Elokuva
Vuonna 1944, kun Toinen maailmasota alkoi kääntyi kohti loppuaan, Virossa taistelut jatkuivat kiivaina. Toisella puolella oli Saksan ja toisella puolella Neuvostoliiton joukot, joissa kummassakin oli kymmeniä tuhansia virolaisia sotilaita. Tannenbergin linjalla pieni, Waffen-SS:ään kuuluva, virolaisista koostuva kolmas joukkue sinnittelee miesmäärältään ylivoimaista puna-armeijaa vastaan yrittäessään suojata vauhdilla perääntyviä saksalaisjoukkoja. Armottoman asemasodan luonne kuitenkin muuttuu, kun loppu häämöttää kaikilla rintamilla ja vastaan tulee vihollisen joukkoihin liitetyt virolaissotilaat. Oli taisteltava omia vastaan vieraan vallan puolesta.

Elmo Nügasen ohjaama ja Leo Kunnaksen kirjoittama 1944 avaa naapurimaamme Viron julmaa historiaa vahvoilla viilloilla. Sotaelokuvien tavanomainen hyvät vastaan pahat-asetelma saa aivan omalaistaan syvyyttä ja jännitettä tositapahtumista, joissa saman maan sotilaat joutivat tappamaan niin naapureitaan kuin jopa sukulaisiaan. Kun Toisen maailmansodan aikana suomalaisilla oli oma asepukunsa ja tieto siitä, että vastassa oli selkeä vihollinen, virolaisilla ei ollut omaa univormua, vaan heidän oli taisteltava vieraan vallan lipun alla. Taisteluihin pakotetuilta sotilailta ei kysytty vakaumusta, mielipidettä tai edes halua, kun yli satatuhatta miestä rekrytoitiin vallasta taistelleiden hyökkääjien riveihin kuin kohtalon kortteja jaellen, pääasiallisesti syntymävuoden perusteella. Samalla, riippumatta sodan voittajasta, Viron kohtalona oli vain hävitä.

Nüganen kuvaa kiihkotta kummankin rintaman tapahtumia, vaihtaen näkökulman mukana myös kokijoita, risteävien kohtaloiden antaessa kummallekin oman tilansa. Samalla historiantunti laajenee yksityisestä yleiseen ja päinvastoin, yhden neuvostojoukoissa taistelleen virolaissotilaan rakastuessa Saksan joukoissa kaatuneen maanmiehensä siskoon. Teknisesti 1944 on komean näköistä ja varsinkin kuuloista modernia sotaelokuvaa, jossa praktikaalit tehosteet sulautuvat saumattomasti digitaaliseen jälkityöstöön luoden valkokankaalle realistisen oloiset olosuhteet tuhon täyttämistä taistelukentistä ja ahtaista juoksuhaudoista.

Rein Kotovin kuvaus sekä Kimmo Taavilan ja Tambet Tasujan editointi yhdistettynä Jaak Jürissonin musiikkiin luovat elokuvalle hyvät puitteet menestyä kansainvälisilläkin kentillä. 1944 onkin Viron virallinen ehdokas ensi vuoden Oscareihin parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi, ja aivan kuin sattumalta, myös Suomen ehdokkaaksi lähettämä elokuva, Klaus Härön Miekkailija, käsitteli naapurimaamme tähän asti vaiettua historiaa.

Keskushenkilöiden taaja vaihtuminen kuoleman kulkiessa kaikkien joukkojen yllä nostaa keskiöön usemmankin henkilöhahmon. Kaspar Velberg on Karl Tammik ja Maiken Schmidt tämän sisko Aino. Gert Raudsepp 3. joukkuetta johtava Ants Saareste ja Märt ja Priit Pius Käärin veljekset. Kristjan Üksküla on puna-armeijan joukoissa taisteleva Jüri Jõgi ja Ain Mäeots tämän kapteeni Evald Viires.

Yhteenveto
Vahva ja vaikuttava sotaelokuva, jonka lohduton perspektiivi on rankan henkilökohtainen ja raastavan totta.