Jo elokuvan alussa käy selväksi mistä on kysymys, kun joukko jengiläisiä pahoinpitelee raa'asti kodittoman vanhan miehen. Tarinan nimikkohahmo, väkivaltainen poliisi Azuma (Takeshi Kitano) todistaa läsnäolevana silminnäkijänä tämän julman tapahtuman. Hän ei kuitenkaan tee elettäkään pysäyttääkseen nuorison väkivaltaista angstia, saati pelastaakseen miesparkaa heidän kynsistään. Sen sijaan Azuma mielummin katselee väkivaltaisen näytöksen kaikessa rauhassa päätökseen ja päättää rankaista tekijöitä oman kaavansa mukaan. Hän seuraa yhtä nuorukaista tämän kotiin ja hankkii tältä nyrkkejään käyttäen tunnustuksen. Kohtaus piirtää terävästi maiseman elokuvan ympäristöstä ja paljastaa Azuman säälimättömän sekä muista piittaamattoman julman luonteen.
Vaikka Azuma on normaalisti hyvin varautunut ja hillitty, pinnan katketessa hänestä tulee ennalta-arvaamaton raivohullu. Omasta mielestään hän on niin hyvä poliisi, että hän voi käyttää varsin vapaasti likaisiakin voimakeinoja päästäkseen haluamaansa päämäärään. Azuma uskoo sokeasti oikeudenmukaisuuteen ja on valmis taistelemaan sen puolesta keinoilla millä hyvänsä. Hän on valmis asettamaan jopa oman henkensäkin vaakalaudalle puolustaessaan hänelle tärkeitä arvoja ja läheisiä ihmisiä. Toisaalta täydellinen yllätyksellisyys ja hallitsematon käytös tekevät hänestä ennalta-arvaamattoman ja suorastaan pelottavan ilmestyksen, jota ei todellakaan kannata mennä ärsyttämään.
Violent Cop on karu ja rujo kertomus, jossa ei romanttisen auvoisia hetkiä pahemmin nähdä. Pahuuden ja väkivallan uhka leijuu kaikkialla liki käsin kosketeltavana muurina, painostavana ilmana, joka tekee katsojankin olon raskaaksi. Verrattuna trilogian myöhempiin osiin Violent Cop on ehdottomasti tosikkomaisin ja yksioikoisin - niin tarinan kuin näyttelijäsuorituksienkin osalta. Tarina saa hyvin usein poliisielokuvissa nähdyn käänteen, kun Azuma joutuu ottamaan partnerikseen kokemattoman poliisialoittelijan Kikuchin (Makato Ashikawa). Tulokas ei oikein tunnu aina olevan tilanteen tasalla ja joutuu entistä enemmän hämilleen Kitanon säännöistä piittaamattomien ja häikäilemättömien toimintatapojen takia. Kitanon esittämä Azuma on tarinan selkeä päähenkilö ja muut näyttelijät jäävät hänen rinnallaan etäisiksi taustahahmoiksi. Näyttelijäkavalkaadiin kuuluvat Shiro Sano (Yoshinari), Maiko Kawakami (Akari), Makoto Ashikawa (Kikuchi) sekä Mikiko Otanashi (Iwakin vaimo). Ryhmä suoriutuu tehtävistään kohtuullisesti, vaikkei heillä olekaan varsinaista mahdollisuutta loistaa valkokankaalla.
Violent Cop on tunnelmaltaan hyvin synkkä ja pessimistinen. Se on erittäin tummasävyinen niin tarinan luonteelta kuin visuaalisestikin. Verrattuna Kitanon myöhempiin teoksiin Violent Cop on rosoinen ja viimeistelemättömämmän tuntuinen leffa, jossa teemat ja ideat ovat vasta kypsymässä. Silti elokuva on tinkimätön kokonaisuus, joka toimii omilla ehdoillaan jäntevänä tarinana. Takeshi Kitano onnistui varsin hyvin ohjaajan debyytissään.
Ääniraitoina on valittavina aluperäiskieliset ääniraidat Dolby Digital 2.0 - ja Dolby Digital 5.1 -miksauksina. Ensiksi mainittu on hyvin lähellä alkuperäistä monoraitaa, vaikka siinä onkin havaittavissa stereoefektiä varsinkin musiikin osalta. Monikanavainen uudelleen miksattu raita antaa elokuvalle uutta potkua surround-tehosteiden muodossa erityisesti kineettisissä toimintakohtauksissa ja ajoittain myös taustamusiikkia laajennetaan takakanaviin. Matalia taajuuksia ei lähdemateriaalin rajoittuneisuudesta johtuen juuri ole, joten subwooferilla ei juurikaan ole töitä. Tekstityksessä on muutamia kirjoitusvirheitä, jotka eivät kuitenkaan kokonaisuutena ole suuri ongelma.
Vertailun vuoksi Yhdysvalloissa julkaistu Fox Lorberin DVD on luokaton esitys. Ei-anamorfinen kuva on kauttaaltaan sumea ja äärimmäisen epätarkka. Vähän kauempana kuvassa olevien henkilöiden kasvonpiirteitä ei pysty erottamaan, ja henkilöitä joutuukin tunnistamaan lähinnä heidän pukujensä värien perusteella. Aitoa mustaa ei ole nähtävissä oikeastaan missään mustia palkkeja lukuunottamatta. Hämärämmissä kohtauksissa mustan eri tasoja ei ole ja siksi varjoihin jääkin täysin pimeitä katvealueita, joissa ei kerta kaikkiaan näe yhtään mitään. Varsinkin öisissä kohtauksissa kuva on epäselvä ja läikikkään tummanharmaa. Nopeasti liikkuvat kohteet muuttuvat sumeiksi ja toisinaan jopa jättävät jälkeensä häntivän varjon. Fox Lorberin DVD-julkaisussa on sinällään toimiva, mutta yllätyksetön Dolby Digital 2.0 -ääniraita. Ranskassa julkaistu DVD lienee laadukkaampi, mutta se soveltuu lähinnä vain kielitaitoisille, sillä Japaniksi puhutun elokuvan tekstitys on vain Ranskaksi.
Lisämateriaali
Yhdysvaltalaisen julkaisun lisämateriaalivalikoima oli vieläkin suppeampi. Mukana oli ainoastaan japanilainen Elokuvatraileri sekä tekijätietoja (Kitano, Sano ja Kishiba), joita ei juurikaan kannata vaivautua lukemaan, sillä ne ovat hyvin suppeita ja pienestäkin pakasta löytyy useita pahoja virheitä.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja