Elokuva
Perheen patriarkka on menehtynyt. Läheiset sukulaiset ja muutama ystävä on kutsuttu vainajan pojan järjestämään muistotilaisuuteen. Hautausurakoitsijoiden kuljettama ruumis osoittautuu kuitenkin vääräksi henkilöksi, mikä on vasta alkusoittoa rauhalliseksi tarkoitetun seremonian tulevista ongelmista. Erään osanottajan Valium-purkkiin sullotut hallusinogeeniset päihteet päätyvät juhlaväen seassa vapaaseen kiertoon, joskin vahingossa ja asianomaisten tietämättä, samalla kun mysteerinen pikkukaveri tulee penäämään vaatimuksia vainajan lapsilta. Katastrofi on alkanut jo ennen papin saapumista, mutta totaaliselta kaaokselta saatetaan vielä välttyä.

Muppettien ja Yodan äänenä parhaiten tunnetun Frank Ozin uusin ohjaustyö Arvoituksia arkussa luottaa komedian ja hartaan tilaisuuden kontrastiin. Mustan huumorin ystäviä kosiskeleva asetelma pettää kuitenkin pahasti. Elokuva ei saa lähtökohdastaan mitään irti, vaan jää yllättävän vaisuksi ja suorastaan tylsäksi puolitoistatuntiseksi. Huumorin painotus ensikertalaisen huumetrippiin juuri ennen vakavaa tilaisuutta pilataan yltiöpäisellä haahuilulla. Epäonnisen matkailijan roolissa sekoileva Alan Tudyk ilmeilee ja pyörii pää pilvessä pitkin pitäjää, minkä pitäisi olla ilmeisen hauskaa, mitä se ei ole.

Juonen edetessä henkilökatras kasvaa, mutta tilaa ei yksinkertaisesti ole. Vainajan velipojat Daniel (Matthew Macfadyen) ja Amerikasta saapuva menestyskirjailija Robert (Rupert Graves) sotkeutuvat niin leviävään huumeongelmaan kuin myös kiristysaikeissa saapuneeseen Peteriin (Peter Dinklage), unohtamatta pinnan alla kytevää veljeskatkeruutta. Lisäksi saattojoukon seasta löytyy kadonneita pillereitään etsivää opiskelijarenttua, tyttärensä miesystävää vihaavaa isäukkoa, ärtyisää pyörätuolisukulaista sekä yhden yön panon perään haikailevaa luuseria, vain muutamia mainitakseen. Hahmoja on yksinkertaisesti niin paljon, ettei sukupuusta ota selvää vielä elokuvan loputtuakaan.

Oz on työstänyt muutaman suosiota saavuttaneen elokuvan, mutta Arvoituksia arkussa käsikirjoittaneen Dean Craigin meriitit ovat huomattavasti vaisummat. Sormet osoittavatkin kohti manuskriptiä, sillä syyt eivät suinkaan ole elokuvan lahjakkaissa näyttelijöissä. Dinklage etunenässä hoitaa leiviskänsä moitteetta, saaden taustatukea niin iäkkäämmiltä veteraaneilta kuin nuoren sukupolven brittinäyttelijöiltä. Valtavasta henkilömäärästä johtuen kunkin ruutuaika jää kuitenkin vähäiseksi, kaikkien ollessa ikään kuin elokuvan sivuhenkilöitä ilman selkeää johtajaa. Craigin vähäiset yritykset luoda hieman syvyyttä osaan hahmoista epäonnistuvat ja maistuvat lähinnä päälle liimatun siirappimaisilta.

Arvoituksia arkussa on pyritty pukemaan pienimuotoiseksi jo tapahtumapaikan suhteen. Mikäli käsikirjoituksessa olisi tähdätty samaan tai vaihtoehtoisesti irroteltu oikein olan takaa, olisi lopputulos voinut olla parempi. Huumoria ei uskalleta missään vaiheessa viedä täysin yli, vaan se etenee kuin perienglantilainen aristokratia; kuivakkaan maltillisesti. Kuinka tässä on oikein onnistuttu, kun tapahtumaketjuun kuuluu pilvipäissään talon katolla alasti istuva mies, jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Tekniikka
Scanbox on julkaissut jo muutaman Blu-ray-levyn jostain syystä 1080i-formaatissa, ja Arvoituksia arkussa on yksi tällainen tapaus lisää. Kuva (1.78:1) on muutenkin teräväpiirtostandardeilla melko keskinkertainen tapaus. Terävyys on hyvä, eikä väreissäkään yleisesti ottaen ole moitittavaa. Pieni lokaali ei värimaailmallaan koreile, mutta toistaa viihtyisän koti-ilmapiirin sellaisena kuin se on tarkoitettukin. Ongelmat näkyvät liikkuvan kuvan sumeudessa sekä värien väliaikaisessa haalistumisessa. Jälkimmäisen havaitsee etenkin tummissa päissä, vaikka vaikutus on koko alueella. Syy ei voi olla juuri kuin julkaisun siirrossa, sillä välillä mustan taso on virheetön. Valitettavan usein se ei kuitenkaan ole, vaan kuvan yleisilme on väljähtynyt.

Englanninkielinen Dolby TrueHD 5.1 -ääniraita on ylikäyttöä elokuvalle, jonka äänimaailma painottuu kokonaisuudessaan etukanaviin. Edes matalia taajuuksia ei käytetä, eikä niille tarvetta löydykään. Dialogi on kuiskauksia myöten selkeää, millä päästään elokuvan kohdalla jo pitkälle.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
Arvoituksia arkussa on näyttelijä-ohjaaja Frank Ozin uusin ohjaustyö epäonnisesta muistotilaisuudesta. Mustalla huumorilla siivitetty murhenäytelmä ei tosin ole missään vaiheessa edes etäisesti hauska taikka onnistunut.