Elokuva
Miehet mustissa palaavat kymmenen vuoden tauon jälkeen lähes alkuperäiskokoonpanossa. Kaksi aiempaa Men in Black -elokuvaa ohjanneen Barry Sonnenfeldin johdolla Will Smith ja Tommy Lee Jones marssivat sarjan kolmanteen osaan, jossa agentti K:n (Jones) mysteerinen katoaminen maailmankartalta ja Maata uhkaava täystuho passittavat agentti J:n (Smith) aikatripille vuoteen 1969. Muuttuvan Amerikan ikeessä J saa rinnallensa nuoremman K:n (Josh Brolin), ja parin yhteisillä harteilla on jälleen koko ihmiskunnan kohtalo.

Heikon kakkososan jälkeen Men in Black 3 petraa huomattavasti. Pelkän tyhjänpäiväisen efektirymistelyn sijaan aikamatkustuksen ympärille rakennettu käsikirjoitus unohtaa liialliset rönsyilyt ja keskittyy olennaiseen. Etan Cohenin kynänjälki käyttää toki sarjalle tuttuja humoristisia ja toiminnallisia elementtejä, mutta ne ovat sidottuina aiempaa tiukemmin osaksi kerrontaa. Liian mutkikkaaseen dramaturgiaan ei sentään sotkeuduta, vaan raina keskittyy edellisosien tapaan viihteellisyyteen. Tosin tällä erää mukaan on saatu sopivasti hippu tunnetta mukaan.

Leffasarja on tullut tunnetuksi sen kieli poskessa toteutetusta irvailusta yleisimmille tieteiskonventioille, eikä kolmas osa poikkea liioin kaavasta. Ilmassa leijuu tosin vahva nähdyn maku, eivätkä monet suureellisiksi tarkoitetut gagit onnistu reväyttämään enää samalla tapaa tuoreudellaan. Efektiguru Rick Bakerin johdolla toteutetut monen kirjavat muukalaiset ovat sentään onnekseen muikeita karikatyyreja etenkin 1960-luvun retrohenkisistä kauhuhirviöistä, vaikka suurin osa heistä jääkin pelkiksi statisteiksi.

Komediallinen painopiste onkin viritetty likemmäksi J:n ja K:n välistä sanailua, tosin tällä kertaa Tommy Lee Jonesin sijaan parrasvalossa keikkuu suuren osan ajasta Josh Brolinin herkullisesti tulkitsema versio nuoremmasta yrmyniskasta. Näyttelijä paitsi näyttää kivikasvoineen kuin esikuvaltaan myös onnistuu naulitsemaan tämän olemuksen pientä lisävivahdetta myöten täydellisesti. Will Smith jatkaa puolestaan moottoriturpansa voimin agenttiparin herjoja heittävänä osapuolena, jolle sekä Jonesin että Brolinin vähäsanainen tulkinta antaa kutkuttavan kontrastin.

Kolmikon lisäksi elokuvan näyttelijäkaartiin lukeutuu varsin kattava valikoima lyhyitä ja vielä lyhyempiä näyttelijäsuorituksia. Pahiksen roolissa nähtävän koomikko Jemaine Clementinen tulkinta K:n ja Maan tuhoa himoitsevana Boriksena jää monin paikoin vaisuksi. Rooleissaan usein hauskasti murtanut näyttelijä sortuu tällä kertaa ärsyttävästi ylitulkitsemaan hahmonsa. Muun muassa Emma Thompson, Michael Stuhlbarg, Bill Hader, Will Arnett ja David Rasche piipahtavat pikaisesti ruudulla ilman sen suurempaa funktiota.

Tekniikka
1.85:1-siirto on perustavanlaatuista jälkeä. Terävä kuva välittää kirjavan värimaailman ja syvät mustan tasot upeasti ruudulle. Aivan hiuksenhieno kohina vaivaa paikoin laajempia otoksia, mutta muutoin teräväpiirtosiirto on kauttaaltaan erinomainen.

3D:lle siirryttäessä taso ei onnekseen laske paljoakaan. Kontrastissa on nähtävissä pienoinen pudotus, mikä vaikuttaa jossain määrin myös tarkkuuteen. Lopputulos on siitä huolimatta varsin vakuuttava, joskaan ei aivan huippustandardeihin yltävä. Jälkituotannossa luotu syvyysvaikutelma on pääosin varsin onnistunut.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita toistaa tehosterikkaan tehtävänsä lähes moitteetta. Miksauksessa pienemmät detaljit uhkaavat paikoin hukkua suurempien ja etenkin matalataajuisten paukkujen alle, mutta seesteisempien hetkien aikana balanssi on roimasti parempi. Kanavaerottelussa ei sen sijaan ole moitittavaa, vaan aktiivinen tehostekierrätys tuo kohtauksiin roimasti tilantuntua.

Lisämateriaali
Partners in Time: The Making of Men in Black 3 on reilu parikymmenminuuttinen dokumentti, jossa tekijät käyvät pintapuolisesti läpi tuotantoa ja intoutuvat lähinnä kehumaan hyvää me-henkeä. Promomateriaalia paremmaksi anniksi nousevatkin Keeping It Surreal: The Visual FX of Men in Black 3 -, Progression Reel - ja muutamaan yksittäiseen kohtaukseen syväluotaava Scene Investigations -koosteet, jotka tutkivat vähän hartaammin eri tehosteiden syntyä ja toteutusta valkokankaalle. The Evolution of Cool: MIB 1960s vs. Today on nimensä mukaisesti lyhyehkö lavastukseen keskittyvä osio, jossa vertaillaan kahden eri aikakauden näkyvimpiä eroja.

Varsinaisen sisällön ohella levyn kätköistä löytyy pilalle menneitä kohtauksia, Pitbullin Back in Time -musiikkivideo, umpitylsä Spot the Alien -peli sekä 3D:tä hyödyntävä The Case of Boris the Animal: The 3D Models of Men in Black 3 ja Converting to 3D. Odotuksia ei kannata nostaa liiaksi, sillä pelkistetyt mallinnukset ja noin minuutin mittainen jälkikonversioon keskittyvä kooste ovat mitättömän epäinformatiivisia.

Yhteenveto
Men in Black 3 tuo tieteistarinoita irvailevan tyylinsä takaisin onnistuneesti mutta ei onnistu yllättämään enää tuoreudellaan. Menevä kerronta pelastaa tosin paljon.