Elokuva
Kanadan pohjoinen territorio vuonna 1845, kaksi nuorta poikaa pakenee verityön jälkeen yöhön. Seuraavien vuosikymmenten ajan tappamisen jo lapsesta alkaen tehokkaasti taitaneet veljekset James Logan (Hugh Jackman) ja Victor Creed (Liev Schreiber) taistelevat rinta rinnan läpi ihmiskunnan sotien. Vietnamissa sodankäynnin ammattilaiset tutustuvat kenraali Strykeriin (Danny Huston), joka tarjoaa heille mahdollisuutta osallistua tuleviin taistoihin johtamassaan eliittiyksikössä, jonka jokainen jäsen on, kuten Logan ja Creedkin, erilaisilla mutaatioilla varustettuja supersotilaita. Ryhmän "ei vankeja" -taktiikka saa kuitenkin Loganin hylkäämään aseveljensä ja asettumaan elämään rauhassa, rakastamansa Kaylan (Lynn Collins) kanssa. Kuusi vuotta ehtii seesteistä metsurin arkea kulua, kunnes menneisyys saavuttaa Loganin ja tämä on pakotettu palaamaan takaisin Strykerin tukikohtaan. Logan osallistuu kenraalin kieroon ihmiskokeeseen, jonka seurauksena miehen luusto korvataan adamantiumilla. Niin syntyy Wolverine, tuhoutumaton metallikyntinen tappokone, joka halajaa tulen palavasti päästä kasvokkain petollisen veljensä kanssa.

Näyttelijänä 1990-luvun alussa uransa aloittanut ja ohjaajaksi vuonna 2005 Oscar-palkitulla Tsotsilla siirtynyt etelä-afrikkalainen Gavin Hood on mies paikallaan ohjaamaan X-Men Origins: Wolverinen kaltaista, suuren luokan tehostespektaakkelia, jossa myös tarinan pohjimmaiseen synkkyyteen ja lohduttomuuteen on panostettu tarvittava määrä voimaa ja räjähteitä. Tehoste- ja stunt-puolella Hood on ruoskinut joukkueellisen Hollywoodin parhaimmistoa vaahtosuiseen vauhtiin, eikä mikään paikka ole liian suuri räjäytettäväksi tai yksikään kulkuväline kelpaamaton raivotautisiin takaa-ajoihin. X-Men saagassa Wolverinen nimikkoelokuva menee suoraan sijalle kaksi, heti Bryan Singerin upean X-Men 2:n (2003) perään, peitoten lievästi hapuilleen ykkösosan X-Men (2000) ja varsinkin pelkäksi isoksi efektiksi levinneen kolmososan X-Men: The Last Stand (2006).

Käsikirjoittajat David Benioff (mm. 25th Hour (2002), Leijapoika (The Kite Runner, 2007)) ja Skip Woods (mm. Swordfish (2001), Hitman (2007)) ovat lähteneet purkamaan Wolverinen tarinaa alkutekijöistään ja onnistuneet urakassaan kiitettävästi. Draamankaari väännetään valkokankaalle ilman turhia kommervenkkejä, eikä menossa muutenkaan sen suuremmin pehmoilla. Tylympi ja tehokkaampi X-menistys Wolverine keskittyy ensin henkilöhahmoihin ja näiden kemiaan, ja vasta sen jälkeen toimintaan ja tehosteisiin.

Jo neljännen kerran Wolverinen piikkihanskat pukenut Hugh Jackman on kuin rooliinsa syntynyt. Tappiinsa treenattu keho, hahmoon kuin nappiin osuva lärvi ja eläimellinen asenne yhdistettynä kuninkaalliseen karismaan on sekoite, jota käyttäen on vaikea epäonnistua. Monialaisena näyttelijänä taitonsa jo moneen kertaan esittänyt, mutta silti jostain syystä sen suurimman tähteyden tavoittamattomiin vielä jäänyt Liev Schreiber on erinomainen Sabretoothina, Wolverinen tulevana arkkivihollisena. Muita murhaavia mutantteja tulkitsevat mm. Ryan Reynolds (miekkataituri Deadpool), Kevin Durand (autotallin kokoinen The Blob), Dominic Monaghan (ajatuksen voimalla mieliä muokkaava Bolt), Taylor Kitsch (korttipeleillä ja pelikorteilla kummiin kykenevä Gambit) sekä Will I. Am (teleportaation hallitseva John Wraith). Danny Huston on viime vuosina sementöinyt maineensa taitavana näyttelijänä, joka on kyennyt pienemmistäkin sivurooleista nostamaan elokuviensa tasoa huomattavasti ylöspäin.
Kenraali Stryker on jälleen yksi sulka Hustonin elokuvasuvun aktiivisimman jäsenen hattuun. Leffan ainoan kokonaisen naisroolin tulkitsee Lynn Collins ihan mukavin arvosanoin hänkin.

Hans Zimmerin entisen oppipojan Harry Gregson-Williamsin score mylvii mahtavasti, mutta osaa myös hiljentyä elokuvan seesteisemmillä hetkillä koskettavaksi. Muutaman sävelen ja sointukulun mietityt lainaukset Michael Kamenin säveltämän, ensimmäisen X-Menin scoresta tuovat kokonaisuuteen ajateltuja yhtymäkohtia tarinan myöhempiin tapahtumiin. Saman vaikutuksen tekee myös elokuvan lopussa nähtävä cameo, kunniarooli yhdeltä originaalin X-ryhmän jäseneltä, jonka vierailu liittää Wolverinen finaalin kiinteästi sarjan ensimmäiseen elokuvaan.

Yhteenveto
Talla pohjassa alusta loppuun kaahaava X-Men Origins: Wolverine on taattua laatua ja Marvel-magiikkaa parhaimmillaan.