Elokuva
Kun Saksan joukot miehittävät Puolan vuonna 1941, rautasaappaan alle jää myös Bielskien maatila. Reissultaan palaavat pojat Tuvia (Daniel Craig), Zus (Liev Schreiber) ja Asael (Jamie Bell) löytävät vanhempansa murhattuina ja saavat naapurustolta kuulla olevansa etsintäkuulutettuja, joiden päästä on luvassa palkkio. Muutaman muun kyläläisen kanssa Bielskit pakenevat Valko-Venäjän ikimetsiin, tarkoituksenaan piileskellä heille tutuissa maisemissa ja odottaa tilanteen rauhoittumista. Mutta ei aikaakaan, kun metsään ilmestyy suuri joukko muitakin natsivaltaa pakenevia juutalaisia, eikä Bielskeillä ole muuta mahdollisuutta kuin tarjota heillekin suojaa ja turvaa. Pian korven kätköihin on kasvanut kokonainen pieni kaupunki, jonka muonavaroja kartuttaakseen Bielskit tekevät ryöstöreissuja seudun maatiloille ja saksalaisten valtaamiin tukikohtiin. Kuumaverisemmän Zusin mielestä piileskely ei ratkaise sotaa ja tämä liittyykin venäläisiin partisaanijoukkoihin, saadakseen tappaa vihaamiaan saksalaisia. Päätös tuo veljesten välille kuitenkin kärhämän, kun Tuvia päättää jäädä johtamaan omaa vastarintaliikettään metsän kätköihin. Helvetti pääsee valloilleen, kun saksalaiset mobilisoivat rajaseudulle entistä enemmän joukkojaan, tarkoituksena kukistaa kapinalliset, jolloin Tuvian piilokaupunkikin päätyy lopulta tulilinjalle.

Ohjaaja Edward Zwick ei ole koskaan tehnyt elokuviaan kynttilää vakan alla pitäen. Miehen komeat eepokset ovat olleet näyttäviä ja suuribudjettisia epookkeja, joiden yhtenä elementtinä on aina vauhko ja vaahtosuinen toiminta. Intohimon tuulet (Legends of The Fall, 1994), Viimeinen Samurai (The Last Samurai, 2003 ) ja Veritimantti (Blood Diamond, 2006) ovat kaikki pohjimmiltaan seikkailullisia draamoja, joiden keskiössä ovat aina ensin ihmiset, mutta joita jokaista on myös potkinut menestykseen huolella ja pieteetillä tehdyt taistelukohtaukset. Sama pätee Uhmaan, jonka monissa yhteenotoissa tulee hienosti esiin Zwickin kokemuksen kouluttama taito koordinoida toimintaa ilman, että se nousisi elokuvaa määräväksi tekijäksi.

Nechama Tecin kirjasta Zwickin ja Clayton Frohmanin adaptoiman tarinan keskiössä ovat kuitenkin Bielskin veljekset ja heidän keskinäiset suhteensa, maailmanpalon luodessa tapahtumille oman karmaisevan taustansa.
Zwick keskittyy metsän kätköissä piilottelevien ihmisten keskinäisiin suhteisiin ja nostaa esiin arkojakin kysymyksiä uhrautuvaisuudesta, petturuudesta ja siitä, mikä on ihmisyyden hinta. Toimivasta tekniikasta huolimatta draaman kaari jää aavistuksen vajaaksi, jolloin myös samaistumisen aste sen henkilöihin meinaa tyssätä pelkän perusvälittämisen tasolle. Fiksusti Zwick ei kuitenkaan sorru nostamaan Bielskejä turhan korkealle jalustalle, eikä maalaamaan saksalaismiehittäjistä kasvottomia hirviöitä tai kliseisiä natsipetoja.

Viimeistään Quantum of Solacella (2008) James Bond -kannuksensa lopullisesti hankkineen Daniel Craigin Tuvia on maltilla muokattu, ristiriitojen ja omien demoniensa rikki repimä mies, joka vastentahtoisesti joutuu kantamaan sankarinviittaa.  Aina varmaotteinen Liev Schreiber taas kuin tämän peilikuva, tulella tuleen vastaava raivopää, joka on valmis äärimmäisiinkin uhrauksiin sammuttaakseen koston liekkinsä. Jamie Bell jää väkisinkin kahden vahvan ja mielin määrin kuva-alaa dominoivan alfauroksen jalkoihin, vaikka hänen roolihahmonsa valinnoilla on tarinassa suurempikin merkitys. Alexa Davalos on surusilmineen tarinan tahtonainen, jonka sydän sykkii vaarallisesti samaan tahtiin Tuvian kanssa.

Zwickin luottokumppanina mm. upean Blood Diamondin scoren luonut James Newton Howard on nuotittanut Uhman varmaotteisesti, joskin ilman sen suurempia yllätyksiä. Kokonaisuutta kannattelevat synkät ja mahtipontiset, suurella puhallinorkesterilla tuotetut teemat, joihin yksinäinen viulu (sooloilijana virtuoosimainen Joshua Bell) piirtelee koskettavia kohtaloita, elämää ja kuolemaa. Sävellysten taustalla vaikuttaa vahvasti sekä venäläinen kansanmusiikki, että juutalaisten perinteikäs klezmer. Aloituksen sydäntä särkevä Defiance Main Titles rakentaa pohjan koko scorelle, jonka surumielisiin molleihin Howard palaa tämän tästäkin. Perinteisemmän suureellista elokuvamusiikkia edustavat tehokas The Bielski Otriad ja Camp Montage ja herkkyyttä hauras Tuvia Kisses Lilka.

Yhteenveto
Komealla budjetilla tuotettu Uhma on sanomaltaan universaali ja tuntemattomamman historian kronikoitsijana tärkeäkin elokuva: tosielämän Bielskit kun taistelivat metsäkaupungistaan käsin saksalaisia vastaan useamman vuoden, joiden aikana he pelastivat vähintään 1200 ihmistä joutumasta varmaan kuolemaan. Pieni lisä tarttumapintaa olisi kuitenkin tehnyt terää.