Elokuva:

"In the end, everything's all right."

Lohduton. Se on ensimmäinen mieleentuleva sana Darren Aronofskyn kehutun Unelmien sielunmessu -elokuvan katsomisen jälkeen.

Unelmien sielunmessu perustuu Hubert Selby Jr:n romaaniin, jonka on elokuvakäsikirjoitukseksi muokannut Selby itse yhdessä ohjaaja Aronofskyn kanssa. Elokuva on vahva kannanotto riippuvuudesta, niin henkisestä kuin fyysisestä. Rinnakkain seurataan kahta tarinaa, joista toisessa Ellen Burstynin riipaisevasti tulkitsema TV -addikti yksihuoltajaäiti Sara Goldfarb vajoaa laihdutuspillereiden väärinkäyttäjäksi ja pois tästä maailmasta. Toisessa tarinassa seurataan Saran heroinistipojan Haroldin (Jared Leto), tämän tyttöystävän Marionin (Jennifer Connelly) sekä Haroldin parhaan ystävän Tyronen (Marlon Wayans) huumehuuruista elämää heidän pyrkiessään vuolemaan oman osansa huumemarkkinoista äkkirikastumisesta haaveillen.

Jared Leto tekee roolisuorituksen, jollaista häneltä ei Fight Clubin jälkeen olisi uskaltanut edes odottaa. Niinikään Jennifer Connelly osoittaa  kuuluvansa sukupolvensa lahjakkaimpien naisnäyttelijöiden joukkoon, mutta ennenkaikkea lähinnä roskakomedioissa aikaisemmin näytellyt Marlon Wayans lyö katsojan täysin ällikällä. Wayans on roolissaan kerrassaan loistava ja toivoa sopii, että Unelmien sielunmessun jälkeen hänet nähdään jatkossakin vakavammissa elokuvissa kuin sukulaispoikien puolivillaisissa parodiaviritelmissä.

Edellämainitut erinomaiset roolisuoritukset uhkaavat kuitenkin jäädä käsittämättömän hienon tulkinnan tekevän Ellen Burstynin varjoon. 1970-luvulla sellaisissa elokuvissa kuin Manaaja sekä Alice ei asu enää täällä loistanut Burstyn tekee kenties pitkän uransa parhaan roolisuorituksen yksinäisenä, ennen aikojaan vanhentuneena yksihuoltajana, jonka elämässä ei ole muuta sisältöä kuin TV:n ostoskanavaohjelmat. Kun Saralle avautuu tilaisuus päästä kilpailijaksi ihailemaansa TV-ohjelmaan aloittaa hän pakkomielteenomaisen laihduttamisen ihmepillereillä. Harold tajuaa pian, mihin hänen äitinsä on ajautumassa, mutta on voimaton tilanteen edessä.

Selby ja Aronofsky eivät anna armoa henkilöilleen. Elokuva osoittaa suorastaan raadollisen havainnollisesti, kuinka helposti ihminen ajautuu himojensa viemäksi eikä poispääsyä ole. Unelmien sielunmessu toimii huumevalistuksena taatusti tehokkaammin, kuin mikään sinänsä hyvää tarkoittava "huumeet ovat myrkkyä" -valistuskampanja voisi ikinä toimia.

Kuva:

Unelmien sielunmessu tarjoillaan anamorfisen kuvan kera. Kuvan tekninen laatu jättää kuitenkin hieman toivomisen varaa: Vaikuttaa aivan, kuin kuvaa olisi pakattu liiaksi, sillä muutamissa nopeissa leikkauksissa kuvassa esiintyy hetkittäistä pikselöitymistä. Digitaalikohinaa kuvassa ei pahemmin esiinny, mutta sen vastapainoksi kuva on kauttaaltaan pehmeähkö ja pienien yksityiskohtien toisto jättää toivomisen varaa.

Värientoistossa ei juuri ole huomauttamista, hallitsevina väreinä elokuvassa tosin ovat lähinnä harmaan eri sävyt.

Darren Aronofskyn ja pääkuvaaja Matthew Libatiquen kameratyöskentely ansaitsee erityismaininnan. Elokuvan kuvaus on suorastaan innovatiivisen kekseliästä ja erityisen mieltynyt Aronofsky on näyttelijään kiinnitetyn kameran käyttöön, jota hyödynnetään vähintään kerran elokuvan aikana jokaisen keskeisen henkilön kohdalla. Leikkauksia elokuvassa on lähes kolminkertainen määrä normaaliin elokuvaan verrattuna, mutta siitä huolimatta missään vaiheessa elokuvaa ei synny vaikutelmaa tarpeettomasta teknisestä kikkailusta, vaan tekniikkaa hyödynnetään oivallisesti tarinan eteenpäin kuljettamiseen. Niinikään elokuvaan upotetut noin 150 digitaalista erikoistehostetta uppoavat saumattomasti kokonaisuuteen pomppimatta häiritsevästi silmille.

Ääni:

DVD:n 5.1 -kanavainen Dolby Digital -ääniraita on erinomaista työtä niin teknisesti kuin taiteellisesti. Äänimaisemasta välittyy vahva läsnäolon tuntu ja tehostekanavia hyödynnetään esimerkillisesti tilavaikutelman luomiseen. Niinikään näyttelijöiden vuoropuhelun seuraaminen on helppoa kirkkaana ja luonnollisena toistuvan dialogin ansiosta.

Clint Mansellin ja Kronos-Quartetin loihtima musiikkimaailma on mielenkiintoisella tavalla onnistunut yhdistelmä jousimusiikkia ja modernia teknobiittiä, joka paitsi tukee hienosti elokuvan tapahtumia toimii myös musiikkina oivallisesti.

Lisämateriaali:

Tällä kertaa ei tarvitse valittaa oheismateriaalin puuttumisesta, sillä tämä julkaisu sisältää ilahduttavan runsaasti mielenkiintoista lisämateriaalia.

Ohjaaja Darren Aronofskyn kommenttiraita kuuluu luokkaan mielenkiintoiset ja informatiiviset; Aronofsky kuvailee niin kuvaustilanteissa käytettyjä teknisiä ratkaisuja kuin myös näyttelijöiden suorituksia. 35 -minuuttinen Making of -dokumentti on kerrankin nimensä mukaisesti kuvattu elokuvan kuvauksien yhteydessä ja varustettu jälkikäteen Aronofskyn kommenttiraidalla. Tässä dokumentissa päästään kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään havainnollisesti, kuinka eräät elokuvan avainkohtauksista on toteutettu. Dokumentista löytyy herkkua myös teatteriveren ystäville, sillä eräs itse elokuvassa vain lyhyenä vilahduksena nähtävä kohtaus nähdään varsin yksityiskohtaisesti.

9 poistettua kohtausta sisältävät sekä vaihtoehtoisia versioita elokuvassa nähdyistä kohtauksista että kokonaan poistettuja paloja. Erityisesti elokuvan keskivaiheille sijoittuva kolmen nuoren näyttelijän yhteinen kohtaus on todella hienosti toteutettu, mutta Aronofskyn mukaan kyseinen kohtaus hidasti elokuvan kulkua, joten se jätettiin pois. Marlon Wayansin komediallisempaa osaamista nähdään harjoitusvaiheessa kuvatussa kohtauksessa, jossa mies vetää hillittömän Jar-Jar Binks -vaikutteisen monologin. Poistettujen kohtausten joukosta löytyy myös pidempi versio kirjailija Hubert Selby Jr:n cameosta elokuvassa. Poistetut kohtaukset on mahdollista katsoa myös ohjaajan kommenttien kera ja niiden yhteiskesto on hieman alle 10 minuuttia.

Anatomy of a scene on 6 -minuuttinen esittely eräästä elokuvan avainkohtauksesta. Kirjailija Hubert Selby Jr:n mielipiteitä on tarjolla 19 -minuuttisessa haastattelussa, jossa häntä haastattelee Ellen Burstyn.

Paketin täydentävät teaseri, traileri, kaksi TV-mainosta sekä pari trailerivalikkoon piilotettua videopätkää, unohtamatta varsin kattavia kirjallisia näyttelijöiden ja tekijöiden esittelyjä sekä tuotantotietoja.

Elokuva on tekstitetty kolmella pohjoismaisella kielellä ja se on mahdollista katsoa ilman tekstitystä. Kaikki oheismateriaali sensijaan on tarkoitettu vain englannintaitoisille.

Yhteenveto:

Tämä ei ole mikään kevyt deittileffa, joka niin vain unohdetaan lopputekstien rullatessa ruudussa. Unelmien sielunmessu sanoo sanottavansa kuvaannollisella avokämmenellä vasten kasvoja. Siitä huolimatta, tai juuri siksi, tämä elokuva on nähtävä. DVD:n äänenlaatu on ehdotonta huippuluokkaa, eivätkä kuvassa esiintyvät pienet puutteet onneksi haittaa elokuvan katsomista.