Elokuva
Kun tohtorit Elizabeth Shaw (Noomi Rapace) ja Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) löytävät vuonna 2089 Skotlannin Skye-saarelta vuosituhansia vanhoja luolamaalauksia, yhtälö maapallolla käyneistä vierailijoista saa vahvistuksensa. Neljä vuotta myöhemmin ikivanhan ja ökyrikkaan Peter Weylandin (Guy Pearce) rahoittama retkikunta on Prometheus-aluksella matkalla avaruuden toiselle laidalle tutkimaan mystistä planeettaa ja etsimään vastauksia ikuisiin kysymyksiin alkuperästämme. Tohtoreiden Shaw ja Holloway lisäksi mukana aluksella on muitakin persoonallisia tiedeihmisiä, Weyland-yhtiöitä edustava ja ainoastaan protokollaan luottava päällikkö Meredith Wickers (Charlize Theron) sekä aluksen kapteeni Janek (Idris Elba). Käyttöjärjestelmistä pitää huolen androidi David (Michael Fassbender), jonka mitätön tunneäly on korvattu suunnattomalla tietokannalla. Kuolleelta vaikuttavalta planeetalta löytyy aluksi outoja rakennelmia ja niiden sisästä jotain, mitä ei suinkaan olisi pitänyt mennä häiritsemään.

Ridley Scottin kiihkeästi odotettu massiivinen tieteisseikkailu Prometheus on visuaalisesti huikaisevan kaunis ja komea elokuva, joka vie 3D:n muutamaa valovuotta kauemmaksi jopa kolmatta ulottuvuutta uraa uurtavasti uudistaneen Avatarin (2009) näkymistä. Teknisesti Prometheus meneekin kirkkaasti vuoden 2012 megateosten kärkeen, kiitos Dariusz Wolskin energisen kameratyöskentelyn ja Pietro Scalian partaveitsen terävän editoinnin. Erikoismaininnan ansaitsee myös säveltäjä Marc Streitenfeldin yhtä aikaa hyytävä, mutta myös koskettavan kaunis ja hauras score.

Scottin paluu vuoden 1979 superhittinsä Alienin maailmoihin on megalomaaninen scifistely, jonka heikompi lenkki on Damon Lindelofin ja Jon Spaihtsin käsikirjoitus. Vaikka selviä yhtäläisyyksiä Alien -saagaan löytyykin lukuisia, varsinkin jokaisessa osassa esiintynyt suuryhtiö Weyland-Yutan, ollaan silti jo kaukana Kahdeksannen matkustajan paranoidista horrorista ja trendikkäästi likempänä Stanley Kubrickin tieteisklassikon 2001: Avaruusseikkailu (2001: A Space Odyssey, 1968) henkeviä maailmoja ja psykologisia teemoja.

Aluksella matkaava eripurainen joukkio on muutamaa päähenkilöä lukuunottamatta kasvotonta massaa, joiden kohtaloista ei suuremmin katsomossa välitetä. Toisille motiivi pitkään ja vaaralliseen matkaan on pelkästään ahneus, toisille raha, toisille aika, kun taas intellektuellimpia matkalaisia ajaa avaruuden laidalle tiedonjano ja halu saada vastauksia universaaleihin kysymyksiin: Mistä me tulemme, minne me menemme ja ennen kaikkea, kauanko meillä on aikaa?

Ruotsalaisesta Millennium -trilogiasta maailmantähdeksi ponnistanut Noomi Rapace on ensimmäisessä todellisessa Hollywood-pääosassaan vakuuttavan päättäväinen tohtori Shaw, tapahtumien kirkkaimmassa keskiössä operoiva ajatteleva ihminen, jonka tekemät siirrot heijastuvat välittömästi kaikkien muidenkin matkaajien elämään. Michael Fassbender jatkaa myös vahvaa läpimurtoaan kultivoituneena robotti-Davidina, jonka jäänkylmä järkeily tilanteiden tukaluudesta riippumatta tuo elokuvaan akateemisen ajattelun makua, mitä ei joka kohtauksen suhteen voi kuitenkaan pitää pelkästään plussana kokonaisuudelle. Charlize Theron pysyy paljolti sivussa kylmänä byrokraattina, joka suojelee loppuun saakka työnantajansa omaisuutta, kun taas Idris Elba lataa rooliinsa kapteeni Janekina runsaasti rentoa reissujätkää ja aitoa oikeamielisyyttä.

Yhteenveto
Kun koolla on merkitystä, Prometheus on varma valinta, vaikka teknistä scifi-jargonia ja psykologista, pseudofiksua filosofiaa tulviva tarina ei lopulta lunastakaan täysin lupauksia.