Elokuva
Eletään 1970-luvun puoliväliä Yhdysvaltain Virginian leppoisassa Richmondissa. Arthur (James Marsden) ja Norma Lewisin (Cameron Diaz) arki on auvoisaa miehen työskennellessä avaruustutkimuskeskus NASAn Mars-planeetalle kurkottavassa Viking-ohjelmassa, Norman ollessa opettajana paikallisessa yksityiskoulussa.

Mutta kun Arthurin hakemus astronauttikoulutukseen tulee bumerangina takaisin eikä Normakaan koulusta pelkästään hyviä uutisia kuule, pariskunnalla herää huoli, miten taata teini-ikäisen Walter-pojan (Sam Oz Stone) tulevaisuus. Silloin ovelle kolkuttaa muotopuoli Arlington Lewis Steward (Frank Langella), joka tarjoaa Lewiseille mahdollisuutta mystisen laatikon muodossa. Jos Lewisit painavat sen nappia, he saavat miljoona dollaria puhtaana käteen, mutta joku jota Lewisit eivät tunne, kuolee. Aikaa päätöksentekoon on ainoastaan 24 tuntia, ja vaikka moraali puskee päälle, haavekuvat paremmasta, rikkaasta huomisesta tuntuvat paljon paremmilta kuin jonkun tuntemattoman äkillinen poismeno.

Monille tulkinnoille taipuvaisen kulttisuosikin Donnie Darkon (2001) luojana tutuksi tullut Richard Kelly jatkaa valitsemallaan tiellä. The Box perustuu alun perin alan legendan Richard Mathesonin ( mm. I Am Legend) Playboyssa 1970 julkaistuun novelliin Button, Button ja sen vuonna 1986 tv-ensi-iltansa Twilight Zone -sarjassa saaneeseen ensiesitykseen, mutta Kelly on heittänyt sekaan lisää periaatteessa kaiken muun paitsi keittiön altaan.

Samalla kun pohjimmiltaan hyvinkin yksinkertaista premissiä höystetään NASAn salaliittoteorioilla ja monitulkintaisilla abduktioasetteluilla, monen eri agentuurin operatiiveilla ja vieläpä zombimaisilla perässäkulkijoilla, Kelly tekee kunniaa myös kotipaikkakunnalleen Virginialle sekä vanhemmilleen. Kellyn äidin jalka oli, kuten Norma Lewisillakin, epämuodostunut ja tämän isä suunnitteli siihen monia erilaisia prosteettisia lisäkkeitä.

Hirmuisesta informaatiomäärästään huolimatta The Box pysyy hienosti kasassa, kiitos taitavasti ohjattujen hyvien näyttelijöiden, tunnelmallisen epookin ja nappiin viileään vedätykseen istuvan musiikin. 1970-lukulainen vainoharhainen atmosfääri saavutetaan vaivatta ja tunnelmassa on myös jotain sangen kubrickilaista. Digitaalisesti kuvattu (puikoissa Steven Poster) The Box näyttää hyvältä, ja Kelly olikin vakuuttunut uuden ajan kameroiden kyvystä taltioida mennyttä vasta nähtyään David Fincherin niin ikään 1970-luvulle sijoittuneen elokuvan Zodiac (2007).

X-Meneistä tuttu James Marsden on yllättävän hyvä karmeaan välikäteen joutuvana isänä, Cameron Diaz takuuvarma dramaattisemmassakin roolissa ja kaiken kruunaa hyytävä Frank Langella, jonka elegantti roolihahmo on kaiken rationaalisen ajattelun tuolla puolen. Alkuperäisessä tv-sovituksessakin esiintynyt Basil Hoffman tekee pienen cameon.

Kylmäävän tehokkaan scoren takana ovat ensikertalaiset, kanadalaisen Arcade Fire bändin kolme soittajaa, Win Butler, Régine Chassagne ja Owen Pallett, joilla on lahjoja alalle enemmän kuin monella muulla Hollywoodissa jo tiliä tekevällä pimputtelijalla. Tyylikkäässä musiikissa kuuluu kivasti lainoja, mukana soi mm. Bernard Herrmann ja monia muitakin synkkyyden vanhoja taitajia.

Yhteenveto
Alkuvuoden outolintu muhinoi mielessä ja astuu ajatuksia pitkään vielä loppukredujen jälkeenkin. Kelly heittää monttu maksimilla tuijottavan katsojan syliin kunnon kasan mitä tahansa, mutta mielenkiinnon mies osaa silti pitää yllä aina viimeiseen sekuntiin saakka.