Elokuva:

Miten kuvata Battle Royalea? Tässä yksi, kieltämättä epätoivoinen, yritys: Otetaan annos TV:n Survivorsia, ripaus Stephen Kingin novellia The Running Man, lisätään hyppysellinen saman miekkosen Pitkää marssia, maustetaan William Goldingin Kärpästen herralla, sekoitetaan ja annetaan japanilaismestari Kinji Fukasakun ohjattavaksi. Itseasiassa Battle Royale pohjautuu japanilaisen Takami Koshunin kotimaassaan runsaasti kohua herättäneeseen kirjaan, mutta länsimaiselle katsojalle edellämainitut viitteet antavat kenties jonkinlaisen käsityksen siitä, mistä nyt arvostelun kohteena olevassa elokuvassa on kyse.

Koshunin kirja sijoittuu kuvitteelliseen valtioon, mutta ohjaaja Fukasakun pojan Kenta Fukasakun tekemässä käsikirjoituksessa tapahtumat on sijoitettu lähitulevaisuuden Japaniin, jonka talousihme on romahtanut tuottaen 10 miljoona työtöntä. Kouluissa rehottaa väkivalta ja oppilaat boikotoivat opetusta. Palauttaakseen järjestyksen yhteiskuntaan hallitus säätää BR -lain, jonka tarkoituksena on ratkaista nuorisoväkivalta. Joka vuosi näennäisen satunnaisesti valittu luokallinen huonosti menestyviä koululaisia saa kyseenalaisen kunnian osallistua Battle Royaleen, äärimmäiseen eloonjäämispeliin.

Oppilaat kuljetetaan huumattuina autiolle saarella, jossa pelin säännöt esittelee japanilaisen supertähden Takeshi Kitanon näyttelemä entinen opettaja, nykyinen BR-organisaattori. Kauhistuneille ja epäuskoisille nuorille tilanteen todellisuus valkenee lopullisesti kun Kitano varoituksen vuoksi kylmäverisesti teloittaa kaksi oppilasta luokkatoveriensa silmien edessä. Pelissä nuoret pakotetaan taistelemaan toisiaan vastaan, kunnes vain yksi on hengissä. Jos määräajan umpeutuessa elossa on useampia kuin yksi pelaaja kaikki surmataan räjäyttämällä paikannuslaitteella varustetut räjähtävät kaulapannat.

Neljänkymmenen yhdeksäsluokkalaisen lisäksi pelissä on mukana kaksi "vaihto-oppilasta", joiden taustojen tarkempi kertominen paljastaisi enemmän elokuvan juonesta kuin on tarpeen etukäteen tietää. Jokainen peliin osallistuja saa varustepaketin, josta kartan ja kompassin lisäksi löytyy joku ase. Kahdella osallistujalla ei ole samanlaista asetta ja perinteisten ampuma-aseiden ja veitsien lisäksi varustekassista löytyy todellisia yllätyksiä kattilankansista GPS -paikantimiin.

Nuoret reagoivat makaaberiin tilanteeseen eri tavoin. Osa riistää mielummin oman henkensä kuin suostuu taistelemaan. Liittoumia muodostuu ja hajoaa, entiset ystävät päätyvät tappamaan toisiaan eräiden kieltäytyessä uskomasta ettei saarelta ole poispääsyä.

Elokuvan keskushenkilöiksi kohoavat Tatsuya Fujiwaren näyttelemä Nanahara, hänen ystävätterensä Noriko (vasta 15 -vuotias Aki Maeda) sekä toinen ryhmän vaihto-oppilaista, selvästi muita pelaajia vanhempi Kawada (Taro Yamamoto), joka omaa kaikki klassisen toimintasankarin tunnusmerkit.

Battle Royale on, kuten arvata saattaa, erittäin väkivaltainen ja verinen elokuva, jossa nuoret tappavat toisiaan toinen toistaan makaabereimmilla tavoilla jotka tuodaan erittäin graafisesti esille. Elokuvan ahdistavuutta on omiaan lisäämään se, että painajaismaiseen peliin pakotettujen teini-ikäisten rooleissa nähdään amerikkalaisleffoista tuttujen kolmekymppisten näyttelijöiden sijasta aitoja teini-ikäisiä, jotka ovat rooleissaan varsin uskottavia.

Elokuvalle määrättiin Japanissa 15 vuoden ikäraja, johon ohjaaja Fukasaku ei ollut lainkaan tyytyväinen. Hän tekikin elokuvasta kahdeksan minuuttia alkuperäistä pidemmän director's cut -version saadakseen elokuvan myös alle 15 -vuotiaan yleisön nähtäväksi. Future Filmin julkaisema tupla-DVD sisältää sekä alkuperäisen että director's cut -version. Suomessa kummallekin on asetettu 18 vuoden ikäraja.

Pidempi Battle Royale ei suinkaan ole vähemmän väkivaltainen, graafista väkivaltaa on päinvastoin jopa korostettu parannetuilla CG -efekteillä. Lisäminuutit koostuvat pääasiassa nuorten kauhistuneista reaktioista sekä takaumista, joiden avulla syvennetään elokuvan henkilöhahmoja. Useita kohtauksia on myös leikattu hieman eri tavalla, kaikkiaan muokattuja kohtauksia on elokuvassa noin sata. Niinikään director's cut:in loppuun on lisätty muutama lyhyt takaumajakso.

Osa lisäyksistä on hyvinkin paikallaan tuoden elokuvan henkilöille hieman luonnetta ja menneisyyttä, mutta muutamat lisäykset vain hidastavat tarinan kulkua ja itse pidän enemmän alkuperäisestä versiosta.

Battle Royale on tammikuussa 2003 72 -vuotiaana kuolleen Fukasakun 60. elokuva ja se jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen, vaikka IMDB mainitseekin Fukasakun nimen Kenta Fukasakun ohjaaman Battle Royale II:n yhteydessä.

Kuva:

Sekä alkuperäinen että director's cut versio on tallennettu anamorfisella kuvalla. Kuvanlaadussa eri versioiden välillä ei ole mainitsemisen arvoisia eroja vaan kummankin version kuva on häiriötön, terävä ja värit toistuvat virheettömästi. Ei likimainkaan vaikuttavinta jälkeä jota olen DVD:llä nähnyt, mutta erittäin hyvää joka tapauksessa.

Ääni:

Alkuperäinen versio on varustettu erinomaisen hyvin toimivalla japaninkielisellä Dolby Digital 5.1 -ääniraidalla joka toistaa hienosti niin dialogin kuin äänitehosteet. Laukaukset ja räjähdykset antavat subbarille purtavaa ja myös surroundkanavia hyödynnetään paitsi tilavaikutelman luomiseen myös suunnattujen surroundefektien muodossa. Ainoana miinuksena pari noin puolen sekunnin katkosta äänessä pari kertaa elokuvan aikana.

Director's cut puolestaan on tarjolla vain surroundkoodatulla Dolby Digital 2.0 -ääniraidalla joka toki toimii surroundraidaksi aivan kelvollisesti, mutta kalpenee armotta vertailussa ykköslevyn 5.1 -raitaan. Niin dialogi kuin äänitehosteet painottuvat vahvasti etukanaviin ja oikeastaan vain elokuvan taustamusiikki sisältää jotakin tilavaikutelman tapaista. Tämä on varsin harmillistä sillä ohjaaja Fukasaku muokkasi myös ääniraidan uusiksi director's cut -versioon korostaen vahvasti äänitehosteita alkuperäisversioon verrattuna. Tässä paketissa tilanne on tasan päinvastainen alkuperäisen version piestessä director's cutin selvästi efektien osalta.

Lisämateriaali:

Ekstramateriaali on sijoitettu ykköslevylle elokuvan alkuperäisversion seuraksi. 33 -minuuttinen Making of -dokumentti on japaninkielinen ja tekstittämätön joten useimmille suomalaiskatsojille tuosta ei kovin paljoa informaatiota irtoa. Toki kuvaa elokuvan kuvauksista on mielenkiintoista seurata, mutta hauskaa olisi myös ymmärtää jotakin siitä mitä dokkarilla tarinoidaan. Tarjolla on myös kaksi niinikään tekstittämätöntä traileria (1,85:1 LBX, DD 2.0) joiden kuvanlaadussa ei ole kehumista.

Englanninkieliset tekstiruudut sisältävät ohjaaja Fukasakun sekä Takeshi Kitanon lyhyiden biografioiden lisäksi samaa informaatiota elokuvan taustoista joka löytyy myös näyttävään pahvikoteloon mukaan ujutetusta englanninkielisestä kirjasesesta. Kerrankin tämän oheisvihkosen tiedot ovat ajan tasalla sillä tammikuun lopussa 2003 julkaistussa vihkosessa mukana on myös maininta Fukasakun kuolemasta tammikuussa 2003.

Yhteenveto:

Battle Royale on väkivaltainen, ahdistava ja kenties jossain mielessä jopa sairas elokuva yhteiskunnasta, joka käyttää ongelmiinsa monin verroin julmempia ja mielivaltaisempia ratkaisuja, kuin itse ongelma antaisi myöden. 

Tätä elokuvaa ei todellakaan voi suositella kenelle tahansa, mutta ajatuksia herättävän yhteiskunnallisen satiirin ystävien kannattanee elokuvaan tutustua.