Elokuva
Zach Helm sai vuonna 2006 osakseen varauksetonta ihailua rustattuaan kiitellyn käsikirjoituksen elokuvaan Aidosti outoa. Marc Forsterin ohjaamassa omaperäisessä tarinassa Helm tarkkaili fiksusti ja hauskasti mm. toden ja fiktion suhdetta, ja miehelle itselleen povattiin tulevaisuutta vähintään Charlie Kaufmanin veroisena kirjoittajaguruna. Lumottu lelukauppa on Helmin seuraava työ, jossa hän käsikirjoituksen lisäksi vastaa ensi kertaa myös ohjauksesta. Miehen historian huomioon ottaen ohjausdebyytti onnistuu yllättämään ainoastaan konventionaalisuudellaan. Elokuva on varsin tuttuja polkuja tallaava fantasiasatu, jossa vauhdin ja vaarallisten tilanteiden lisäksi on myös ajatusta, mutta joka kovasta yrityksestä huolimatta ei muodosta kovin mielikuvituksellista kokonaisuutta. Helm on silti nimi, jota kannattaa pitää silmällä - jo pelkästään siksi, ettei hän suostu menemään sieltä, missä aita on matalin.

Parikymppinen Molly Mahoney (Natalie Portman) on entinen pianistilupaus, nykyinen lelukaupan myyjä, joka pitää pystyssä herra Magoriumin (Dustin Hoffman) leluimperiumia. 243-vuotias Magorium on pyörittänyt fantastista kauppaansa jo hyvän tovin, ja päättää, että hänen on aika siirtyä syrjään. Seuraajakseen hän kaavailee epävarmaa ja vastahakoista Mollya, jonka täyttymättömien unelmien listaan ei kuitenkaan kuulu ura lelukaupan puotipuksuna. Kaupan vakiokalustoa ovat myös Magoriumin taloussotkuja setvimään palkattu syntymätylsä kirjanpitäjä Henry (Jason Bateman) sekä kymmenvuotias, syrjäänvetäytyvä pikkupoika Eric (Zach Mills), joka pitää intohimoisesti hatuista, muttei tule läheskään yhtä hyvin juttuun toisten lasten kanssa. Sekalaisen sakin tehtäväksi jää pitää huolta Magoriumin perinnöstä ja lumotusta kaupasta leluineen, sillä taikuus on jännä juttu, joka herää henkiin vasta kun ihmiset uskovat siihen.

Lumottu lelukauppa on hyväsydäminen satu, joka viihdyttää niin aikuisia kuin lapsiakin perusnäpsäkällä näyttelijäntyöllään, värikkäällä visuaalisuudellaan ja sympaattisella, joskin kaavamaisella kasvukertomuksellaan. Tarina voisi olla vahvempi, mutta se onnistuu silti kekseliäästi kiertämään monia lastenelokuvien kliseisimpiä karikkoja. Helm uskaltaa sivuta kuolemankin kaltaisia vaikeita teemoja, ja mikä parasta, dialogi ei aliarvioi lapsia. Miljöönä lelujen taikamaailma puolestaan on aidosti leikkisä ja innostava, vain ylenpalttinen tuotesijoittelu ja tavarapaljous saavat hieman kurtistamaan kulmia. Krediitit pullistelevat tuttuja lelujättejä, joiden tuotemerkit saavat reippaasti peittelemätöntä mainosaikaa. Tämä välttämätön paha on kuitenkin hoidettu yllättävän hyvällä maulla.

Elokuva lähtee meillä teatterikierrokselle ainoastaan suomeksi dubattuna. Suomeksi puhuttu näytelmäelokuva on aikuiskatsojalle aina ankea kokemus, mutta Lumottu lelukauppa osaa yllättää iloisesti. Elsa Saisio tulkitsee kuvissa kankeaa Portmania iloisen elastisesti, ja vuosi vuodelta enemmän isältään kuulostava Tom Pöysti tekee riemastuttavan roolityön höpsähtäneenä herra Magoriumina. Sen lisäksi että Pöystin ääni sopii hienosti Dustin Hoffmanin höntisti sydämelliseen Magorium-hahmoon, on päällepuhuntansa samaan aikaan persoonallista ja esittäjänsä näköistä. Tämän tason taituruutta tulee kotimaisissa dubbauksissa vieläkin harvoin vastaan.

Yhteenveto
Lumottu lelukauppa on oivaa koko perheen viihdettä, joka ei häikäise omaperäisyydellään, mutta jonka kaavamaisuus ja ennalta-arvattavuus eivät myöskään ehdi muodostua rasitteiksi.