Elokuva

Ehjää on turha korjata. Woody Allen keksi pyöränsä jo 1970-luvulla, mutta yhä edelleen se rullaa sujuvasti - näyttelijäsukupolvet vaihtuvat, mutta mestari itse on pysynyt satunnaisia sivuaskeliaan lukuun ottamatta useimmiten relevanttina. 72 ikävuoden ja neljänkymmenen ohjatun ja käsikirjoitetun elokuvan jälkeen Allenilta ei juuri tohdikaan vaatia uudistumista, hänen paluutaan voi kerta toisensa jälkeen vain tervehtiä ilolla. Uutuudellaan Vicky Cristina Barcelona konkari tarjoaa riemuksemme sitä parempaa Allenia, jota viime vuosina ovat edustaneet myös mm. psykologiset rikosdraamat Match Point (2005) ja Cassandra’s Dream (2007). Tuoreimman muusansa Scarlett Johanssonin kanssa yhteistyö on jo kolmas.

Kaksi parikymppistä jenkkineitoa, Vicky (Rebecca Hall) ja Cristina (Scarlett Johansson) viettävät kesää Barcelonassa. Järkevä ja turvallisuushakuinen Vicky valmistelee yliopistolle lopputyötään katalonialaisesta identiteetistä, kun taas tunteella käyvä Cristina on lähtenyt matkaan vähemmän älylliset seikkailut mielessään. Molempien pakan pistää sekaisin komea kuvataiteilija Juan Antonio (Javier Bardem), jonka suhde sekopäiseen ex-vaimoonsa Maria Elenaan (Penélope Cruz) on edelleen käymistilassa. Kuvio äityy tunteikkaaksi nelinpeliksi, jossa syöttöjä sinkoilee moneen suuntaan. Kesästä tulee ikimuistoinen monelle ja monella tapaa.

Sarkastisella kertojanäänellä varustettu Vicky Cristina Barcelona vie henkilönsä Espanjan polttavan auringon alle, viinin, intohimon, nautintojen ja rakkauden pariin. Hallitusti, mutta rennosti ohjaava Allen on oma ironinen itsensä, ja letkeä komediallinen perusvire pysyy yllä läpi elokuvan - etenkin kieli poskessa suhaavat Bardem ja Cruz ovat tunnekuohuissaan räpiköivänä taiteilijapariskuntana tolkuttoman hauskoja. Komediallisen kieputuksen keskellä elokuva vaikuttaa kuitenkin vilpittömältä. Dialogi on jälleen kerran irtonaista, katkeransuloista ja erehtymättömän tarkkaa. Kliseiden päälle rakennetuissa henkilöhahmoissa (itseään Euroopassa etsivät amerikkalaisnuoret, temperamenttinen espanjalaiskaunotar, seksuaalisesti pidäkkeetön taiteilijahurmurimies) on riittämiin karheaa kulmaa, ja A-luokan näyttelijäkaarti tulkitsee heitä varmalla otteella. Bardemin, Cruzin ja Johanssonin ohella Rebecca Hall vakuuttaa ensimmäisessä isossa pääroolissaan, eikä aina virheetöntä laatutyötä sivuosissa tekevä Patricia Clarkson jää nelikosta tippaakaan jälkeen.

Visuaalisesti Vicky Cristina Barcelona on siirappia silmille. Lähes sietämättömän fotogeenisten Bardemin, Cruzin ja Johanssonin lisäksi kuvaaja Javier Aguirresarobekin intoutuu eteeriseksi ja ottaa kaiken irti kuvankauniista katalonialaismaisemista. Ulkokuoreltaan elokuva on pittoreski kuin postikortti, mutta pinnan alla risteilevät ristiriidat estävät kokonaisuutta lipsumasta liian pikkusieväksi. Ja kukapa ei rakastaisi Barcelonaa. Gaudeineen kaupunki tarjoaa komeat kulissit Allenin häpeilemättömän nostalgiselle ja romanttiselle ihmissuhdepyöritykselle, joka on kaunis, kuuma ja kepeä kuin katalonialainen kesäpäivä.

Yhteenveto
Lempeän ironinen Vicky Cristina Barcelona on Woody Allenin vapautunut paluu romanttisen draamakomedian pariin. Huippunäyttelijät, osuva dialogi ja aurinkoisen Espanjan lämpimillä väreillä herkutteleva kuvaus tarjoavat täydellistä eskapismia synkkään suomalaiseen syksyyn.