Elokuva
Karnevaaleista tunnetuksi tullut Rio de Janeiro on Brasilian omassa elokuvatuotannossa saanut maineensa pääosin kaupungin nurjemmasta puolesta: rikkaiden ja köyhien välisestä syvästä kuilusta. Matkatoimistojen mainostamat hiekkarannat ja värikkäät kulkueet ovat vain osa kaupungin todellista katukuvaa, johon kuuluvat aivan yhtä olennaisesti näitä rikkaampia alueita ympäröivät favelat. Sokkeloiset slummialueet majoittavat valtaosan kaupungin köyhimmistä asukkaista, ja elokuvateollisuudessa alueet ovat ennen kaikkea tulleet tutuiksi niiden väkivaltaisuudesta.

José Padilhan palkittu ja tositapahtumiin nojaava Tropa de Elite ei poikkea linjasta. Poliisien eliittijoukkojen kautta tarkasteltu poikkileikkaus maalaa kaupunkinsa harmaata tummemmilla sävyillä, eikä puhtoisuutta hohka sen paremmin favelan asukkaat kuin poliisitkaan. Mädän ytimen keskellä seisoo esikoistaan syntyväksi odottava kapteeni Nascimento (Wagner Moura), joka saa ylemmältä taholta tehtävän puhdistaa favela roskajoukoista lähestyvän Paavin vierailun alta. Laajentuvan perheen myötä ura vaarallisten eliittijoukkojen kärjessä saa väistyä, ja sopivaa seuraajaa koulitaan poliisialokkaiden Matiaksen (André Ramiro) ja Neton (Caio Junqueira) välillä.

Vakuuttavalla Ônibus 174 -dokumentilla uransa avannut Padilha hyödyntää dokumentaarisia otteitaan myös Tropa de Eliten kerronnassa, ja ohjaajan omien sanojensa mukaan kaksikko on osa suurkaupunkiensa väkivaltaisuuksista kertovaa trilogiaa. Siinä missä kesäkuussa vuonna 2000 tapahtunutta terrori-iskua ja poliisien epäpätevyyttä dokumentoinut Ônibus 174 keskittyi tarkastelemaan omalla tapaa valtionsa rikollisuutta ja siihen johtavia syitä, kääntää Tropa de Elite katseen lain toiselle puolelle poliisien väkivaltaisuuksiin ja korruptioon. Tyylittely näkyy elokuvan ensimmäisen puoliskon hengästyttävän kiivaassa kerronnassa, jossa poliisialokkaiden kautta ja Nascimenton kertomana seurataan kaupungin läpimätää poliisiorganisaatiota ja sen äärimilitaristista sotapoliisijaostoa tositoimissa. Asiatulva uhkaa paikoin pursuta yli äyräiden, mutta hektisestä temposta huolimatta Padilha onnistuu pitämään kerronnan jatkuvassa vireessä.

Meno selkeytyy hieman puolivälin tietämillä käsikirjoituksen siirtyessä pohjustuksesta enemmän pääkolmikkoon. Yhteiskuntakriittisyys säilyy läpi elokuvan, mutta jälkimmäisellä puolella sen määrä vähentyy huomattavasti. Rakenteessa muutos näkyy dokumentaarisesta kohti traditionaalisempaa kerrontaa siirtymistä. Alkupään kylvöt itävät herkullisiin asetelmiin ja lopulta ne niitetään tyydyttäväksi loppuratkaisuksi. Lopullinen näytös on mahdollista nähdä niin poliisivallan puolustuspuheena kuin sen antiteesinä, kuinka vain kukin tahtoo tapahtumat kokea. Todellisuus jäänee tosin jonnekin ääripäiden väliin, eikä Tropa de Elite sen enempää pyri puolustamaan kuin hyökkäämään esittämäänsä instituutiota vastaan vaan ainoastaan esittämään tilanteen mahdollisimman totuudenmukaisesti – joskin dramaturgiaa hyväksikäyttäen.

Mielenkiinto ei rajoitu pelkästään monisyiseen juonikudelmaan, vaan Padilha hallitsee myös kameran takaisen toiminnan. Tiukat lähiotokset ja käsivarakuvaus ovat omiaan slummien klaustrofobisiin sokkeloihin. Ympäröivä ahtaus paitsi kuvaa tapahtumien räjähdysherkkää tilannetta, myös välittää onnistuneesti huumesodan arvaamattomuuden ja sitä ympäröivän väkivaltaisuuden. Toiminnan keskellä omiaan oleva kuvaus kärsii hieman siirtyessään seesteisempiin perhekuvioihin, joissa kameran jatkuva liikehdintä kääntyy paikoin amatöörimäiseksi.

Alkujaan sivurooliin kirjoitettu Wagner Moura nostettiin vasta elokuvan valmistuttua tuntuvaan pääosaan tekijöiden vakuuttuessa näyttelijän karismasta. Perusteet eivät ole suinkaan perättömiä. Mouran esittämä Nascimento on jatkuvassa stressitilassa yhtä räjähdysherkkä kuin elokuvan lukuisat tilanteet, ja näyttelijä onnistuu tuomaan hahmoonsa kaivatun vaarallisuuden erinomaisesti. Kiivaasta luonteesta huolimatta miehen sisältä löytyy myös ripaus lämpöä, inhimillisyyttä ja pelkoa, mitkä kuvastuvat ennen kaikkea Mouran silmistä. Nascimenton valitsemat seuraajat rinnastetaan näiden luonteenpiirteiden erillisinä ilmentyminä, joille André Ramiro ja Caio Junqueira antavat samaisessa järjestyksessä rauhallisen ja kiivaan onnistuneen tulkinnan. Etenkin esikoisroolissa loistava Ramiro vakuuttaa idealistisena alokkaana, jonka taistelut korruptoituneen virkakoneiston sisällä ja lakiopintojen kautta avautuva slummielämä ulkona tuo perspektiiviä elokuvaan.

Tekniikka
Julkaisun siirto HD-aikaan kärsii paljon kehnohkosta lähdemateriaalista ja tyylittelystä. Rakeisuus vie eheimmän terän 1.85:1-kuvasta, joka jättää muutoinkin jossain määrin toivomisen varaa. Laatu ei missään nimessä ole heikko, mutta pehmeähköä antia tukee rajusti ylipoltettu värimaailma, joka omalta osaltaan antaa elokuvalle oman leimansa mutta toisaalta ei pärjää teknisessä vertailussa muiden HD-siirtojen kanssa. Puhki palamisesta huolimatta värimaailma on kauttaaltaan onnistunut, ja syvät mustan tasot tukevat kuvaa onnistuneesti.

Huolimatta HD-miksauksen puutteesta, ei levylle pistetty Dolby Digital 5.1 -raita häpeä missään nimessä vertailua muiden kanssa. Ääriaggressiivinen raita toistetaan erinomaisella syvyydellä ja dynamiikalla läpi elokuvan. Alkuintrosta lähtien äänimaailma ottaa homman vakuuttavasti haltuun. Rytmipohjainen paikallismusiikista koostuva soundtrack tulee kaiuttimista elävänä, eikä tehostepuoli muutoinkaan jätä liioin toivottavaa. Kaikkia dialogin terävyydestä kanavaerottelun sujuvuuteen hoidetaan ammattitaitoisesti.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
Tropa de Elite on vakuuttavan intensiivinen katsaus pimeyden ytimeen, jossa ei ole oikeaa ja väärää, vaan ainoastaan aitoja ihmisiä vaarallisissa tilanteissa. Harmaan monilla sävyillä kuorrutettu monikerroksinen korruptiokuvaus on ensiluokkaista tarinankerrontaa ja otteensa pitävää toimintaa ensimetreistä alkaen.