Elokuva
Pienessä itäsuomalaisessa kaupungissa ei liiemmin ole puuhaa kohta kolmekymppisille miehille, eikä varsinkaan elämässään jumiin jääneelle Petrille (Eero Ritala), joka työskentelee ahdistavassa arbeetissa paikallisessa sporttimyymälässä. Lohtua tuo kuitenkin parhaan kaverin Komentajan (Joonas Saartamo) komentama kaveriporukka, johon kuuluvat Peten lisäksi myös tyhjäpää pullukka Sarttila (Janne Ravi) ja nörtti työkaveri Terho (Antti Väre), sekä yhteinen fanaattisuuden kohde, paikallinen nelosdivarin futisjoukkue Kulman pallo.

KuPa:n pahin vihollinen on kulmakunnan parempiosaisten AC United, jota vastaan otetaan tasaisin väliajoin hegemoniataisteluita, niin kentällä, kuin sen ulkopuolellakin. Kulman poikien pelikirjan sekoittaa kuitenkin rakkaus, kun Petri ihastuu nappulaliigaa valmentavaan sanavalmiiseen Emmiin (Lotta Kaihua), jolta löytyy kaapista karmaiseva luuranko: suhde paluun kotikaupunkiin tekevään maajoukkuetason potkijaan Tuukka Tiensuuhun (Jussi Vatanen), joka kundien kauhuksi liittyy takaisin Unitedin riveihin. Matka kohti viimeistä ja sarjanousun ratkaisevaa ottelua täyttyy juvenaaleista kepposista, joista kovimmat paljastavat pelureista yllättäviä asioita.

Teppo Airaksisen ohjaama Kulman pojat ottaa rehellisen kannan kerrontaan, eikä turhia sudi siveellisyyden pensselillä ronskiin läppään ja törkyhuumoriin luottavaa kuvitustakaan. Tarinan vakavammat pohjavireet ovat kuitenkin läsnä, ja ne onnistuvat ilahduttavan usein kertomaan jotain ominaista mieheksi kasvamisesta ja miehisyydestä yleensäkin, unohtamatta hulluutta muistuttavaa globaalia jalkapallofaniutta.

Vihreän veran shakin tiimoilta on käyty joskus jopa sotia, mutta Airaksisen ja Jaakko Kajánin kirjoittama Kulman pojat keskittyy taistoon enemmän katsomon puolelta, missä sielläkin kunnian menettäminen on, kuten hyvin tiedetään, kuolemaakin kamalampaa. Dialogi vaihtelee aidosti iskevästä asialinjasta keinotekoisen lapselliseen alatyyliin, eikä kokonaisuutta auta hyvän kotijoukkueen riesaksi pukatut sivuosaspedetkään, mutta tarpeeksi usein hyökkäyksiin saadaan riittävästi ryhtiä, eikä kaikkia maalipaikkojakaan tuhlata pakkonaurattamisen alttareille.

Kärkimiehinä Eero Ritala tekee tasapainoista työtä, mutta Joonas Saartamon kovat kokemuksensa möykkäämiseen kätkevä yksinhuoltajaisä on pikkupoikaansakin lapsellisemmaksi kirjoitettu.
Sympaattisin hahmo on Jussi Vatasen maailmaa nähnyt Tuukka, eikä valittamista löydy Lotta Kaihuankaan napakasta roolisuorituksesta. Laidoilla koheltavat Janne Ravi ja Antti Väre toimivat sijaiskärsijöinä käsikirjoituksen naiiveimmille innovaatioille, Ville Tiihosen urheilukauppakollega Vesanderin ollessa ainoastaan raivostuttava Pulkkinen-klooni.

Yhteenveto
Vaikka jatkoajalle peli meneekin, Kulman pojat upottavat tarpeeksi monta rankkaria saadakseen taululle loppulukemiksi voiton.