Elokuva
Pohjois-pohjanmaan rauhassa, kaukana kaikesta nykyhälinästä kasvaneet ystävykset Raakel (Marjut Maristo) ja Maria (Amanda Pilke) ovat varttuneet siihen ikään, että vahvasti uskonnollisten perheiden vetämät rajat alkavat tuntua liian tiukoilta. Vanhoillislestadiolaisten tiukat käyttäytymismallit ja kiellot ahdistavat varsinkin naiseuteen heräävää Mariaa, joka lähtee siskonsa Eevan (Malla Malmivaara) perässä Helsingin hulinaan. Kotipitäjän piruntorjuntapartio (mm. Tapio Liinoja, Heikki Nousiainen ja Jani Volanen) lähettää Raakelin langenneen enkelin perään, ettei tämä vain astuisi kadotuksen tielle. Syntisenä sykkivä stadi tarjoaa kuitenkin tytöille niin paljon ennen kokematonta, että kumpikin alkaa tuntea sen ensimmäisen kerran houkutuksen aina vain voimakkaampana.

Dome Karukoski astui parrasvaloihin vasta vuonna 2005 esikoisellaan Tyttö sinä olet tähti, joka osoittautui yhdeksi sen vuoden suurimmista hiteistä. Sitä seurasi arvostelu- ja yleisömenestys, juuri kolmella Jussi-patsaalla palkittu Tummien perhosten koti (2008), ja nyt kolmanteen leffaan tultaessa Karukoski on nostanut panoksia entisestään. Karukosken ohjaus on rauhallista, ilmavaa ja pakotonta, jota Tuomo Hutrin taitava kameratyöskentely tukee harkituin kompositioin ja valaisuratkaisuin. Kokonaisuus on hallitusti hanskattu, eikä sen suurempia ylilyöntejä tai kärjistyksiä pääse tapahtumaan.

Aleksi Bardyn käsikirjoitukset ovat kärsineet usein liiallisesta pinnallisuudesta ja pakonomaisesta tarpeesta olla vieläkin enemmän trendikäs kuin vallalla olevat trendit, mutta Kielletyn hedelmän tapauksessa Helsinki Filmin isojohtaja on löytänyt sen oikean keskitien ja kielen, jolla katsojaa kuuluu puhutella. Bardy provosoi ja leikittelee, mutta ei sorru rintamalinjojen turhan mustavalkoiseen asemointiin, vaikka fundamentalistisen pikkupiirin potkiminen antaisikin helpon maalitaulun kunnon kengitykselle. Adam Nordénin score tuo monin paikoin mieleen Thomas Newmanin simppelit, mutta täynnä monimuotoisuutta olevat sävelteokset. Nordén tukee tarinaa yksinkertaisin ratkaisuin hyötykäyttäen niukkoja orkestraatioita, pääsoittimina viulu, sello ja piano sekä tyyliteltyjä vingahduksia ja piipityksiä päästelevä syntetisaattori.

Maristo ja Pilke ovat elokuvan ehdottomat dynamot, vahvat ja aistikkaat luonneroolit saavat taitavat tulkkaukset, eikä hahmojen henkinen kasvukaan jää pelkäksi pintaraapaisuksi. Tummana ja vaaleana tyttöjen vastakkaiset persoonallisuudet vain korostuvat entisestään. Uskossaan vahva kotikylä on sekin miehitetty karismaattisilla äijillä, mutta yhtä hyvin ei käy pääkaupunkiseudulla, missä ajassa eläviä nuoria ihmisiä tulkitsevat Jarkko Niemi ja Joel Mäkinen ovat armottomasti amatöörejä kovempien komeljanttareiden rinnalla.

Yhteenveto
Kielletty hedelmä on vahva näyttö kovassa nosteessa olevalta Dome Karukoskelta, mutta edellisten teosten raakaan ilmaisuvoimaan ja realismiin ei nyt aivan päästä. Henkisyydestä puuttuu hurmaa, eikä sielunvihollinenkaan vaikuta vinkkuhuikkaa vaarallisemmalta. Aran asian konstailemattomasta käsittelystä kuitenkin hyvät loppupisteet.