Elokuva
Lukuisilla japanilaisanimaatioillaan kansainvälistäkin mainetta kerännyt tuotantoyhtiö Studio Ghibli on valinnut uusimman elokuvansa Kätkijät (2010) lähdemateriaaliksi kansainvälisemmän aiheen. Studion perustajat Hayao Miyazaki ja Isao Takahata suunnittelivat jo yli neljä vuosikymmentä sitten Mary Nortonin sittemmin klassikoksi muotoutuneen lastenkirjan Kätkijät (1952) filmaamista, mutta haaveprojekti pääsi käyntiin vasta vuonna 2008. Sitä ennen päivänvalon ehti nähdä Peter Hewittin ohjaama, alkuperäisteokselle uskollinen peribrittiläinen elokuvasovitus Kätkijät (1997). Myös Hayao Miyazakin käsikirjoittama ja tuottama animaatioversio pysyttelee Nortonin alkuteoksen antamissa puitteissa suurten suuntalinjojen ja tunnelmien suhteen, vaikka se päivittääkin tarinaa hieman siirtämällä tapahtumat Englannista nykypäivän Japaniin. Lopputuloksena on tunteellisen herkkä ja hauska tarina, joka saattaa ajoittain jopa hieman pelottaa perheen pienimpiä katsojia.

Vuonna 1973 syntynyt Hiromasa Yonebayashi tekee historiaa olemalla Ghibli-studioiden pitkän historian aikana nuorin animaattori, joka pääsee ohjaajan saappaisiin. Ensikertalainen ohjaaja ei kuitenkaan ole täysin kokemusta vailla oleva noviisi, sillä hän aloitti animaattorina jo 1990-luvulla elokuvien Prinsessa Mononoke (1997) ja Naapurini Yamadat (1999) parissa. Sittemmin hänen vastuualueensa on kasvanut elokuva elokuvalta ja hän onkin tehnyt toinen toistaan haastavampia animointitehtäviä lukuisissa rakastetuissa Ghibli-tuotannoissa mukaan lukien Henkien kätkemää ja Liikkuva linna. Vastuualueen laajentaminen ohjaamisen saralle olikin vain ajan kysymys.

Kätkijöiden ideana on klassinen tarina ihmisasuntoihin pesiytyneistä pienistä olennoista. Kyse ei suinkaan ole hiiristä tai muista vastaavista jyrsijöistä, vaan kääpiökasvuisista ihmisten kaltaisista kätkijöistä, jotka elävät taloissa lainaten isäntäperheeltään elämälle välttämättömiä hyödykkeitä. Kätkijöiden suurimpia pelkoja on tulla nähdyiksi, ja ihmisten bongaamat kätkijät joutuvatkin jättämään vaaralliseksi muuttuneen asumuksensa. Tarinamme kätkijäperheen nuorikko, 14-vuotias Arietti, ei osaa suhtautua ihmisten muodostamaan uhkaan erityisen vakavasti ja ottaa matkoillaan ulkomaailmaan turhan suuria riskejä, ainakin hänen vanhempiensa mielestä. Ariettin uhkarohkeiden seikkailujen vuoksi taloon saapunut Sho, sydänleikkausta jonottava nuorukainen, näkee pikkuruisen seikkailijattaremme, ja vastoin kummankin perheen toiveita kaksikko kiinnostuu toisistaan.

Vaikka miljöönä toimiikin periaatteessa aivan tavallinen ja tuttu kotitalo ja sen pihapiiri, erilaiset mittakaavat tuovat aivan uudenlaista perspektiiviä luoden aivan omanlaisensa maailman, joka on onnistuttu taltioimaan mainiosti. Ariettin ensimmäinen tavaranlainausmatka ihmisten salaperäiseen asuntoon on kiehtova seikkailu, jossa miniatyyrisankarimme etsivät Indiana Jonesin tavoin kätkettyjä aarteita, kuten sokeria tai leivänmuruja. Pihapiiri on onnistuttu luomaan kätkijöiden salaperäiseksi seikkailumetsäksi. Avarassa luonnossa ihmiset eivät toki ole ainoa uhkaava tekijä, vaan oman riskinsä pienikokoisille miekkosille tuovat myös moninaiset metsän eläimet pienriistaa metsävästä isäntäperheen kissasta puhumattakaan. Jopa pikkuriikkiset hyönteiset ja hämähäkit muodostavat lattialautojen alla ja seinien väleissä asuville kätkijöille suuren vaaran.

Ghibli-studion uusin luomus Kätkijät on pohjimmiltaan lämminhenkinen ja hauska kertomus pienestä, piilossa ihmisten katseilta pysyttelevästä miniatyyri-ihmisten kansasta, vaikka mukana on taustalla hieman vakavampiakin ajatuksia. Kukaan ei tunnu tietävän kätkijöiden lukumäärää, ja kyseessä saataa ollakin varsin vähälukuinen laji, jota uhkaa sukupuuttoon kuoleminen mahdollisesti jopa lähitulevaisuudessa. Vaikka lainamateriaalista koostettu Kätkijät saattaa vaikuttaa seesteisemmältä verrattuna Studio Ghiblin aiempaan tuotantoon, on mukana kuitenkin studion tuotannolle olennaisia elementtejä: ystävyys, luottamus ja erilaisuus ulkopuolisuuden tunteineen luontoa unohtamatta. Tekniseltä toteutukseltaan Kätkijät on huippuluokkaa. Miljööt vaikuttavat uskottavilta, ja käsinpiirretyt maailmat ovat paikoitellen henkeäsalpaavan kauniita. Kaiken kruunaa Cécile Corbelin säveltämä pehmeälinjainen musiikki, jota tosin käytetään jopa hieman turhankin runsaasti musiikin uhatessa viedä päähuomion koko elokuvassa. Kokonaisuutena Kätkijät sopii kuitenkin mainiosti Studio Ghiblin pitkän elokuvalistan jatkoksi.

YhteenvetoMary Nortonin klassikkokirjalle uskollinen japanilaisanimaatio Kätkijät jatkaa Studio Ghiblin perinteitä. Lämminhenkinen ja humoristinen seikkailu pienistä, ihmissilmää karttavista kätkijöistä on mainio lisä ansioituneen japanilaisstudion runsaisiin meriitteihin.