Elokuva
Matt Reevesin Ystävät hämärän jälkeen on jälleen yksi kielitaidottomille amerikkalaisille käännetty versio jo entuudestaan laadukkaasta vieraskielisestä elokuvasta. Ruotsalaisen John Ajvide Lindqvistin kirjaan perustuva Tomas Alfredsonin alkuperäisteos vuodelta 2008 on nuoren vampyyrin ja pojan välinen herkkä ystävyystarina, joka yhdistelee onnistuneesti fantasiaelementtejä karun todellisuuden kanssa. Reevesin itsensä käsikirjoittama jenkkiversio siirtää miljöön rapakon toiselle puolelle, mutta pysyy muutoin esikuvalleen uskollisena. Käännös on onnistunut, mutta alkuperäisteoksen nähneenä auttamattoman turha.

Tummasävyinen Ystävät hämärän jälkeen keskittyy esikuvansa lailla ystävystyviin varhaisnuoriin, joiden rooleissa nähdään Chloe Moretz vampyyri Abbyna ja Kodi Smit-McPhee häneen ihastuvana Owenina. Vampyyrimytologia jää ainoastaan originelliksi viitekehykseksi, pääpainon pysyessä armottoman yhteisön hyljeksimien nuorten väliseen suhteeseen. Lasten välinen ystävyys onnistuu tavoittamaan saman haurauden kuin esikuvansakin, mutta tunnelman uhkaavuus ei ole seurannut käännöksessä mukana. Alfredsonin periodikuvaus 1980-luvun Ruotsin kolkosta betonilähiöstä antoi vakuuttavamman kosketuspinnan kuin Reevesin kovin persoonattomaksi jäävä reaganismi.

Jenkkiversio keskittyy alkuperäistä enemmän pelkästään pääkaksikon väliseen suhteeseen. Nuoret näyttelijät onnistuvatkin rooleissaan erinomaisesti. Kodi Smit-McPhee tuo koulukiusattuun hahmoonsa pelottavan pohjavireen, mikä manifestoituu hahmon kyseenalaisena taipumuksena käsitellä kokemaansa. Väkivaltainen ja naapureitaan maski päällä sairaalloisen kiinnostuneena kyttäävä Owen on uskalias tapa esitellä 12-vuotias henkilöhahmo, mutta piirre katoaa mystisesti pian alun jälkeen. Chloe Moretz tuo Abbyyn enemmän haurautta kuin pahuutta, mikä toimii hahmon eduksi. Nuoren näyttelijän persoonallinen tulkinta ja käsikirjoituksen pienet yksityiskohdat jättävät paljon katsojan pääteltäväksi hahmon todellisista tarkoitusperistä. Kaksikon väliset kohtaukset ovat tunnelmaan sopivan tummasävyisiä mutta sisimmiltään hellyttäviä.

Muut hahmot ja ympäristö saavat huomattavasti heikomman käsittelyn. Ainoa poikkeus on Abbyn huoltajaa näyttelevä Richard Jenkins, jonka roolihahmo nousee temaattisesti merkittävään osaan vähäisestä ruutuajasta huolimatta. Hahmolle kirjoitettu tulkinnanvarainen huomio on Reevesiltä mielenkiintoinen lisäys. Sen sijaan muut hahmot jäävät etäisiksi. Elias Koteasin esittämä etsivä ei lopulta tuo mitään järkevää yhtälöön, ja vielä laiminlyödymmäksi ajautuvat Owenin eronneet vanhemmat. Pääosin äidin kautta ilmenevä kristillisyys surkastuu pelkäksi kuvastoksi, sillä elokuvan puhelinkeskustelun aloittama tematiikka jää Reevesiltä hyödyntämättä ja kohtaus menettää merkityksensä.

Monsterileffallaan Cloverfield hyvää pelisilmää muuttuvaa mediaa kohtaan esittänyt Reeves vakuuttaa myös perinteisemmän kerronnan parissa. Greig Fraserin seesteiset sommitelmat tukevat elokuvan tunnelmaa, ja tummasävyisen maailman kylmät värit toimivat kontrastina hahmojen väliselle lämmölle. Pieneleisen tunnelmoinnin ainoa särö on Oscar-palkitun säveltäjän Michael Giacchinon painokas score, joka kuuluu lähiön varhaisnuorten kasvukertomuksen sijaan vanhanajan vampyyrielokuvien mystiikkaan.

Tekniikka
2.35:1-kuva on synkkä. Liki väreistä riisuttu presentaatio huokuu kylmyyttä, jolle sysimusta tummapää antaa hyvän syvyysvaikutelman. Terävyys kallistuu aavistuksen pehmeään, mutta on pääosin onnistunut siltä osin kuin tummasävyinen kuva siihen mahdollisuudet antaa.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on jykevä. Vivahteikas tilaerottelu hyödyntää kanavia luonnollisella tavalla ja aktiivisesti. Tehosteäänet toistavat detaljit pikkutarkasti. Matalat taajuudet tukevat vakuuttavasti Giacchinon alapäävoittoista musiikkia.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Herkkä ja tummanpuhuva ystävyystarina nuoren vampyyrin ja pojan välillä toimii myös englanninkielisenä tulkintana, vaikka käännös on alkuperäisteoksen nähneille turha. Matt Reevesin Ystävät hämärän jälkeen tuo kuitenkin tarinaan vienosti uutta, mutta säilyttää silti saman kehyksen ja tunnelman ennallaan.