Elokuva
Bowenien perhe, isä Eric (Sam Rockwell), äiti Amy (Rosemarie DeWitt) ja lapset Kendra (Saxon Sharbino), Griffin (Kyle Catlett) ja tuonpuoleiselle erityisen herkkä kuusivuotias  Maddy (Kennedi Clements), muuttavat uuteen kotiin, mutta saavat pian kokea kovia, kun pahalle maalle pykättyyn taloon iskee joukko pahoja räyhähenkiä. Paikalle hälytetään paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut spesialisti, tohtori Claire Powell (Jane Adams), mutta Bowenien kotiin majoittuneet supernaturaalit olomuodot osoittautuvat nopeasti aivan liian vahvoiksi hi-tech-sälällä varustautuneelle haamujengille. Ainoa mahdollisuus on tv:stä tuttu meedio, Carrigan Burke (Jared Harris), joka hallitsee henkimaailman siivouksen vuosien kokemuksella, mutta taloa riivaavat demonit eivät vielä ole nekään paljastaneet kaikkia korttejaan.

Tobe Hooperin Poltergeist vuodelta 1982 on oman genrensä klassikko. Ei ehkä vuosikymmenensä pahin pelote tai hurjin horrori, mutta yksi merkkipaalu niistä valtavirran kauhuelokuvista, jotka on tehty suurten studioiden suojissa ja kunnollisella budjetilla. Takapiruna yhtenä käsikirjoittajana ja tuottajana hääri itse Steven Spielberg, jonka taikasauvan kosketus näkyikin elokuvassa pääasiallisesti hyvänä. Tosin ilkeäkielisimmät väittävät yhä, että Spielberg otti ohjaajalta avaimet pois edittiin, ja leikkasi itse elokuvasta esitetyn version, jättäen Moottorisahamurhaajalla (1974) kulttimaineen hankkineen Hooperin hurjimmat shokit leikkaamon lattialle. Kuinka vaan, Poltergeist oli, ja on yhä, erinomaisen hyvä kauhuraina ja myös hauskan napakka ajankuva ilmestymisvuotensa Amerikoista, siksipä jälleen tuntuukin täysin älyttömältä mennä korjaamaan ehjää ja tekemään elokuva uusiksi.

Monsteritalo -animaatiolla (2006) bisnekseen päässeen, yritteliään, mutta lahjattoman Gil Kenanin ohjaama ja Evil Deadeilla mainetta hankkineen ja sittemmin Hämähäkkimiehillä massia tehneen Sam Raimin tuottama kierrätyskauhu Poltergeist seuraa uskollisesti ydinperheen kurimusta, keksii muutaman oman koukun, mutta ei missään vaiheessa ylitä alkuperäisen tehoa ja tenhoa.

Pulitzerilla draamastaan Rabbit Hole (2007) palkitun David Lindsay-Abairen adaptio Spielbergin, Michael Grasin ja Mark Victorin alkuperäisen käsikirjoituksen pohjalta ei lisää tarinaan mitään muuta kuin nykyaikaisen harhan siitä, että enemmän on parempi. Jos 1982 versiossa shokkeja antoi klovninukke, nyt maalinaamoja on kokonainen laatikollinen (ja yksi riivattu orava, kyllä, luitte oikein, orava), mutta määrä ei nytkään korvaa laatua. Muutama säikky osuu kohdilleen, mutta muuten Poltergeist, vuosimallia 2015, on surullinen todiste nyky-Hollywoodin luovuuden konkurssista

Laatuäijä Sam Rockwell on tyystin pulassa seitin ohuen hahmonsa kanssa, eikä Rosemarie DeWittillakaan muuta tekemistä ole kuin kirkua. Taitava brittitulkki Jared Harriskin lienee houkuteltu mukaan pelkästään rahalla, sillä vakavatkin roolit hallitsevaa metodimiestä ei ole millään ilveellä voitu kaapata tuotantoon tympeän käsiksen voimin. Erikoisia eivät ole Boweneiden mukulatkaan, mutta vallan harvinaisen huonot naamat on kiinnitetty tohtori Powellin appareiksi, sillä Nicholas Braun (Boyd) ja Mona Bhatia (Lauren) eivät saisi Suomessa tilaa edes Sotkan spoteista.

Yhteenveto
Vuoden huonoimmaksi elokuvaksi Poltergeistia lienee vielä liian aikaista nimetä, mutta Vuoden turhakkeeksi sitä voi jo helposti kutsua.