Elokuva

Spiraali on hypnoottinen ja täydellisyyteen kaartuva kuvio. Se on läpi ihmishistorian kiehtonut valtaapitäviä ja sen uskotaan omaavan mystisiä voimia. Pyöriessään spiraali avaa oven tuntemattomaan maailmaan, johon vain harvat uskaltavat astua. Uzumaki (engl. vortex) tarkoittaa pyörrettä, kierrettä ja spiraalia. Syvemmän tarkoitusperän aiheesta löytää, kun jaksaa vain kärsivällisesti tuijottaa ja vaipuu hypnoosiin.

Koulutyttö Kirie (Eriko Hatsune) kertoo tarinan pienestä kotikylästään Japanissa, jossa tapahtui jokin aika sitten omituisia asioita. Koko kylä nimittäin sekosi selittämättömästi spiraaleihin eikä kuolonuhreiltakaan säästytty. Tuhon kierre alkoi siitä, kun Kirie löysi androgyynisen poikaystävänsä Shuichin (Fhi Fan) isän videokuvaamassa etanan kotiloa syrjäisellä sivukadulla. Seuraavien päivien aikana mies keräsi kaiken spiraalia muistuttavan huoneeseensa ja puhui taukoamatta kuviosta leimautuen hulluksi. "Spiraali on taiteen korkein muoto", hän toisti pakkomielteisesti.

Pikkuhiljaa Kirielle ja Shuichille selviää, ettei isä ole suinkaan ainoa joka sekoaa 'pyörteeseen'. Tauti alkaa levitä epidemian lailla koko kylään. Ihmiset huomaavat näkevänsä spiraaleita joka puolella: sormenjäljissä, korvassa, kiharretuissa hiuksissa, illalliskeitossa, karamelleissä, kierreportaissa, pesukoneessa, aseen piipussa, lammen pinnassa ja jopa säätiedotuksien karttakuvissa. Lisäksi Kirien luokalla on etanan lailla laahustava poika, joka on aina yltä päältä liman peitossa ja saapuu paikalle ainoastaan sateisina päivinä.

Kuolemaan johtaneiden tapausten johdosta myös media kiinnostuu pyörreilmiöstä ja reportteri Ichiro Tamura (Masami Horiuchi) päättää selvittää, mistä kaikki oikein johtuu. Spiraalin kierre on kuitenkin edennyt jo varsin pitkälle ja kaikki sen eteen asettuvat ovat vaarassa.

Uzumaki on sekavan hullu elokuva. Se sekoittaa useaa tyylilajia keskenään eikä suostu asettumaan aloilleen missään vaiheessa. Parhaiten sisältöä kuvaavat sanat kierteinen, vääristynyt ja punoutunut. Uzumaki on kuin kauhun ja komedian utuisessa horisontissa uiva hämärä piirtymä, jonka nähtyä ei voi olla varma näkemästään. Oliko siellä jotakin vai kuvittelinko vain?

Omituisuudestaan huolimatta tarina imaisee katsojansa syvälle spiraalin syövereihin. Hyvin toteutettuun ja omaperäiseen ideaansa loppuun asti luottava Uzumaki erottuu ympäröivästä harmaasta massasta edukseen. Paketti on parsittu kasaan ihailtavan uskaliaasti ja tekninen osaaminen huokuu joka kuvasta. Elokuvan tekijöillä on selkeästi ollut oma, kristallinkirkas visionsa ja se myös näkyy. 'Spiraali' on kuvallisesti kuin postmodernin abstraktin taiteen oppitunti. Sen vääristyneet kuvakulmat, terävä leikkaus ja kekseliäät siirtymät tukevat mutkalle taipunutta tarinaa ja kietouvat sen ympärille kuin vieteri. Uzumaki tarjoaa erittäin kekseliäitä yksityiskohtia, joita on mukava bongailla pitkin matkaa. Esimerkiksi vähän väliä jossain kohti kuvaa välähtää pieni kiristyvä spiraali. Oliko siellä jotakin vai kuvittelinko vain?

Ainoa maininnan arvoinen miinus elokuvassa on pääosia esittävien Kirien ja Shuichin heikohko taito näytellä. Ensikertalaisten käsissä henkilöhahmot ovat välillä täysin hukassa ja aiheuttavat tahtomattaan surkuhupaisia kohtauksia. Dialogi ontuu eikä jälkiäänitetty dubbauskaan asiaa juurikaan paranna. Toisaalta tämä heikkous nousee myös yllättävästi loppua kohden vahvuudeksi, sillä se korostaa jo entisestäänkin outoa ja surrealistista tunnelmaa.

Spiraalin keskustassa virnistelevät ukrainalaissyntyinen ohjaaja Higuchinsky ja käsikirjoittaja Junji Ito. Elokuvan tarina perustuu jälkimmäisen luomaan Uzumaki-sarjakuvaan. Ito on tunnettu myös mm. Tomie-mangan kirjoittajana.

Universen R3-julkaisu on mallia letterbox 1.85:1 ja laadultaan se asettuu heikompaan keskitasoon. Kuvassa melko paljon kohinaa eikä roskiltakaan vältytä. Musta on selkeästi harmaan puolella ja pakottaa näyttölaitteen lisäsäätöihin. Paletti on kalman vihreä, mikä sopii tunnelmaan hyvin.

Uzumakia tuudittaa japaninkielinen Dolby Digital 2.0 –ääni, mikä on sen suuremmin kiertelemättä melkoinen pettymys. Surroundia hyväksi käyttäen kokemus olisi varmasti ollut vieläkin mieleenpainuvampi. Basso murahtelee silloin tällöin, mutta saisi olla paljon aktiivisempi.

Elokuvan musiikki kulkee käsi kädessä yleisen epätodellisuuden kanssa ja pönkittää tunnelmaa kiitettävästi.  

Lisämateriaali

Mukana on vain Uzumakin oma traileri, joka valitettavasti paljastaa tarinasta liian paljon. Suosittelen jättämään väliin.

Yhteenveto

Jos sinua kiinnostaa lynchmainen epätodellinen ja ahdistava tunnelma, suosittelen tutustumaan teokseen nimeltä Uzumaki. Se on nimensä mukaisesti todella vääristynyt ja etenee pakkomielteisen innokkaasti sekä muotoaan mukaillen kohti vääjämätöntä loppuaan.

Varoituksen sana: Vältä spiraaleihin tuijottamista vähän aikaa, sillä elokuvan jälkeen voit tuntea hieman outoja väristyksiä sisälläsi ja yllättää itsesi miettimästä kysymystä "mitä oikein tapahtui?". Vastaus on uzumaki, hypnoottinen spiraali.