Elokuva
Helsinkiläinen merenrantalähiö Vuosaari. Rumien kerrostalojen katveessa ihmisillä menee huonosti. Saran (Matleena Kuusniemi) ja Laurin (Pekka Streng) auvoisan avion sekoittaa siivooja Viivi (Lenna Kuurmaa), eikä hyvin mene Pertilläkään (Mikko Kouki), pakkomielteisellä laihduttajalla, joka tulee salasyönnin ja kuntoilun fataalissa kierteessä järkyttäneeksi myös teini-ikäisen poikansa Teemun (Teemu Heino) maailman. Yhtä lailla päin persusta ovat matkalla myös huumeisiin seonneet narttumainen Iiris (Laura Birn) ja tämän tossu siippa Make (Deogracias Masomi), kuten myös nuori Milla (Amanda Pilke), jonka palavaa halua tulla julkkikseksi hyödyntää kylmästi valokuvaaja Anders (Jasper Pääkkönen).

Osansa epäoikeudenmukaisuudesta saavat myös pikkupojat Waltteri (Eemeli Louhimies), jonka koulukiusaajat ajavat yli järjen rajan, ja Aleksi (Topi Tarvainen), jonka äiti (Meri Nenonen) ei millään kykene ymmärtämään Max-koiran elämää suurempaa merkitystä jälkikasvulleen. Karmeaa on elämä myös pienen tyttärensä Auroran (Aino Louhimies) kanssa kuolemaa odottavalle Marikalle (Alma Pöysti), eikä turpaanvedolta välty amerikkalainen turisti Robertkaan (Sean Pertwee), vaikka tätä kyyditsevä taksikuski (Sulevi Peltola) heti alussa väittääkin, että ”In Finland we love very much”.

Aikamme angstien ansioituneena kuvaajana tunnetuksi tullut Aku Louhimies lisää katalogiinsa elokuvan Vuosaari, joka jatkaa tv-sarjan Irtiottoja (2003) ja elokuvan Paha maa (2005) linjoilla. Keskiössä ovat ihmiset, joiden kaikkien elämä kulkee spiraalimaisesti kohti tuhoa, oli se sitten ulkoa tulevaa tai itseaiheutettua. Louhimiehen maailmoissa hyvät harvoin palkitaan, paha jää yleensä rankaisematta ja viattomat kärsivät aina.

Kunnioitettavan tinkimättömästi päämääriinsä uskova Louhimies käyttää Mikko Koukin ja Niina Revon kanssa luomansa käsikirjoituksen pohjana ihmisten loputonta rakkauden- ja hyväksynnänkaipuuta ja modernisti myös tosi tv:n luomia harhakuvia kaiken autuaaksi tekevästä julkisuudesta. Pahojen asioiden loputon päällekkäin pakkaaminen vaikuttaa lopulta katsojaan niin, ettei kärsijöiden kohtaloista välitä empatian loppuessa. Teknisesti Louhimiehen elokuvat edustavat alansa huippua ja nytkin Tuomo Hutrin yläilmoissa liitelevä ja lattian tasolla mönkivä kameratyöskentely kasvaa olennaiseksi osaksi kerrontaa, ja saman tekevät myös Benjamin Mercerin tiukka leikkaus ja Markus Koskisen päällekäyvä musiikki.

Tapansa mukaan ohjaaja puskee hyvät laatunäyttelijänsä pornon ja väkivallan sfääreihin, joihin itsensä nöyryyttämällä ja aivan kaikkensa paljastamalla komeljanttarit tuntuvat kaikin keinoin hakevan katharttista puhdistusta. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta, kun ohjaajan luottohanska Mikko Kouki runkkaa ja räkii kaikkensa paljastaen, mutta Laura Birnin väkivaltainen oraaliseksikohtaus ja Amanda Pilken roisi jyystäminen tuntuvat täysin päälleliimatuilta shokki-iskuilta, joilla haetaan ainoastaan kohua, kerronnallisista arvoista piittaamatta. Lopetuksen täyskäännös aurinkoisine atmosfääreineen ja iloisine uutisineen taas menee pahasti jo tahattoman komiikan puolelle, varsinkin kun ilkeästi irvisteltyä sanomaa tehostetaan vielä karaokemaisesti loppuun liitetyllä Robbie Williamsin hittibiisillä Feel.

Edellä mainittujen Koukin, Birnin ja Pilken lisäksi alastomat ja antoisat roolisuoritukset tekevät myös Pekka Strang aviokoomasta rajusti heräävänä syrjähyppääjänä ja Matleena Kuusniemi tämän koviin otteisiin turvautuvana vaimona sekä räp-artistinakin leipäänsä hankkiva Deogracias Masomi rakkautensa vuoksi epätoivoisiin tekoihin heittäytyvänä Makena. Pertti Sveholm piipahtaa kuvissa maksettua lempeä hakevana Anterona, kansainvälisyyttä tuomaan palkatun kuuluisan brittinäyttelijän Sean Pertween jäädessä pelkäksi kuriositeetiksi. Lapsinäyttelijät Topi Tarvainen ja ohjaajan oma poika Eemeli Louhimies tekevät valloittavaa työtä yllättävän hurjissa rooleissaan ja kummallekin viikarille toivookin pelkästään onnea ja menestystä.

Yhteenveto

Vuosaari ei petä Louhimiehen ihailijoita, mutta muille katsojille tämä ahdistuksen allegorinen antologia tuntuu jo liian paksulta lihasopalta lopetuksen siirappisine sattumineen.