Elokuva
60-vuotissyntymäpäiviään juhlivan ökyrikkaan liikemagnaatin, bisnesmaailmassa Oraakkelina pidetyn Robert Millerin (Richard Gere) kelpaa. Bisnes kukoistaa, vierellä seisovat näyttävä edustusvaimo Ellen (Susan Sarandon) ja Millerin yrityksessä kovassa nousukiidossa oleva fiksu tytär, Brooke (Brit Marling), jolle pedataan paikkaa johdossa isän siirtyessä eläkepäivien viettoon. Kulissien takana kaikki on kuitenkin toisin: avioliiton ulkopuolisen suhteen peittelyn lisäksi Millerillä on tulenpalava kiire myydä yrityksensä ennen kuin kirjanpidon rukkailu ja miljoonien välistävedot paljastuvat ja koko hänen luomasna imperiumi murtuu. Todellisen kolauksen tulevaisuudelle tuo kuitenkin kohtalokas inhimillinen erehdys, jonka seurauksena bisnesmoguli saa peräänsä periksiantamattoman poliisin, etsivä Michael Bryerin (Tim Roth), joka on vakuuttunut, että Miller on kaiken muun lisäksi syyllinen murhaan.

Nicholas Jareckin ensimmäinen kokopitkä, Keinottelua (Arbitrage), perustuu hänen omaan käsikirjoitukseensa, todistaen vahvasti sen, että kyseessä on tulevaisuuden tekijämiehiä. Rahan valtaa ja sen korruptoivaa vaikutusta monivivahteisesti ja ajatellusti kuvaava Keinottelua kasvaa yksityisestä yleiseen ja toimii samalla pelottavan ajankohtaisena dokumentaationa moneypuloinnin kaiken ja kaikki tuhoavasta vaikutuksesta. Samalla Keinottelua kasvaa melankoliseksi moraalitutkielmaksi ja täysiveriseksi trilleriksi, jonka taitavassa verkonkudonnassa on mukana mietityn hitchcockilaisiakin elementtejä.

Yorick le Sauxin pehmeissä valoissa ilman turhia kikkailuja kuvaama ja Douglas Crisen tiiviiksi leikkaama, vetävä ja imukykyinen kissa ja hiiri-leikki toimii myös teknisesti, jossa oma osansa tunnelman luomisessa on myös muun muassa Steven Soderberghin useasti käyttämän Cliff Martinezin fiilistelevällä musiikilla.

Vuosien saatossa aina vain vakuuttavammaksi muuttunut Richard Gere tekee hienon roolin todelliseen kiirastuleen joutuvana keinottelijana, jonka sätkimistä alati kiristyvässä verkossa katselee kaksijakoisin fiiliksin.
Alunperin Al Pacinolle räätälöidyssä roolissa moraalittoman Millerin toivoo saavan kovemman kautta, mutta jollain solutasolla miestä myös sympatiseeraa, ja tämän toivoo selviävän ajojahdista edes hengissä. Jostain syystä vieläkin aivan liian aliarvostettu brittilärvi Tim Roth rakentaa roolinsa vainun saamisen jälkeen armotta kohdettaan jahtaavana etsivänä hienoista palikoista. Nukkavierussa ja rääväsuisen persoonallisessa Bryerissä on paljon leffakytistä tuttuja aineksia ja jopa ripaus vanhaa tv-kyttä Columboakin, mutta Rothin hahmon kokonaisvaltainen haltuunotto ei kuitenkaan hetkeksikään sorru plagiointiin. Bryer on kaikkine vikoineenkin elokuvan ehjin ihminen, jonka pimeällä rahalla rakennettujen tuulimyllyjen jahtaamiselle toivoo tosissaan onnea ja menestystä. Geren ja koko kehollaan näyttelevän Rothin saumaton ja nautittavan vaivaton yhteispeli luo vaikuttavan ja vakuuttavan ilmapiirin, jossa kumpaakin kannustaa tehtävässään, vaikka herrat pelaavat lain eri puolilla.

Susan Sarandon vakuuttaa keskelle painajaista heräämään joutuvana vaimona, ja hienon scififaabelin Another Earth (2011) toisena käsikirjoittajana yllättänyt Brit Marling tekee erinomaisen pohjatyön nousulle uuden polven naisnäyttelijöiden eturintamaan. Ranskalainen Laetitia Casta on niin ikään roolissaan hyvä Gere/Millerin tulta ja tappuraa räiskyvänä salarakkaana. Elokuvan hienoista sivurooleista vastaavat harmaantunut Stuart Margolin Millerin asianajajana Syd Felderinä, vaikuttavan sympaattinen Nate Parker nuorena Jimmy Grantina, joka sekaantuessaan juttuun lunastaa menneisyyden velkoja sekä nimekäs elokuvaohjaaja William Friedkin (Kovaotteiset miehet (1971), Manaaja (1973), Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985), Killer Joe (2011)) valtapelin armottomimpana bisneshaina.

Yhteenveto
Monella tasolla hienosti toimiva draamatrilleri, jossa yhdistyvät napakka käsikirjoitus sekä taitaville näyttelijöille riittävästi tilaa antava harkittu ohjaustyö.