Elokuva
Pankin luottoneuvottelija Carl Allenilla (Jim Carrey) ei mene hyvin. Rakastettu Stephanie (Molly Sims) on vaihtanut äijän parempaan, duunissa lainanhakijat ovat jokainen enemmän tai vähemmän kelvottomia, eivätkä baari-illatkaan kavereiden kanssa houkuttele enää ulkoilmaan. Miehen asenne kaikkea mahdollista kohtaan on niin nuiva, ettei herrasta ole epäonnistumisen pelossaan edes pessimistiksi. Kaikki muuttuu, kun iki-kiimassa kiemurteleva Rooney (Danny Masterson) raahaa Carlin väkisin ylistetyn luennoitsijan Terrence Bundleyn (Terence Stamp) seminaariin, jonka hurmoksellisena ohjenuorana elämälle on kieltäytymisen sijaan sanoa kaikelle uudelle kyllä. Epätoivon alhossa vaeltava Carl päättää kokeilla humpuukina pitämäänsä metodia, ja katsos, kaikki muuttuu yhdessä yössä. Kun herra vastaa jokaiseen kysymykseen juu, ilman muuta ja tottahan toki, alkaa elämään tulla säpinää, seikkailua, ystäviä ja kiva nainenkin, hippimäinen taiteiljatyttö Allison (Zooey Deschanel). Carl on satavarma uuden systeemin toimivuudesta, varsinkin kun kieltäytyminen (mm. seksisessiosta naapurin eläkeläismummon kanssa) potkaisee välittömästi persuksille, ja kovaa.

Tusinaseppo Peyton Reed luottaa ohjauksessaan Carreyn karismaan ja suurimman osan ajasta homma toimiikin pelkän Jimbon tuella, mutta koko joukko sanomaltaan tärkeämpiä kohtauksia kellahtavat kuitenkin kumoon megafonimiehen käskyttäessä elokuvaansa tyystin väärään suuntaan. Danny Wallacen kirjaan pohjaavaa tarinaa on jenkkiläistetty rankalla kädellä, siivottu sieltä täältä ja vielä lisätty turhiakin kommervenkkejä. Perussanoma oman järjen käyttämisestä, missä tahansa tilanteessa, on sentään jätetty jäljelle.

Carrey on vauhdissa pitkälti samoin metodein kuin hittikuvassaan Valehtelija, valehtelija (1997), jossa myös väärien sanojen sanominen aiheutti välittömästi tukun hankaluuksia. Naamanvääntely on sinällään kurissa, vaikkei tiikeri raidoistaan loppupeleissä kokonaan pääsekään. 70`s Shown Danny Masterson on hilpeä joka paikasta yli pursuavien sukupuolihormoniensa kanssa tuskastelevana kaverina ja uudeksi kulttinaamaksi kovaa vauhtia kohoava Zooey Deschanel kivan eksentrinen Allison. Konkkaronkan kekseliäin ja samalla koskettavin hahmo on YLE:n mainiosta The Flight of The Conchords -sarjasta tuttu Rhys Darby Carlin Harry Potteriin hurahtaneena työkaveri Normanina. Veteraani Terence Stamp hihityttää gurumaisena lahkojohtajana muutamaankin kertaan.

Mark Everettin ja Lyle Workmanin score on romanttisiin komedioihin tasan tarkaan viilailtua kevyttä taustamattoa, joka ei yllätä duureillaan yhdessäkään kohdassa. Pääosan elokuvan musiikista viekin kuvitteellisen Munchausen by Proxy -yhtyeen ja solistina toimivan Zooey Deschanelin esitykset. Jim Carrey intoutuu hänkin laulaa luikauttamaan Third Eye Blindin Jumperin.

Yhteenveto
Ilman ilmiömäistä ja sympaattista Jim Carreyta Yes Man olisi nopeasti No Man, mutta vaikka ohjaaja kaikkensa kolaroinnin eteen tekeekin, kyllähän tällaiselle kevythömpälle voi hyvinkin vastata myöntävästi.