Elokuva
Mylläri (James Corden) ja tämän vaimo (Emily Blunt) toivovat lasta, mutta onnen täyttymyksen tiellä on paha ja katkera noita (Meryl Streep), joka on langettanut kirouksen näiden päälle menneistä synneistä. Tilanne on kuitenkin muutettavissa, mutta siihen paakaripariskunta tarvitsee neljää eri artefaktia, jotka löytyvät sellaisilta henkilöiltä kuten Tuhkimo (Anna Kendrick), Tähkäpää (MacKenzie Mauzy), Jaakko (Daniel Huttlestone) ja Punahilkka (Lilla Crawford). Kun tarvittavat asiat ovat lopulta toimitetut ja synkkä kirous saatu syrjäytetyksi, asiat näyttävätkin muuttuvan parempaan suuntaan leipurin perheessä, mutta muutos puhaltaakin synkkiä tuulia jokaisen muun soppaan sekaantuneen elämään.

Niin koreografina kuin ohjaajanakin teatterimaailmassa komean uran tehneen Rob Marshallin esikoiselokuva Chicago (2002) palautti musikaalit Hollywoodiin ja oli vuoden suurimpia hittejä valkokankailla voittamalla kuusi Oscaria. Menestystä seurasi kaksi normaalia elokuvaa ilman läpilaulamista, Geishan muistelmat (2005) ja Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (2011), mutta niiden kanssa ohjaaja ei ollut ollenkaan kotonaan. Yhtä lailla välityön makua oli vuonna 2009 ensi-iltansa saaneessa musikaalielokuvassa Nine, joka tyrmättiin niin kriitikkojen kuin yleisönkin osalta. Paluun omalle mukavuusalueelleen Marshall tekee nyt elokuvalla Into the Woods, kirjoittaja James Lapinen ja säveltäjä Stephen Sondheimin vuoden 1987 menestysmusikaaliin perustuvassa valkokangassovituksessa, joka yhdistelee komeasti Grimmin veljesten klassisia tarinoita.

Lähin verrokki Marshallin komealla tähtisikermällä miehitetylle elokuvalle on tietenkin säveltäjänero Sondheimin edellinen elokuvaksi adaptoitu merkkiteos, Tim Burtonin kalmaisa Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi (2007), mutta aivan tuon ylittämättömän murhamusikaalin tehoihin ei Into the Woods pääse. Näyttävyyttä toki Into the Woodsissakin riittää, siitä pitävät huolen Dion Beeben upea, valoja ja varjoja ymmärtävä kameratyöskentely ja Dennis Gassnerin mielikuvituksellinen lavastus, jotka tukevat hienosti esityksen tärkeintä voimavaraa, Stephen Sondheimin loistavaa musiikkia. Musikaalifaneille elokuva on tietenkin must, mutta voi sitä hyvin suositella genreen ensimmäistä kertaa tutustuvallekin, kunhan muistaa antaa vastaanottimen olla avoimena, eikä häkelly tuttujen tarinoiden mielivaltaisesta ja paikoin hyvinkin synkästä sekoittelusta. Lapinen tarinaan mukaan uuttama huumori tosin keventää tunnelmia onnistuneesti.

Jokainen esille pääsevä tähti tekee vahvaa ja hallittua työtä. Niin Streep, Corden, Blunt, Kendrick ja Mauzy kuten myös nuoret tähdet Crawford ja Les Misérablesista (2012) tuttu Huttlestonekin tulkitsevat roolinsa ilman yhtäkään hukattua nuottia, eikä yhtään huonompaan suoritukseen tyydy sivurooleissakaan vierailevat tutut kasvot. Chris Pine on Tuhkimon uljas prinssi, Christine Baranski ilkeä äitipuoli ja tämän vähintään yhtä vastenmielisinä tyttärinä Tammy Blanchard ja Lucy Bunch. Tracey Ullman on maagisilla pavuillaan jättiläisiä härnäävän Jaakon äiti ja Burtonin Sweeney Toddissa nimihenkilön roolin upeasti vetänyt Johnny Depp on Punahilkkaa kiusaava iso paha susi.

Yhteenveto
Into the Woods todistaa ettei musikaali ole elokuvan alalajina kuollut. Lavea, komea ja jokaiseen aistiin vaikuttava esitys.