Elokuva
Tv-sarja Jackass aloitti MTV-kanavalla vuonna 2000 ja sitä tehtiin vuoteen 2002, jolloin sai myös ensi-iltansa ryhmän ensimmäinen Jackass-elokuva. Jackass: Number Two näki päivänvalon 2006 ja nyt kankaille roiskitaan samojen pöhelöiden uusin tekele, yksinkertaisesti nimetty Jackass 3D.

Johnny Knoxvillen, Spike Jonzen ja Jeff Tremainen ideoima kaaoskerho löysi välittömästi jäsenikseen umpihullun Steve-O:n, perhettään myöhemmin myös omassa nimikkosarjassaan Viva La Bam rääkänneen Bam Margeran, Preston Lacyn, Chris Pontiusin, Dave Englandin, Ehren McGheheyn, Ryan Dunnin ja pikkuruisen Jason ”Wee Man” Acunan, ja nousi ennen näkemättömään suosioon. Monia jäljittelijöitäkin synnyttänyt Jackass-poppoo (mm. Dirty Sanchez -ryhmä, Tokyo Shock Boys, Crazy Monkeyt ja oma Duudsonimme) on koko uransa keskittynyt samaan konseptiin, satuttamaan itseään ja toisiaan mitä idioottimaisimmilla, hulluimmilla ja iljettävimmillä tempuilla, eikä konseptia ole muutettu nytkään.

Jackass 3D hyötykäyttää hittiformaattia kitsaillen ohjaaja Jeff Tremainen keskittyessä lähinnä kaksiulotteiseen kohellukseen, mutta tuhat framea sekunnissa taltioivilla Phantom-kameroilla kuvatut superhidastetut intro- ja finaalijaksot saavat reippaasti irti trendikkäästä kikkailusta. Suurin osa stunteista keskittyy iskemään, lyömään, potkaisemaan tai muulla tavoin osumaan maksimaalisella voimalla kohdettaan joko päähän tai sukuelimille.
Salkopallo ampiaispesällä, suihkukoneen turbiinivirtauksessa pelleily, lyhytkasvuisen Wee Man Acunan kiinnittäminen hetipiti-liimalla 69-asentoon reippaasti ylipainoiseen Preston Lacyyn, ja hampaan irti nykäisy täyttä vauhtia kiitävällä Lamborghinilla

Ällöttävimpiä vetoja edustavat ulostaminen väärinpäin pienoisjunaradalle (välttäkää snackkien nauttimista tämän jakson aikana), Preston Lacyn hikoiluttaminen kuntolaitteessa muovipuvussa ja miehestä irtoavien eritteiden nauttiminen oraaliliuoksena sekä esimerkiksi omenan syöttäminen sialle onnettoman Lacyn anuksesta.
Kaiken huippuna Steve O:n soolona heittämä Poo Cocktail Supreme, jota ei kannata sanoin edes kuvailla.
Lisää pahoinvointia saadaan herkästä kameramiehestä, kymmenien rock-videoiden ammattilaisesta Lance Bangsista, jonka oksennusreaktiot multiploivat vaikutuksen.

Duudsonit (Jarppi Leppälä ja Jukka Hildén) piipahtavat kuvissa kaatamassa joulukuusta sangen omaperäisellä tavalla, elokuvan esittelyn hoitavat Mike Judgen niin ikään MTV-kanavalla syntyneet animaatiohörhot Beavis & Butthead. Leffan kaavasta edes hiukan poikkeavina extroina Spike Jonzen läskipuvussa tai vanhusmaskissa vetämät piilokamerapätkät keskittyvät ihmisten järkyttämiseen ja ärsyttämiseen.

Musaraidalla soi kymmeniä tuttuja ja tuntemattomia renkutuksia, joista muistettavimmat ovat Jackassien tunnarina alusta asti kuultu Minutemenin Corona vuodelta 1984 ja reippaasti ylimääräistä kuvamateriaalia sisältävien loppukredujen alle pukattu Weezerin Memories.

Yhteenveto
Jenkkien virallisten sekopäiden kolmas elokuva jatkaa valitsemallaan tiellä, ja veikata voi, että remuryhmällä piisaa vieläkin ennennäkemättömiä ja -kokemattomia temppuja varastossaan. Sääli vain, että konseptin uudet ideat  loppuivat jo muutama vuosi sitten.