Elokuva
Yhdysvaltalaisen HBO-kaapelikanavan alkuperäisohjelmat ja laatu kulkevat yleisen uskomuksen mukaan käsi kädessä. Ja kieltämättä kyseisissä puheissa on vinha perä: muun muassa Deadwood, Entourage, Kylmä rinki, Rooma ja Sopranos - puhumattakaan sotagenreä tuulettaneesta minisarjasta Taistelutoverit - ovat kaikki lajityyppiensä ehdottomia valioita. HBO:n suurin merkkiteos on kuitenkin Langalla, joka on Suomessa saanut suorastaan pöyristyttävän huonoa kohtelua umpisurkeiden lähetysaikojen muodossa. Baltimorea eri näkökulmista tarkasteleva sarja jäi lopulta pienen, mutta sitäkin innokkaamman ryhmän herkuksi, vaikka kyseessä on kiistatta yksi kaikkien aikojen televisiotapauksista. Kuten niin usein ennenkin, älykkyys jäi valmiiksipureskellun tauhkan jalkoihin katsojamäärissä.

David Simon ja Ed Burns, aivot Langalla-tv-sarjan takaa, ovat nyt vaihtaneet lajityyppiä. Generation Kill on Simonin ja Burnsin tuore, seitsenosainen minisarja, joka perustuu Evan Wrightin, Rolling Stone -reportterin ja kirjailijan, kokemuksiin sotatoimittajana Yhdysvaltain merijalkaväen tiedustelupataljoonassa Irakin sodan alkutaipaleilla. Ajatus sotatoimittajan kokemuksiin ja mietteisiin pohjaavasta minisarjasta on hieman hämmentävä: sotareportterit kun ovat usein paikalla vain ja ainoastaan propagandan takia. Ideana on, että tietyn sotilasjoukkion mukana kulkeva toimittaja kiintyy ryhmäänsä niin paljon, ettei henno kirjoittaa sotilaista tai heidän toiminnastaan mitään pahaa.

Pelko osoittautuu turhaksi. Aivan kuten Taistelutoveritkin, sarja pitää kunnia-asianaan sodan autenttista kuvausta - toteutus on vain erilainen. Itse asiassa harvat asiat ovat edes etäisesti samankaltaisia Taistelutovereissa ja Generation Killissä. Taistelutoverit muun muassa lähestyi sotaa yksilötasolla ja painotus oli varsinaisessa sodankäynnissä, Generation Killissä puolestaan pääosassa on ryhmä ja sotahistoriaan jäävien taistelujen sijaan rutiininomaisemmat tilanteet ja pienemmät yhteenotot. Myös tyylilliset erot ovat valtavia. Taistelutovereissakin on vaiheensa, jolloin sentimentaalisuus on lähellä saada ylivallan, mutta Generation Kill on tekijöidensä näköinen teos, ja säilyttää kovuutta uhkuvan tyylinsä koko ajan, ilman suvantovaiheita. Generation Kill on tyyliltään lähinnä sekoitus Jarheadia ja Langalla-tv-sarjaa, toki huomattavasti enemmän jälkimmäistä.

Sarjan ytimen muodostaa laaja hahmokaarti. Sarjan sotilaat ovat testosteroniinsa hukkuvia miehenalkuja, merijalkaväen eliittijoukkoa. Mukana on useita etnisiä ryhmiä ja erilaisia persoonia aina ylimielisistä, punaniskaisista hillbillyistä hieman avarakatseisimpiin sotilaisiin. Lähes kaikkia kuitenkin yhdistää homofobisuus, rasistisuus ja etenkin rääväturpaisuus, mutta useita myös tietty sympaattisuus, vaikka mistään Taistelutovereiden kaltaisesta veijarilaumasta ei olekaan kyse. Enemmän kuin usein kirosanojen seasta löytyy kuitenkin nokkelia letkautuksia, kekseliäitä mietteitä maailman menosta ja sarkastisia huomioita sodankäynnistä. Näitä yleensä kyynisiä havaintoja kiroilu vain itse asiassa tehostaa. Yksikään henkilöhahmoista ei kaikesta huolimatta tunnu, todennäköisesti oikean elämän juuriensa vuoksi, teennäiseltä tai varta vasten tehdyltä.

Minisarjan käsikirjoitus on pääosin erinomainen. Se on monitasoinen, ajatuksekas, rytmiltään vaihteleva sekä älykäs, ja yhdistettynä vaeltelevaan ja hämmentävään ohjaukseen, myös tehokas. Yksi parhaiten kuvatuista teemoista sarjassa on sotilaiden ongelmallinen tilanne ja päivittäisen elämän suuret kontrastit. Sinä aikana, kun ei olla suorittamassa usein surkeasti ja sotilaiden henkiä vaarantaen suunniteltuja operaatioita, joukot ovat täysin toimettomia oudossa ympäristössä. Huonon suunnittelun lisäksi miesten henkiä uhkaavat muun muassa riittämätön varustus ja epätietoisuus, upseeristolla kun ei ole tapana kertoa tehtävien syitä ja seurauksia liian tarkasti joukoille. Salailun ja oman edun ajamisen lisäksi upseeriston asenne paikallisiin siviiliuhreihin on välinpitämätön, mikä laskee useiden miesten mielialaa.

Onneksi katsojalle valotetaan muun muassa palaverien kautta tilanteiden taustat ja syyt, mikä tekee varsinaisen tehtävän seuraamisesta rutkasti mielenkiintoisempaa. Afrikassa kuvatun sarjan visuaalinen ilme ja audiosuunnittelu tukevat sarjan autenttista toteutusta. Käsivarakuvaus ja dialogin taustalla kuuluva pulina luovat suorastaan dokumentaarisen vaikutelman. Kiitosta ansaitsee myös upea ensemble-näyttelijäkaarti, josta yksittäisten onnistumisten sijaan jää mieleen tasaisen hienot roolisuoritukset kaikilta. Roolituksesta ja näyttelijäsuorituksista ei kertakaikkiaan heikkoa lenkkiä löydä. Oikean ratkaisun tekijät ovat tehneet myös pysyttelemällä poissa politiikasta. Tapahtumat puhuvat puolestaan, ja katsoja haastetaan itse tekemään johtopäätökset.

Ongelmiakin on, jopa häiritsevässä määrin. Henkilöhahmoja on yksinkertaisesti liikaa, ja vaikka tarkoitus onkin luodata ryhmän tilaa, jäävät useimmat hahmot vajaiksi ja ontoiksi. Yksi tällaisen sarjan tärkeimmistä osa-alueista, Taistelutovereiden niin upeasti hallitsema henkilöhahmojen tehokas esittely, on hoidettu Generation Killissä kehnommin, mikä vain korostaa liian suuren hahmokirjaston ongelmallisuutta. Toinen ongelma koskee dialogia, jossa on aivan liikaa sotilasjargonia. Autenttisuuden nimissä sotilasslangia tarvitaan jossain määrin, mutta Generation Killissä se on suorastaan videopelimäisellä tavalla lyöty yli. Ei katsojalta - hyvänen aika - saa vaatia sotilaskielen sujuvaa hallitsemista tilanteiden ymmärtämiseksi, vaikka Blu-ray-julkaisussa tulee lisämateriaalina armeijasanasto, ja suomenkielinen tekstitys oikookin paljon näiltä osin. Närää aiheuttaa myös irakilaisten rooli minisarjassa, heidän osa on nimittäin toimia amerikkalaisten pyssysankarien tykinruokana ja ivan kohteena.

Toimintakohtauksien tehokas ja lineaarinen kuvaus on tuottanut tekijöille melko runsaasti ongelmia. Taistelukohtaukset ovat suorastaan huonoja; pintapuolisia, ja mikä pahinta, epäselviä. Onneksi toimintaa draamaan keskittyvässä Generation Killissä on verrattain vähän. Katsojan varpaillaan pitävä, hermostunut ja rivakasti loikkiva ohjaus ei ole toimintakohtauksien kanssa elementissään, mutta toimii muulloin varsin hyvin.

Tekniikka
Blu-rayn 1.78:1 kuva on pehmeä, rakeinen ja värisävyiltään jyrkkä liioitellun kontrastin vuoksi. Mutta itse asiassa visuaalinen ilme, vaikkei se tavanomaisilla mittareilla häikäisekään, sopii elokuvan maisemiin ja teemaan erittäin hyvin. Äänipuoli on puolestaan sitäkin loistavammin hallussa, ja kiekon DTS-HD Master Audio 5.1 -ääniraita kestää vertailun mihin tahansa. Se toistaa kaiken aseiden paukkeesta ympäristön äänien kautta dialogiin kristallinkirkkaasti.

Lisämateriaali
Blu-ray on tuonut mukanaan äärettömän kiehtovia ja hyödyllisiä lisäominaisuuksia, jotka oikein käytettynä parantavat katselukokemusta rutkasti. Blu-rayn mukana tulee uusina ominaisuuksina kaavio komentoketjusta, armeijan termisanasto ja päivittyvä tehtäväkartta, joihon kaikkiin pääsee käsiksi näppärästi suoraan kesken katselun. Muut ekstrat ovat samat kuin dvd:llä, mutta lisämateriaali oli onneksi jo vanhemmallakin formaatilla laadukasta.

A Conversation With the 1st Recon Marines -pätkässä kirjailija ja kolumnisti Evan Wright keskustelee kyseessä olevan pataljoonan sotilaiden kanssa muun muassa heidän kokemuksistaan Irakissa, lajityypin elokuvien sotaromantiikasta ja sodan psykologisista tekijöistä. Pätkä on kiinnostava jo senkin takia, että sen avulla saa verrattua oikeita sotilaita heidän näyttelijöihinsä, mutta sisällöllisestikin materiaali on kiehtova.

Making Generation Kill kuulostaa siltä perinteisemmältä jauhannalta, mutta nimen alta paljastuu melkoinen yllätys. Ainaisten latteuksien asemesta pätkä on täynnä lyhyitä, suorapuheisia haastatteluja ja informaatiota Afrikkaan sijoittuneista kuvauksista.

Eric Ladin's Video Diaries on puolestaan heikompi lisäys. Näyttelijä Ladinin päiväkirja ei tarjoa oikeastaan mitään normaalia videopäiväkirjaa kummempaa, ja puolen tunnin pituuteen ei ole saatu tarpeeksi kiinnostavaa materiaalia mukaan.

Deleted Dialogues tarjoaa poistettuja dialogeja 14 minuutin edestä. Materiaali ei ole mitään järisyttävää, mutta kelvannee faneille. 

Mukana tulee myös kommenttiraita, jossa tuotannon eri jäsenet keskustelevat Generation Killin tekemisestä. Vaikka mielenkiintoista asiaa kommenttiraidassa onkin alun perusteella rutkasti, jäänee se jälleen vain suurimpien intoilijoiden herkuksi.

Yhteenveto
Poliittisesti neutraali Generation Kill on uskottava kuvaus merijalkaväen tiedustelupataljoonan kokemuksista Irakissa. Se ei ole klassikkoainesta selvien ja häiritsevien vikojensa vuoksi, mutta realistisen sotaelokuvan ystävät saavat taatusti rahoillensa ja ajallensa vastinetta napakan käsikirjoituksen ansiosta. Generation Kill on tehokas ja tinkimätön laatuteos alan parhailta ammattilaisilta.