Elokuva
Kun koulussaan luuserimaineesta kärsivä Thomas (Thomas Mann) juhlii 17. syntymäpäiväänsä, paras kaveri Costa (Oliver Cooper), Thomasin lailla epäsuosittu rääväsuu, keksii järjestää kaikkien aikojen bileet, varsinkin kun Thomasin vanhemmat (Peter MacKenzie ja Caitlin Dullany) lähtevät viikonlopuksi matkalle ja jättävät suuren talon tyhjilleen. Costan houkuttelemana mukaan lähtee myös kolmas kaveri, ylipainoinen nörtti J.B. (Jonathan Daniel Brown), sekä suurta tapahtumaa alusta alkaen dokumentoimaan palkattu Dax (Dax Flame), joka kamera tanassa seuraa sankareita läpi koettelemusten. Tarjotakseen kutsuvieraille suuren maailman mallia, kolmikko ostaa pilveä paikalliselta laholatvalta, traumoista kärsivältä sotahullulta T-Rickilta (Rick Shapiro), ja valjastavat sosiaalisen median levittämään tietoa kaikille avoimista juhlista. Lienee sanomattakin selvää, että homma lähtevät lapasesta ja seuraukset ovat paitsi uutiskynnyksen ylittävä kaaos, myös taloudellisesti mojovasti maksava.

Nima Nourizadehin esikoispitkä, Project X, lypsää paitsi ronskia nuorisoleffagenreä kaikkine lieveilmiöineen, myös kauhuleffojen suosimaa ”perustuu löydettyyn materiaaliin”-dokumentarismia, mutta jää kaikesta hypestään huolimatta kumpaakin alatyyliä kopioivaksi plagiaatiksi. Paikoin Project X toimii kuitenkin napakkana sosiaalikommentaarina kaupungin (Pasadena) median kiinnostuessa katastrofiksi kasvavista kekkereistä uutishelikopterien välittäessä kuvaa kuin sotatantereilta, jollaiseksi uinuva lähiö nopeasti muuttuukin. Hetkelliset asiallisuudet haihtuvat kuitenkin nopeasti mielestä, kun pääpaino on vähäasuisten bilettäjien tuijottelu, kiellettyjen nautintoaineiden käytön ihannointi ja loppuaan kohden aina vain hullummaksi menevien ideoiden ja tempausten vastuuntunnoton ylistäminen. Ei liene kenellekään yllätys, että Project X:n tuottajana on toiminut alatyyliseen rähjäämiseen ja räkimiseen erikoistuneiden elokuvien (Road Trip (2000), Kauhea kankkunen (2009), Kauhea kankkunen 2 (2011)) tekijä Todd Phillips.

Matt Draken ja Michael Bacallin käsikirjoittama Project X perustuu löysästi tositapahtumiin, Australialaisen puolijulkkispellen Corey Worthingtonin vuonna 2008 järjestämiin 500 hengen kotipirskeisiin, jonka kustannukset nousivat lopulta kymmeniin tuhansiiin dollareihin. Jenkeissä Project X sai nopeasti muutaman realityjäljittelijän, joiden leffan henkeen järkkäämät bailut aiheuttivat suunnattomasti järjestyshäiriöitä ja vanhemmille kukkurat kustannukset.

Amatöörinäyttelijöistä koottu ensemble on juuri niin jäykkä kuin odottaa sopiikin. Sympaattisen hölmössä Thomas Mannissa on hiukka nörttikunkku Michael Ceraa, mutta jatkuvasti alatyyliläppää joepescimaisesti hölöttävä Oliver Cooper on vain ja ainoastaan rasittava. Pakollinen punkero Jonathan Daniel Brown on ohjekirjamainen hissu, joka lopulta onnistuu ylittämään itsensä idioottimaisesti ja saa kaipaamaansa coolia arvostusta. Muutaman itseään esittävän julkimon (Jimmy Kimmel, Jillian Barberie) lisäksi leffan tunnetuin naama lienee juurikin Tarsemin muovi-Tuhkimossa Kerro, kerro kuvastin nähty mini-me Martin Klabba, joka pyörii pippaloissa kaikkia vastaantulijoita kasseille hakkaavana kiukkuisena kääpiönä.

Yhteenveto
Epäilyttäviä käyttäytymismalleja tarjoileva bilepätkä voi hetken huvittaa keskenkasvuisia, mutta elokuvanystäviä näihin kekkereihin on turha kutsua.