Deep Impact ja Armageddon). Elokuvayleisöä ravisteltiin luonnonkatastrofeihin liittyvillä uhkakuvilla - tietenkin hollywoodmaisesti liioitellen. Twisterissä hasardi on kuitenkin todellinen; tornadot, jotka ovat vuosittain Texasista Kanadaan ulottuvan tornadovyöhykkeen riesana tehden suurta aineellista tuhoa ja vaatien myös lukuisia ihmishenkiä.

De Bontin ura ohjaajana on ollut vaihteleva. Miehellä on tilillään Speedin (1994) kaltainen, Keanu Reavesin uran nousujohteiseksi kääntänyt toimintaklassikko, mutta myös muutama floppi, kuten vuonna 1999 päivänvalon nähnyt The Haunting.

Twister on ensisijaisesti katastrofielokuva, mutta perinteiseen tapaan erikoisefektien vyörytyksen sekaan on pyritty ujuttamaan ihmissuhdedraaman aineksia. Elokuvassa seurataan tornadotutkija JoAnne "Jo" Thorton-Hardingin (Helen Hunt) ja tämän tutkijaryhmän tornadojahtia, jonka pyrkimyksenä on löytää edellytyksiä kansallisen tornadovaroitusjärjestelmän kehittämiselle. JoAnnen avioeroaikeissa oleva siippa, William Harding (Bill Paxton), saapuu tutkimuspaikalle pyytääkseen vaimoltaan allekirjoituksen avioeropapereihin, mutta joutuukin yllättäen mukaan JoAnnen voimanmittelöön luonnonvoimien kanssa. Oman jännitteensä mukaan tuo myös kilpaileva tornadotutkija Jonas Miller (Cary Elwes). 

Juonellisesti elokuva on varsin köykäinen, mutta se on toisaalta ymmärrettävää, koska elokuvan viehätys lepää niin voimakkaasti paljon hehkutettujen erikoisefektien varassa. Tornadot vaikuttavat autenttisilta, ja tässä suhteessa Twister lunastaa - jopa ylittää - ennakko-odotukseni. Kotiteatterin lepotuoliin upottautuneenakin saattoi tuntea kylmän hien nousevan otsalle tornadon kuvitteellisessa ytimessä. Täysin ryppyotsaista rymistely ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi hupaisasti tornadon pyörteisiin joutunut, hädissään ammuva maitokarja jaksoi – sairasta kyllä – hymyilyttää.

Hulluna sinuun –komediasarjassa hauskuuttanut ja As Good As It Gets –elokuvassa Jack Nicholsonin aisaparina hienosti näytellyt Hunt tekee rutiininomaisen ja ehkä hieman kalseankin roolityön hullunrohkeana ja kunnianhimoisena tutkijana. Kokenut Paxton tekee puolestaan itselleen tyypillisen roolin julkkismeteorologin tehtäviin tornadotutkimuksen parista siirtyneenä miehenä. Hän ei säväytä millään tavoin, mutta hoitaa oman leiviskänsä kunnialla, kuten niin monta kertaa aiemminkin. Paxtonille tyypilliset maneerit tosin ärsyttävät ajoittain.

Hollywoodin suvereeni sivuroolispesialisti Philip Seymour Hoffman osoittaa jälleen kerran, mistä on hyvä luonnenäyttelijä tehty. Esimerkiksi Happiness-, Magnolia- ja Boogie Nights –elokuvissa ihastuttaneen Seymour Hoffmanin esittämä Dustin Davis on JoAnnen tutkijaryhmän impulsiivinen sekopää, jolla on tieteellistä uskottavuutta yhtä paljon kuin Jasper Pääkkösellä karismaa. Mahdotonta sanoa, saako hän aina itselleen räätälöityjä rooleja vai tekeekö hän roolista kuin roolista itsensä näköisen.

Käsillä oleva special edition -versio on kuvasuhteeltaan 2.35:1 ja luonnollisesti anamorfinen. Piskuiselta televisiolta (32" Panasonic) katsottuna päällimmäisenä jäi mieleen poikkeuksellinen värikylläisyys, mikä teki kunniaa elokuvan komeille maalaismaisemille. Kaikin puolin mainio julkaisu kuvansa puolesta; epätarkkuus, haaleus tai rakeisuus loistavat poissaolollaan.

Erikoistehostevyörytys ei olisi täydellistä ilman mahtipontista ääniraitaa. Tarjolla on sekä Dolby Digital 5.1 - että DTS-raidat. Turvauduin itse jälkimmäiseen ja täytyy myöntää, että tyrät ryskyivät kuin Linnanmäellä konsanaan. Elokuvassa oli toki monia pitkähköjä, dialogipainotteisia suvantovaiheita, mutta silloin, kun tornadohelvetti päästettiin irti, subbari huusi leipää ja takakanavat hoosiannaa.

Visuaalisesti komea elokuva sai arvoisensa audiopuolen käsittelyn. Rauhallisten suvantovaiheiden ja efektivyörytysten vuorottelu ehkäisi kuunteluväsymyksen syntymistä, eikä kaiuttimien mylvintä käynyt missään vaiheessa rasittavaksi.

Lisämateriaali

Extroihin mieltyneille DVD-harrastajille Twisterin special edition tarjoaa melko vaatimattoman kattauksen. Teatteritrailerin ja ohjaaja De Bontin sekä erikoistehostekoordinaattori Stefen Fangmeierin kommenttiraitojen lisäksi elokuvan kylkiäisinä on tarjolla suomeksi tekstitetty, vajaan varttitunnin mittainen Näin tehtiin Twister -dokkari.

Toinen dokumenteista on nimeltään Twisterin Anatomia. Tässä vajaan kymmenen minuutin mittaisessa dokumentissa valotetaan, mistä tornadoissa on oikeasti kysymys, ja miten autenttisen näköiset tornadot luotiin George Lucasin Industrial Light & Magic -yhtiössä.

Olosuhteisiin nähden sangen aneemiset extrat kruunaa Van Halenin kammottavan Human Being -kappaleen musiikkivideo, jossa on tietenkin hyödynnetty itse elokuvan kuvamateriaalia.

Yhteenveto

Jos elokuva riisutaan audiovisuaalisesta kuorrutuksestaan, niin juuri mitään ei jää jäljelle. Toki elokuvan teema on sangen mielenkiintoinen ja lähtökohta koko lailla omaperäinen, mutta pakollinen romanssi, hyvän ja pahan välinen kilpajuoksu, liioitteleva mahtipontisuus ja muut latteudet syövät kyllä pisteen jos toisenkin elokuvalle antamastani arviosta. Helen Hunt ja Bill Paxton ovat yllättävän keskinkertaisia, eikä heidän välillään ole kemiaa juuri enempää kuin Jäätteenmäen ja Lipposen välisissä suhteissa. Onneksi Seymour Hoffman on omalla tasollaan.

Tornadot ovat komeaa katsottavaa; jo 1990-luvun puolivälin tietämillä erikoistehosteet olivat sitä luokkaa, että moni uskoi kehityksen saavuttaneen lakipisteensä. Toisaalta on surullista, että efektien viilailu näyttää tapahtuneen muiden osatekijöiden kustannuksella. Omassa genressään elokuva on kuitenkin poikkeuksellisen vetovoimainen, eikä aiheuta Armageddonin tavoin myötähäpeän tunnetta.

Miltei referenssitason kuvan ja mainiosti miksatun DTS-raidan ansiosta elokuva on omiaan kotiteatterilaitteiston testimateriaaliksi. Juuri muuhun elokuvasta ei ole, joten jos olet mieltynyt hienoviritteisiä juonen nyansseja sisältäviin puolalaisiin taide-elokuviin, kannattaa Twister jättää kaupan tai videovuokraamon hyllylle.