Elokuva
Mukava ja toimelias kotiopettajatar neiti Guinevere Pettigrew (Frances McDormand) uhkaa jäädä työttömäksi saatuaan potkut useammasta hankalasta perheestä. Työvoimastoimistokin nostaa kädet pystyyn, mutta tomera täti saa puolivahingossa tietää seurapiireissä viihtyvän laulajatar Delysia Lafossen (Amy Adams) tarvitsevan
yksityissihteeriä. Esiintyjän urasta haaveilevalla Delysialla on kierrossa kolme miestä, juuri vankilasta vapautunut renttupianisti Michael (Lee Pace), tähteä musikaaliinsa etsivä nuori perijä Phil (Tom Payne) ja kaupungin kuumimman yökerhon omistava liikemies Nick (Mark Strong), jotka kaikki haluavat kaunottaren omakseen. Ilman apua Delysia ei moisesta sotkusta selviä ja hän huomaakin uuden apulaisensa olevan paitsi taitava järjestelmään asioita, myös selviämään hankalista tilanteista. Jopa niin, että joutuu auttamaan myös Delysian kilpasiskoa Edythe Dubarrya (Shirley Henderson) pelastamaan avioliittonsa. Siinä samalla Guineveren oma elämä mullistuu odottomattomalla tavalla.

Periodielokuvia ryysyistä rikkauksiin -tarinoista on nähty maailman sivu, eikä Miss Pettigrew -päivä täynnä elämää tuo siihen joukkoon mitään uutta tai yllättävää, mutta käsikirjoitus on raikkaasti poreileva ja fiksukin kurkistus toista maailmansotaa edeltävän Lontoon suihkuseurapiireihin ja sosiaalisia tikapuita kiipeävien vahvojen naishahmojen elämään. Pohjavireeltään draamana, mutta tyyliltään vähemmän vakavaksi taipuvana se jatkaa 1930- ja 1940-lukujen screwball-komedioiden perinnettä ylilyödyn huumorin ja sukupuolten välisen taistelun keinoin. Winifred Watsonin (1907-2002) samannimiseen kirjaan perustuva viihdepala on kuin Jane Austenia hiukan värikkäämpänä, vähän samaan tapaan kuin taannoinen elämän teatterin summaava Being Julia (2004), jossa siinäkin liikkeelle panevana voimana oli määrätietoinen tosinainen. 

Kulttimainetta nauttivan Crown (1994) toisen jatko-osan (The Crow -pelastus, 2000) tehnyt, lähinnä briteissä televisiopuolella (Erikoisjoukkue, Kelmien kerho, Life on Mars) ansioitunut intialaissyntyinen ohjaaja Bharat Nalluri ei maalaa epookkia yhtä hartaasti ja antaumuksella kuin James Ivory, mutta pyyhkii materiaalin päältä pölyt olematta hetkeäkään kuiva tai pitkäpiimäinen. Hiukan jähmeän alun jälkeen elokuva pääsee mukavasti vauhtiin, eikä ota itseään ainakaan liian vakavasti. Puvustuksesta ja lavasteista alkaen autenttisen oloinen ajankuva käyttää tapahtuma-aikaa toimivasti tarinan taustoittajana pelkästään muutamien pommisireenien ja ilmalaivuekuvien avulla. 

Varsinkin aviomiehensä ja kälynsä (Joel ja Ethan Coen) elokuvissa monta mainiota roolia, huippuna loistava Fargo (1996), tehneen Frances McDormandin ahavoituneet, mutta lempeät kasvot ovat kuin nakutettu hyväsydämisen vanhanpiian rooliin. Hän onkin elokuvan keskipiste, sydän ja sielu, ja oikeutetusti mukana lähes jokaisessa kohtauksessa. Indie-leffalla Junebug (2005) Oscar-ehdokkaaksi asti läpilyönyt Amy Adams on energinen komedianne ja sopiikin tyrkyn seurapiirikanan höyheniin sulavasti. Miehistä vankimmin taustatukea antaa aina varma irkkuherrasmies Ciarán Hinds hurmaavan ystävällisenä muotisuunnittelijana.

Yhteenveto

Kiltti, kevyt ja helposti unohdettava, mutta hurmaava tuhkimotarina kuplii tyttönergiaa, jota riittää yllinkyllin myös Frances McDormandin ja Amy Adamsin suvereeneissa roolitöissä.