Elokuva
Neljänkympin kulmilla jolkottavan Cal Weaverin (Steve Carell) maailma romahtaa kesken jälkiruuan valintaa, kun 25 vuoden aviolitto Emilyn (Julianne Moore) kanssa hajoaa tuhannen päreiksi. Parisuhteen rutiineihin pikkuhiljaa ryytynyt Emily kertoo avoimesti pettäneensä Calia supliikin taitavan työkaverinsa David Lindhagenin (Kevin Bacon) kanssa, ja haluavansa avioeron välittömästi.

Ensi töikseen liikkuvasta autosta ulos loikkaava Cal vaipuu murheen alhoon ja aloittaa musertavat monologinsa paikallisen baarin tiskillä, mistä miehen bongaa kolkyt ja risat Jacob Palmer (Ryan Gosling). Jacob on modernin sinkkuelämän uudet säännöt taitava operaattori, joka ottaa päivitystä pahasti kaipaavan Calin siipiensä suojaan ja auttaa tämän takaisin satulaan. Jacobin opein Calille avautuu vallan uusi maailma, maailma missä mikään ei ole kuin ennen. Uuden elonkierron tiimellyksessä vastaan tulee lukuisia uusia tuttavuuksia, kuten Kate (Marisa Tomei), mutta kotioloissa on jo kytemässä seuraavan katastrofin ainekset. Teini-ikää lähestyvän tyttären Mollyn (Joey King) silmissä isä on muuttunut näkymättömäksi ja 13-vuotias poika Robbie (Jonah Bobo) käy kiehuvan kuumana neljä vuotta vanhempaan lapsenvahtiinsa Jessicaan (Analeigh Tipton), joka kuitenkin itse katselee Calia palavan ihastuksen vallassa. Jacobin viileän maailman lämmittää taas Hannah (Emma Stone), johon auervaaran metodit eivät uppoakaan nielemättä.

Ohjaajakaksikolla Glenn Ficarralla ja John Requalla on plakkarissaan vain yksi ohjaustyö, härski ja hillitön I Love You, Philip Morris, vuodelta 2009, mutta homma pysyy herroilla hyvin hanskassa. Pohjavire on toki vakava ja paikoin dramaattinenkin, mutta Hölmö Hullu Rakkaus kasvaa kuitenkin varsin valloittavaksi komediaksi. Calin ja Jacobin pokauskurssin montaasimainen esittely jaksaa kirvoittaa nauruja ja hyvää tuulta Carellin ja Goslingin komiikalle elintärkeän ajoituksen osuessa kerta toisensa jälkeen nappiin. Pikkuisen pitkäksi venyteytstä kestostaan huolimatta Hölmö Hullu Rakkaus edustaa tämän vuoden romcomien fiksumpaa päätyä, aitoja ja ajateltuja aihiota elämästä, joita Christophe Beckin ja Nick Uratan herkkä ja hallittu score kehystelee kauniisti.

Käsikirjoittaja Dan Fogelman on hionut kyntensä animaatiojätti Pixarin suojissa, ja miehen kynästä onkin kirvonnut sellaiset menestysteokset kuin Autot (Cars, 2006), Bolt (2008), Kaksin karkuteillä (Tangled, 2010) sekä Autot 2 (Cars 2, 2011). Dialogi on nopeaa ja katufiksua, henkilöhahmot mietittyjä ja käänteetkin omaperäisiä ja osuvia. Nykyaikaista parisuhteilua tarkastellaan monilta kanteilta aistit avoimina eikä kivuliaammiltakaan asioilta suljeta silmiä. Miltei maanisena syndroomana kuvattu olotila, jota myös rakkaudeksi kutsutaan, saa monitasoisessa tarinassa hetkittäin horjuvan, mutta muuten täysipainoisen ja monipuolisen diagnoosinsa.

Elokuvan tuottajanakin toimiva Steve Carell on moneen venyvä ja taitava tulkki, joka rakentaa Calinsa aidoista palikoista. Ylpeästä aviosiipasta kaahauskaistalla aisankannattajaksi putoava Cal antaa ilmeikkäälle näyttelijälle runsaasti liikkumavaraa, eikä Carell jätä tilaisuuttaan käyttämättä. Kovaa vauhtia kehutuimpien karaktäärinäyttelijöiden korkeimmille portaille kapuava Ryan Gosling yllättää iloisesti lipevän liukkaana deittihaina, jonka Calin buustaukseksi tarkoitettu alituinen läpsiminen ja nasevat puhetulvat messevine metaforineen herättävät suunnattomasti hilpeyttä. Viinin lailla vanheuntessaan aina vain maukkaammaksi muuttuva Marisa Tomei räjäyttää potin savuavan kuumana opettajattarena, jonka työpaikka löytyy yllättävän läheltä, ja Goslingin lailla A-ryhmään kovaa kyytiä nouseva Emma Stone ihastuttava fiksuna Hannahina.

Aina taitava Julianne Moore on aito ja avoin paljastavassa roolissaan tekojensa kanssa elämään joutuvana Emilynä, eikä negaatioita herätä myöskään Kevin Bacon, jonka pieni, mutta tapahtumille olennainen roolityö Davidina tarjoaa paljon hilpeitä hetkiä. Myös Jonah Bobo teini-iän ristiaallokossa korkin lailla sinne tänne keikkuvana Robbiena ja Analeigh Tipton hurrikaaniin verrattavan tapahtumaketjun aikaansaavana Jessicana ansaitsevat kannuksensa kiitettävin arvosanoin. John Carroll Lynchilla on pieni, mutta tärkeä rooli naapurin Bernienä, Calin ystävänä, joka sattuu olemaan myös Jessican isä.

Yhteenveto
Perusmukava ja osuvia huomioita nokkelasti poimiva parisuhdeterapia passaa mainiosti treffileffaksi sinnikkäästi jo pitempäänkin yhdessä pysyneille pareille.