Elokuva
Ranskankielen opettaja Germain (Fabrice Luchini) löytää inspiraationsa uudelleen, kun saa luettavakseen oppilaansa Clauden (Ernst Umhauer) esseen viikonlopun vietosta. Siinä poika kuvailee tarkoin ja hallituin kielikuvin ja satuttavalla ironialla sen, miten hän pikkuhiljaa soluttautuu luokkakaverinsa Raphan (Bastien Ughetto) perheen taloon ja keskiluokkaiseen elämään. Jatkokokertomuksen muotoon kirjoitettu tarina addiktoi Germainin, jonka Claude saa taitavasti manipuloiden unohtamaan jopa opettajan etiikkansa, tämän halutessa kertomuksen jatkuvan.

Francois Ozonin nerokkaasti rakennettu Vieras talossa on esimerkillisen hienosti rakennettu tutkielma tarinan kertomisesta, joka konkretisoituu monitasoiseksi vyyhdeksi totta ja kuviteltua. Ripaus trillerimäisyyttä maustaa terävää ja osuvaa sosiaalikritiikkiä, samalla kun Ozon tarkastelee hyvin havainnoin opettajan ja oppilaan suhdetta sekä ihmisten jumalilta perittyä halua muuttaa muut itsensä kaltaisiksi.

Kaiken taustalla kulkee myös tuhannen ja yhden yön tarina Šeherazadesta, jolle tarinan jatkuminen takaisi elämän jatkumisen. Ozonin elokuvassa klassikko saa tosin modernin käänteisen käsittelyn, jota maustetaan viiltävän ironisella kommentaarilla. Samalla Ozon rikkoo elokuvan perinteisempiä konventioita omaperäisin oivalluksin.

Jokainen näyttelijän tekee hyvää työtä, mutta ehdottoman keulille kiilaavat Fabrice Luchini hyvää tarkoittavana, mutta tarkoitusperissään sekoavana kultturellina sekä nuori Ernst Umhauer, jonka Claudessa kiteytyvät niin uhma, suru, lämpö kuin likipitäen psykoottinen kylmyys. Kristin Scott Thomas tuo oman hienon lisänsä hallittuun kerrontaan Germainin vaimona Jeannena, joka miehensä lailla obsessoituu Clauden hypnoottisen taitavista kirjoittajanlahjoista.

Yhteenveto
Nerokkaasti rakennettu ja monissa tasoissa ja genreissä saumattoman vaivattomasti etenevä elokuva, joka tekee katsojalle saman kuin päähenkilölleen Germainillekin: Koukuttaa kerralla ja istuttaa tulisille hiilille odottamaan tarinan päätöstä.