Elokuva
Kun poliisi lähtee viemään suruviestiä kouluunsa puukotetun liikunnanopettajan perheelle, uhrin kotoa löytyy kuolleina myös tämän vaimo ja tytär. Ainoa veriteosta eloonjäänyt on perheen lukioikäinen poika Josef (Jonatan Bökman), joka on itsekin pahasti haavoittunut ja syvässä tajuttomuuden tilassa. Raakaa henkirikosta ryhtyy tutkimaan keskusrikospoliisin komisario Joona Linna (Tobias Zilliacus), joka pyytää apua tohtori Erik Maria Barkilta (Mikael Persbrandt), joka on aiemminkin osannut avata alitajunnan arvaamattomia lukkoja hypnoosia hyväksi käyttäen. Barkilla on kuitenkin henkilökohtaisesti huonoja kokemuksia transsin vaaroista, mutta hän suostuu Linnan pyyntöön asettaen samalla oman perheensä tulilinjalle.

Mittavan ja juhlitun uran Hollywoodissa tehnyt ruotsalaisohjaaja Lasse Halström (mm. Gilbert Grape (1993), Oman elämänsä sankari (1999), Laivauutisia (2001), Vedätys (2006), Hachiko (2009)) palaa 24 emigranttivuoden jälkeen kotimaahansa ja tekee uransa ensimmäisen trillerin. Hypnotisoija perustuu pseudonyymillä Lars Kepler kirjoittavien Alexander Ahndorilin ja Alexandra Coelho Ahndorilin menestysromaaniin ja sen käsikirjoituksen on adaptoinut Paolo Vacirca.

Vieraassa genressä Halström luo jännitystä hyvin perinteisin keinoin trillereille ominaisen ilkeimmän intensiteetin kärsiessä ratkaisuhetkien tuttuudesta. Pehmeän naturalistinen värimaailma ja talvinen miljöö saavat kokonaisuuden vaikuttamaan kotikutoisen harmaalta, vaikkakin efektinä ratkaisu tuokin kylmään kertomukseen persoonallisuutta ja inhimillisyyttä. Vacircan käsikirjoitus sitä vastoin tuntuu tehdyn täysin automaattiohjauksella, eikä muutamia sen käänteistä kykene millään nielemään kokonaisina. Varsinkin toimintaorienetoinutta yleisöä häpeilemättömästi kosiskeleva finaali ja päätekijän anteeksiantamattoman aikainen paljastus syövät tehoja ikävästi.

Hypnotisoija on Ruotsin ehdokas Oscar-palkinnoille parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi, mutta mittavan uran rapakon takana tehneen ja mukavana miehenä tunnetun Halströmin valinta piikkipaikalle tuntuu varsin laskelmoidulta ja varman päälle pelaamiselta, varsinkin kun vuosien saatossa moni paljon parempikin elokuva on jäänyt ilman mahdollisuutta osallistua Akatemian juhlallisuuksiin.

Hyvistä näyttelijöistään Halström saa tapansa mukaan sentään mukavasti irti. Supisuomalainen Tobias Zilliacus tekee hyvän perustan työlleen omistautuneena Joona Linnana, jolle roolin lanseeraus voi hyvinkin tuoda tukussa kansainvälistäkin huomiota, sillä seuraava Kepler-filmatisointi on jo lyöty lukkoon ensi kevääksi. Draamajännärin keskiössä Mikael Persbrandt ja Halströmin oma vaimo Lena Olin onnistuvat niin ikään komeasti syvää perhekriisiään murhatutkimusten lomassa setvivänä Barkin pariskuntana.

Yhteenveto
Millennium -trilogian hurmaamat katsojat tulevat toden näköisesti pettymään Hypnotisoijan kyydissä, sillä sen laahaava hitaus ja psykologiset sudenkuopat estävät ikävästi samaistumisen tapahtumiin. Länsirintamalta olisi kovasti odottanut jotain uutta.