Elokuva
Jo alle viisikymppisenä menehtyneen Studio Ghibli -animaattori Yoshifumi Kondon ainoaksi ohjaustyöksi jääneen Sydämen kuiskauksen (1995) voi mieltää Kissojen valtakunnan (2002) sisarteokseksi: molemmat perustuvat Aoi Hiiragin sarjakuviin, ja niissä seikkailevat paitsi kissaparoni Humbert von Gikkingen ja pullea Muta-kissa, myös päähenkilönä toimiva nuori tyttö, joka voisi hyvin olla sama tyttö hieman eri ikäisenä. Siinä missä Kissojen valtakunta on kuitenkin puhtaasti pienten lasten satu, on Sydämen kuiskaus ensisijaisesti kasvudraama, joka teemojensa puolesta miellyttänee enemmän hieman vanhempaa yleisöä. Kotimaan valkokankaille elokuva tuodaankin ainoastaan alkuperäisenä, dubbaamattomana versiona.

Shizuku on nuori tyttö, joka opiskelee ahkerasti, viettää aikaa ystäviensä kanssa ja rakastaa lukemista. Eräänä päivänä hän huomaa, että kaikki hänen kirjastosta lainaamansa kirjat on ennen häntä lukenut sama poika, Seiji Amasawa. Sattuma saattaa Shizukun ja Seijin yhteen, kun Shizuku lähtee uteliaisuuttaan seuraamaan pulskaa kissaa, jonka näkee matkustavan yksin paikallisjunassa.

Tyttö ja poika tapaavat ja rakastuvat. Seiji on jo nuorella iällä löytänyt oman kutsumuksensa: hänestä tulee viuluntekijä, ja hän aikoo lähteä alaa opiskelemaan Italiaan. Shizukun valtaa huoli, sillä hän ei ole vielä löytänyt omaa intohimoaan, eikä haluaisi olla kauan Seijistä erossa. Shizuku on kuitenkin aina rakastanut kirjoittamista, joten hän päättää yrittää kirjoittaa kertomuksen. Kun poika lähtee opiskelemaan, uppoutuu Shizuku täysin kirjoittamiseen ja hylkää niin opiskelunsa kuin perheensäkin. Kirjoittamisessa häntä tukee vanha antiikkikaupan omistaja Nishi-san, jolla on oma osansa niin Shizukun ja Seijin tutustumisessa kuin Shizukun kasvamisessa kirjoittajaksi.

Elokuvan tunnistaa vaivatta Studio Ghibli -tuotannoksi: värikäs, pikkutarkka piirrosjälki on huikeaa, ja suurella sydämellä kerrotussa tarinassa on sielua ja syvyyttä. Hayao Miyazakin töihin verrattuna Sydämen kuiskaus on varsin realistinen, ja tarinan voisi mainiosti kertoa myös näytelmäelokuvan keinoin. Miyazaki, jonka vastuulla on ollut elokuvan kuvakäsikirjoitus, on ohjannut elokuvaan yhden fantasiajakson, mutta muutoin Kondo luottaa tarkkaan kaupunkiympäristön kuvaamiseen ja hyvin yksityiskohtaiseen piirrostyyliin. Aihe on tavallaan hyvinkin arkinen, mutta se kasvaa kuin vaivihkaa - niin kuin Ghibli-kertomuksilla on tapana - joksikin hieman itseään suuremmaksi ja salaperäisellä tavalla merkitykselliseksi. Tarinan taustalla vaikuttavat japanilaisen yhteiskunnan arvostukset ja rooliodotukset, joita vasten nuori tyttö itseään peilaa, mutta pääpaino on yleispätevissä yksilötarinoissa, joihin on helppo eläytyä.

Sydämen kuiskaus on uskottava kertomus aikuiseksi kasvamisen hankaluudesta, omien vahvuuksien löytämisestä ja rakkaudesta. Kondo kertoo Shizukun tarinan niin aidosti ja lempeästi, että jokainen joskus teini-iässä kärvistellyt voi tuntea sen omakseen. Shizuku rakastuu niin kuin nuoret rakastuvat, ehdottomasti ja korviaan myöten. Kondon romanttinen, mutta yltiöpäisintä sentimentaalisuutta kaihtava kerronta ei kuitenkaan unohda tavoitella elämän välttämättömiä, tummempia sävyjäkään. Lämmöllä ja myötämielisyydellä teini-ikäiseen päähenkilöönsä suhtautuva Sydämen kuiskaus on voimaannuttavaa katsottavaa kaikenikäisille oman paikan etsijöille.

Yhteenveto
Yoshifumi Kondon ainoaksi ohjaustyöksi jäänyt animaatiohelmi Sydämen kuiskaus on herttainen nuoren tytön kasvukertomus, jolla on silmää myös realismille ja elämän synkemmille sävyille.