Elokuva:

Parin vuoden takaisella Frankenströmillä itsensä suomalaisten roskaelokuvan ystävien sydämiin tiensä raivannut Markus Staaf esikuntineen on saanut aikaiseksi uuden, edeltäjäänsäkin kunnianhimoisemman, teoksen. USA:n valloituksen helpottamiseksi suoraan englanninkielisenä tehty Bugi Fiction on häkellyttävän monitasoinen tutkielma ikuisesta hyvän ja pahan taistelusta halki vuosisatojen. Yhdessä Aki Hahdon, Marko Perälän ja Heidi Hakalan kanssa Staaf on luonut käsikirjoituksen joka valmiiksipureskellusta jenkkiviihteestä poiketen ei tarjoa katsojalle helppoja ratkaisuja. Bugi Fiction lyö kevyttä eskapismia tavoittelevaa sohvaperunaa virtuaalisella avokämmenellä päin kasvoja asettaessaan katsojan elokuvan vastentahtoisen sankarin, englantilaisen John Bugilancan rooliin tämän epäkiitollisessa maailmanpelastustehtävässä. Bugilancan roolissa Aki Hahto tekee vähintäänkin Jussi -patsaan arvoisen roolisuorituksen, mutta on helppo arvata että tämä elokuva on palkintoraadille liian kova pala ymmärrettäväksi.

Ai ette usko sanaakaan edelläkirjoitetusta? Toden sanoakseni - en minäkään, mutta ainakin sain mielenkiintonne heräämään. Frankenströmin tavoin Bugi Fiction on aidosti ja peittelemättömästi halvalla tehty roskaelokuva joka sumeilematta lainailee irrallisia kohtauksia menestyselokuvista. Tarinan McGuffin on mystinen rengas - myös sormukseksi kutsuttu - joka vuosisatojen ajan on kulkenut Bugilancan perheen hallussa. Renkaan nykyinen haltija, Vietnam -muistojensa traumatisoima John Bugilanca kuitenkin kadotti sormuksen pikkupoikana leikkiessään hiekkalaatikolla naapurin tytön kanssa. Vuosien etsinnät ovat lopultakin tuottaneet tulosta ja sormus on jäljitetty. Kaikista maailman paikoista sormus on päätynyt Suomeen ja vielä tarkemmin Vaasaan jonne Bugilancan matka käy.

Vastaansa Bugilanca saa venäläisten gangsterien ja mystisten ninjojen lisäksi toinen toistaan oudompia haasteita joista hän kuitenkin aidon toimintasankarin viileydellä selviää lähes olankohautuksella osoittaen ikäänkuin ohimennen taitonsa niin tanssiparkettien partahöylänä kuin vastustamattomana naissankarina eräässä kotimaisen elokuvahistorian kiihkeimpiin kuuluvista lemmenkohtauksista. Bugilancan ja Annina Imppolan näyttelemän naisen välinen kohtaus on täynnä eläimellistä kiihkoa joka tyystin puuttuu sellaisista kohutuista suomalaisista pehmopornoelokuvista kuin Levottomat ja sen jatko-osat.

Paljon ehtii siis tapahtua ennenkuin Bugilanca saa sukunsa kadonneen valtasormuksen haltuunsa eivätkä yllätykset siihen pääty. Elokuvan miljööt vaihtelevat 1500 -luvun tyynellemerelle (joka näyttää erehdyttävästi 2000 -luvun Vaasan rannikolta) sijoittuvan alkukohtauksen jälkeen Bugilancan Vietnam -muistojen ja 1970 -luvun Lontoon kautta parin vuosikymmenen takaiseen Vaasaan. Välillä tosin käydään sekä taivaassa että helvetissä kuin myös - sananmukaisesti - lehmän perseessä. Viimemainitussa paikassa Bugilanca tapaa myös Bobi Staafin näyttelemän himmeän velhon, Gandalf Ilkeän.

Tarinan keskeiset roolit on miehitetty elokuvan tekijöillä ja heidän kavereillaan. Venäläisen mafioson Sal Cabonen vaativassa luonneroolissa nähdään Vaasan Kaupunginteatterista tuttu mainio näyttelijä Ilkka Aro ja käsikirjoittajatiimiin kuuluva Marko Perälä tavataan peräti kolmessa roolissa. Elokuvan merkittävimmässä naisroolissa näyttelevä ensikertalainen Annina Imppola osoittautuu todelliseksi löydöksi josta varmasti tulemme vielä kuulemaan.

Kuten Frankenströmin arvostelun yhteydessä totesin, on tällaisten elokuvien pisteyttäminen kutakuinkin mahdoton tehtävä. Bugi Fiction tarjoaa eittämättä hykerryttäviä katseluhetkiä erityisesti sen parodioinnin kohteiksi joutuneisiin elokuviin perehtyneelle katsojalle. Elokuvan tekijöiden innostus aihettaan kohtaan on helposti aistittavissa, mutta toisaalta on kuitenkin havaittavissa hienoista hosumisen makua eikä elokuva vaikuta järin viimeistellyltä. Alhaiselta vaikuttava pistemäärä ei siis tarkoita etteikö elokuva toimisi juuri siinä mielessä kuin tekijät ovat tarkoittaneetkin vaan se on lähinnä suositus.

Kuva:

Kuten tällaiselle spektaakkelimaiselle suurteokselle kuuluu Bugi Fiction on kuvattu täysleveässä cinemascope-kuvasuhteessa ja DVD:kin on alkuperäisellä kuvasuhteella kuvan ollessa anamorfinen.

Teknisesti kuva on laadultaan keskitasoa, elokuvan budjetin ja tekijöiden käytössä olleet resurssit huomioiden pienet tekniset vajavaisuudet on paljon helpompia ymmärtää kuin vastaavat puutteet megalomaanisilla budjeteilla varustettujen suurtuotantojen tapauksessa.

Eritoten toimintakohtauksissa elokuvan leikkaustyyliä luonnehtii parhaiten sana sekava. Onko kyse tarkoituksellisesta kikkailusta vai tekijöiden osaamattomuudesta jää arvattavaksi.

Ääni:

Dolby Digital 5.1 -ääniraita on kokolailla parempaa työtä kuin Frankenström DVD:llä. Tällä kertaa dialogi toistuu kiitettävän selvästi joten katsoja pääsee täysin nauttimaan suomalaisten näyttelijöiden korvia hivelevästä englannin ääntämisestä. Kielitaitoisemmat katsojat epäilemättä saavat hupia myös kielioppivirheiden bongaamisesta.

Bassotoiston suhteen ei ole tälläkään kiekolla säästelty vaan subbaria kuritetaan ajoittain todella miehekkäästi. Hetkittäin myös takakanavat heräävät räväkästi eloon.

Kuten Frankenströmin myös tämän elokuvan musiikista vastaavat varsin pitkälle tekijät itse yhdessä muutamien tuntemattomien vaasalaisbändien avustuksella.

Lisämateriaali:

DVD -kotelon Special Edition -väittämälle löytyy levyltä kiitettävästi vastinetta. Ensinnäkin levyltä löytyy kaksi elokuvan mittaista tekijöiden kommenttiraitaa. Raitojen merkittävin eroavuus on se, että toinen on suomenkielinen ja toinen on tehty kansainvälisiä markkinoita varten englanniksi. Asiasisällön suhteen kommenttiraidat ovat varsin yhteneväiset.

Sekä DVD:n animoidut valikot että kaikki levyn sisältämä lisämateriaali on varustettu anamorfisella kuvalla. Seikka joka ei kokemukseni mukaan ole mikään itsestäänselvyys vaikka elämme jo 2000-lukua.

The Making of Bugi Fiction (18:07) dokkari seuraa isoisten viitoittamaa tietä esitellessään elokuvan tekemistä lähinnä tekijöiden haastattelujen kautta. Deleted & alternative scenes -otsikon kautta löytyy 5 kohtausta, osa elokuvasta kokonaan pois jätettyjä ja osa hieman laajemmassa muodossa kuin elokuvassa nähtiin. Mukana on myös vaihtoehtoinen loppu.

Soundtrack Listening tarjoaa mahdollisuuden kuulla 8 musiikkiesitystä DD 5.1 -ääniraidalla ilman mitään kuvitusta. Lisäksi mukana on musiikkivideo The Boogies -yhtyeen kappaleesta Gotta Get A Reason (2:57).

Kuvagalleria esittelee still -kuvia elokuvan kuvauksista sekä muutamia vaihtoehtoisia julisteversioita.

The Fight Zone -otsikon alta löytyy kolme lyhyttä koostetta jotka esittelevät elokuvan toimintakohtausten tekemistä: The School of Shaolin Egg (5:31) vie meidät seuraamaan näyttelijöiden valmentautumista taistelulajien hallintaan. A Little Document about Pain (2:25) on omistettu kaikille itsensä elokuvanteon yhteydessä loukanneille ihmisille. Lisäksi eräs elokuvan taistelukohtaus on mahdollista katsoa kahdesta eri kuvakulmasta (0:51).

Outtakes (6:08) tarjoilee tavalla tai toisella poskelleen menneitä ottoja kuvauksista. Lisäksi mukana on neljä kappaletta Bugi Fiction -trailereita, TV -mainos(!) sekä trailerit Bad Egg Filmsin elokuvista Frankenström ja Maanantai jonka ensi-iltaa voinemme odotella vuoden 2004 loppupuolella.

Elokuva on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi ja se on katsottavissa ilman tekstitystä.

Yhteenveto:

Bugi Fiction tarjoaa hykerryttäviä katseluhetkiä ainakin tekijöille itselleen ja heidän sukulaisilleen, miksei muillekin. B-luokan roskaelokuvien ystäville kiekko on jotakuinkin pakkohankinta ja on helppo arvata että eritoten kosteissa illanvietoissa tämä elokuva paranee sitä mukaa kun katsojan veren alkoholipitoisuus kohoaa.