Tarina sijoittuu 1800-luvun Japaniin. Sokeudestaan huolimatta erittäin taitava miekkamies esiintyi ensimmäisen kerran valkokankaalla 1962. Kaiken kaikkiaan Zatoichi –sarjaa tehtiin 25 osaa vuoteen 1973 mennessä. Näissä kaikissa pääosaa esitti Shintaro Katsu, jota on alettu pitää Zatoichin ainoana ja itseoikeutettuna esittäjänä. Shintaro Katsu teki sarjaan vielä yhden osan pitkän tauon jälkeen vuonna 1989. Takeshi Kitanolla ei alun perin ollutkaan halukkuutta ottamaan elokuvaa tehtäväkseen. Ihmisillä niin Japanissa kuin länsimaissakin oli mieliin piirtynyt selkeä kuva Zatoichista, ja tuntui ettei  kukaan voisi korvata Shintaro Katsua kyseisessä  roolissa. Takeshi Kitano saatiin kuitenkin houkuteltua elokuvaan niin ohjaajaksi kuin pääosan esittäjäksikin. Hän halusi unohtaa alkuperäisen elokuvasarjan ja tehdä uudesta elokuvasta oman tyylisensä. Uusi Zatoichi on uusi päivitys aiheesta tarjoten paljon uutta sekoitettuna vanhaan peruskonseptiin.

 

Alkuperäisien Shintaro Katsun tähdittämien Zatoichi -elokuvien tavoin myös Takeshi Kitanon versiossa nimikkohahmo Zatoichi on sokea hierojan ammattia harjoittava kulkuri. Hän kiertelee ympäri Japania ja saapuu erääseen näennäisesti rauhalliseen pikkukaupunkiin. Siellä ystävällinen yksin asuva nainen Ume (Michiyo Ookusu) tarjoaa hänelle asuinpaikan. Zatoichi ystävystyy Umen ja hänen veljenpoikansa Shinkichin (Gadarukanaru Taka) kanssa. Samaan aikaan kaupunkiin saapuu myös onneton pariskunta. Ikääntynyt Gennosuke Hattori (Tadanobu Asano) on varsinainen miekkataituri kanssa ja haluaisi saada töitä henkivartijana. Hänen vaimonsa O-Shino (Yui Natsukawa) on vakavasti sairas, eikä heillä ole köyhinä varaa tarvittaviin hoitoihin.

 

Hattori tarjoutuu paikallisia maanviljelijöitä ja kyläläisiä terrorisoivan gangsterikoplan palvelukseen henkivartijana ja palkkatappajana. Paikkakunnan suurimman ja mahtavimman rikollisjärjestön armoton,  ennennäkemättömän ahne ja julma johtaja on Ginzo (Ittoku Kishibe). Hänen aikomuksenaan on raivata kilpailevat rikollisjengit pois tieltä ja kun hän ryöstää kansalaisia muita röyhkeämmin, alkaa ympärillä kummuta vihan ja katkeruuden synnyttämää hiljaista vastarintaa. Lisäksi Ginzo on ehtinyt hankkia itselleen runsaasti vihollisia vuosien kuluessa. Zatoichin matkallaan kohtaamat kaksi geishaa ovat ottaneet elämäntehtäväkseen kostaa vanhempiensa murha. Tämä salaperäinen geishapari on jo vuosikymmenen ajan jahdannut Ginzoa.

 

Kesäkuun 21. päivä 1997 menehtynyt Shintaro Katsu leimautui Zatoichin rooliin niin vahvasti, että hänen nimensä on melkein kuin synonyymi esittämälleen sokealle miekkataiturille. Hänen roolisuorituksia muissa elokuvissa ei välttämättä enää muisteta. Akumyo oli toinen pitkäikäinen elokuvasarja, jonka pääosassa nähtiin Shintaro Katsu. Sarjaa tehtiin peräti 16 elokuvaa vuosina 1961-1974. Sarjan ensimmäinen osa oli nimeltään Akumyo Notoruousja viimeinen Akumyo Nawabaarashi. Japanilaisen yakuza –maailmaan sijoittuvat elokuvat olivat sympaattisia, tarinaltaan helposti seurattavia nopeatempoisia toimintapitoisia tarinoita. Zatoichin tavoin myös Akumyo oli valmis taistelemaan heikompien ja erityisesti vastakkaista sukupuolta edustavien puolesta.

 

Varsinaisen muodonmuutoksen saaneessa Zatoichi –tarinassa on kaikesta huolimatta nähtävissä alkuperäistarinoista tuttuja elementtejä. Tarina pohjimmiltaan on hyvinkin tutunomainen. Zatoichi matkallaan saapuu syrjäiseen pikkukaupunkiin, jota julma roisto hallitsee ja ryöstelee erityisen raakalaismaiseen tyyliin. Sankarimme ei voi vain tyynesti seurata sivusta moista epäoikeuden mukaisuutta joten suuren konfliktin ainekset leijuvat ilmassa. Tarvittaessa leppoisesta ja iloisesta Zatoichista tulee kova säälimätön tappaja. Takeshi Kitano on ennenkin mielellään esittänyt kovaotteisia, häikäilemättömiin tekoihin valmiita miehiä. Siksi tämä rooli ei ollut mitenkään odottamaton valinta, vaikkakin uusi Zatoichi vaikuttaa olevan entistä armottomampi.

 

Toki tarinassa on uusiakin elementtejä. Zatoichi elokuvien tarinat ovat aina olleet varsin yksinkertaisia ja suoraviivaisia ilman suurempia hienostelevia juonenkäänteitä. Myös sarjan uusimmassa osassa on näin, vaikkakin mukaan on tuotu ennen näkemättömiäkin elementtejä. Aiemmin Zatoichia vastaan tulleita taistelijoita ei ole juurikaan esitelty, puhumattakaan, että heidän motiiveitaan olisi pyritty selittelemään. Tällä kertaa Hattori liittyy gangsterien leiriin hankkiakseen rahaa sairaan vaimonsa parantamista varten. Siis rikollisleirissä työskentelevät tappajat eivät sinällään välttämättä ole absoluuttisen pahan edustajia, vaan pikemminkin ajautuneet työtehtäviinsä onnettomien yhteensattumien kautta. Tarinan pahiksia inhimillistetään tavalla, joka ei ole peräisin Zatoichi elokuvista, vaan on enemmänkin tyypillistä Takeshi Kitanon tyylille.

 

Vaikka ulkoisesti Zatoichi poikkeaakin Takeshi Kitanon aiemmasta tuotannosta melkoisesti, voidaan siinä nähdä Kitanolle tyypillisiä elementtejä ja ominaisuuksia. Elokuvan rytmitys ja editointi on pitkälti tuttua Kitanoa ja Keiichi Suzukin musiikki on tärkeässä roolissa luoden elokuvalle sen perusilmettä. Useaan otteeseen musiikki on rytmitetty kohtauksen tapahtumiin saumattomasti tuoden niihin yllättävää komediallista efektiä. Zatoichi on hilpeä maanmatkaaja ja seikkailija, joka tuohon aikaan sokeille automaattisesti lankeavan hierojan ammatin lisäksi hankkii lisätuloja tekemällä palveluksia myös Yakuza gangstereille. Lisäksi hänen harrastuksiinsa kuuluvat niin uhkapeli kuin myös naiset. Tarina etenee suurelta osin leppoisan rauhallisesti. Se ei todellakaan ole taukoamatonta toimintaa, vaikka elokuvaa niin väkivaltaisena pidetäänkin. Toki toimintakohtaukset ovat verisiä ja väkivaltaisempia kuin elokuvasarjan aiemmissa osissa.

 

Aitojen samuraikamppailujen tavoin toimintakohtaukset ovat kuitenkin varsin nopeita kamppailuja, joissa tarkoituksena on päihittää vastustaja mahdollisimman pian. Siispä kamppailut eivät kestä kovin kauan. Taistelujaksojen välissä on runsaasti humoristisia kohtauksia aivan kuten Shintaro Katsun Zatoichi elokuvien tapaan. Tällainen rakenne ei ole täysin vieras Takeshi Kitanon aiemmille elokuvillekaan. Esimerkiksi hänen Yakuza elokuvassaan Boiling Point on runsaasti kevyempiä humoristia jaksoja joita huolellisesti ajoitetut, yllättävän brutaalit väkivallan purkaukset rikkovat. Zatoichi tarinoissa taistelut ovat kuitenkin odotettuja, joten yllätys ei enää liene niin suuri.  Monissa taistelukohtauksissa veret kuin myös miekkojen terät ovat tietokonetehosteita. Vaikka suurelta osin nämä efektit olisi voitu toteuttaa perinteisinkin keinoin, päätti Kitano käyttää modernia toteutustapaa. Yleisesti ottaen toimintakohtaukset ovat kuitenkin varsin hyvin toteutettuja ja mallikkaasti koreografioituja, vaikka uuteen tyyliin ne onkin editoitu nopearytmisiksi.

 

Kitano on ottanut alkuperäisen Zatoichi –elokuvasarjan olennaisimpia piirteitä ja lisännyt mukaan lukuisista muista samurai- ja yakuza –elokuvista tuttuja piirteitä. Tämän kaiken Kitano on suodattanut omaan tyyliinsä sopivaksi kokonaisuudeksi. Kaiken kaikkiaan uusi Zatoichi voidaan nähdä luonnollisena jatkumona Kitanon elokuvien sarjassa.

---

 

Kuva:

 

Zatoichi on levyllä upeana anamorfisena laajakuvaversiona. Lähdemateriaali on ollut upeassa kunnossa ja siksi kuvassa ei ole havaittavissa naarmuja, roskia eikä muitakaan epäpuhtauksia. Kuva on hyvin terävä ja yksityiskohdiltaan rikas. Pienetkin yksityiskohdat erottuvat selkeästi varsinkin lähellä olevissa kohteissa. Erityisen hyvin tämä on nähtävissä lukuisissa, kauniisti kirjailluissa vaatteissa. Paikoitellen tietokoneiden avulla luodut miekkojen terät ja verisuihkut erottuvat turhan selkeästi aidosti kuvatusta ympäristöstään. Tässä ei kuitenkaan ole varsinaisesti tapahtuneesta mokasta, vaan ylipäätään elokuvan valmistusprosessissa olisi näihin seikkoihin tullut kiinnittää hieman enemmän huomiota.

 

Ajoittain on havaittavissa liikesumeutta, mutta yleisesti ottaen kuva on varsin stabiili. Mustan eri tasoja on runsaasti mukana ja kun kontrastikin on kohdillaan, kuva on kiitettävän selkeä pimeissäkin kohtauksissa. Tosin aivan täydellisen skarppina ei kuva öisissä jaksoissa säily, vaan paikoitellen on havaittavissa sumeutta ja pientä pikselöitymistä. Värit toistuvat hieman haalistuneina ja pehmeinä. Tosin paikoitellen esimerkiksi vaatteissa löytyy kirkkaampiakin sävyjä. Tämä puolustaakin teoriaa, jonka mukaan elokuvalle olisi tarkoituksella haettu alkuperäistä Zatoichi elokuvasarjaa mukaillen hieman valjumpaa väribalettia. Muutoin värit toistuvat hyvin ja selkeästi ilman sekoittumista tai vuotoa. Kaiken kaikkiaan kuva on laadultaan aivan hyväksyttävää tasoa, vaikkakin näin uudelta elokuvalta olisi voinut parempaakin odottaa.

 

---

 

Ääni:

 

Levyllä on ainoastaan alkuperäiskielinen japanilainen ääniraita kahtena miksauksena: Dolby Digital 5.1 ja 2.0.  Varsinkin 5.1 versio luo elokuvaan mainion äänikentän. Ääniraita on selkeä; dialogi kuuluu selvästi, vaikkakin paikoitellen hieman vaimeana, ja loistelias musiikki soi puhtaasti. Äänitehosteet soivat mainiosti jakautuen kaikkiin viiteen kanavaan, joita käytetään tarpeen mukaan. Subwoofer ei ehkä missään vaiheessa joudu erityisen koville, mutta mataliakin ääniä on tarjolla tarvittaessa riittävästi.

 

Äänet kuuluvat selkeästi ja erottelukykyisesti mahdollistaen jokaisen miekan vedonkin aiheuttaman ilmanvirtauksen suhahduksen kuulemisen. Ääniraita tuo esille hyvin elokuvan eri kohtausten äänimaailman. Erityisesti sateen keskellä tapahtuva miekkailukamppailu on tästä oiva esimerkki. Kaiken kaikkiaan äänet kuuluvat niin hyvin kuin vain voi odottaa ja on vaikea kuvitella kuinka mikään tuleva julkaisu voisi kyetä parempaan. 

Valinnaiset englanninkieliset tekstit ovat suhteellisen laadukkaat, helppolukuiset ja selkeät, joissa ei ole ilmeisiä virheitä. 

 

---

 

Lisämateriaali:

 

Levy 1

 

Suurin osa lisämateriaalista on kakkoslevyllä. Elokuvan kanssa ensimmäistä levyä jakamassa on kuitenkin kaksi elokuvatraileria kestoiltaan 1m 24s ja 0m 59s, sekä televisiomainoksen 15 ja 30 sekuntiset versiot. Nämä kaikki ovat tekstittämättömiä. Näistä ainoastaan pidempi traileri on anamorfinen. Ääninä kaikissa on Dolby Digital 2.0.

 

Levy 2

 

Toiselta levyltä materiaalia löytyykin sitten enemmän. Lisämateriaali vaikuttaakin mielenkiintoiselta ja informatiiviselta, mutta valitettavasti kaikki on ainoastaan japaniksi. Menut molemmilla levyillä on ainoastaan japaniksi ja kakkoslevyn dokumentit eivät ole tekstitetty englanniksi. Siitäkin huolimatta ne kannattaa katsella läpi ainakin kerran.

 

Making of -dokumentti (42:28 4:3 DD2.0) on videopäiväkirjan muotoon tehty ja sisältää runsaasti mielenkiintoisen näköistä materiaalia elokuvan tekemisestä. Koko filmiä selostaa nuorehko nainen. Mukana on kulissien takaista kuvaa kuvauksista ja harjoituksista, lehdistötilaisuuksista, haastatteluja. Myös ohjaaja Takeshi Kitano lausuu omia näkemyksiään varsin usein. Dokumentin rakenne on mielenkiintoinen. Vähän väliä annetaan mahdollisuus katsella aiheeseen liittyvä haastattelu, jonka jälkeen voi taas jatkaa dokumentin katselua. On todella vahinko, ettei tätä ole tekstitetty, mutta joka tapauksessa dokumentti tarjoaa mielenkiintoista kuvaa elokuvan tekemisestä erityisesti kyseisestä elokuvasta ja elokuvan tekemisestä yleensäkin kiinnostuneille.

 

Behind the Scenes -dokumentti (58:34 4:3 DD2.0) on tekstittämätön dokumentti, joka keskittyy enemmän elokuvan tekemiseen. Kieltä taitamaton voi hyvinkin seurata eri kohtausten syntyä ja Takeshi Kitanon työtapoja ohjaajana. Dokumentti tarjoaa myös mahdollisuuden seurata erinäisten koreografioiden ja efektien syntyä. Kaiken kaikkiaan tämä on aivan mielenkiintoinen dokumentti tekstittämättömänäkin varsinkin kun osa dokumentista ei sisällä juurikaan puhetta. Kaiken kaikkiaan hyvä esimerkki dokumentista joka todella kertoo elokuvan tekemisestä alusta loppuun saakka. Kunpa vain useammin saisimme nähdä tämän kaltaisia todellisia dokumentteja mainosten ja omakehukokoelmien sijasta. Toki dokumentista saisi huomattavasti enemmän irti mikäli mukana olisi ymmärrettävää kieltä.

 

Kännykkämuistutus on lyhyt 29 sekunnin mittainen pätkä joka on tarkoitettu esitettäväksi ennen elokuvaa muistuttamaan yleisöä sulkemaan kännykkänsä tai muuten Zatoichi tulee miekkansa kanssa sulkemaan kännykkään puhujien suut. Tämän olisi oikeastaan pitänyt olla ykköslevyllä yhdessä elokuvan kanssa, jotta sen olisi voinut näppärästi esittää kotiteatterissakin elokuvaillan aluksi.

 

Viimeinen ja kielitaidottomalle vähiten kiinnostusta herättävä video on lyhyt kokoelma haastatteluja. Saattaa sinällään olla kiinnostavakin, mutta kun kolmen ja puolen minuutin ajan saa katsella eri kasvoja puhumassa aivan käsittämätöntä kieltä alkaa jo tuntua että ehkä tämänkin ajan voisi tehdä jotain muuta.

 

---

 

Yhteenveto:

 

Uusi Zatoichi on viihdyttävä yhdistelmä toimintaa ja komediaa. Takeshi Kitano on päivittänyt Zatoichin omaksi tarinakseen, kadottamatta alkuperäisen elokuvasarjan ominaispiirteitä. Zatoichi on yhä tunnistettavissa, jos ei samaksi Shintaro Katsun aikanaan esittämäksi hahmoksi, niin ainakin hänen identtiseksi kaksosekseen. DVD on teknisesti laadukas julkaisu, jossa kuva ja ääni ovat erinomaista tasoa. Lisämateriaaliakin on mukana mukava annos, valitettavasti niitä ei kuitenkaan ole tekstitetty englanniksi.