Kun diktaattori Muammar Gaddafi kuoli vuonna 2011, Libya joutui valtatyhjiöön ja alkoi monien maan sisäisten ryhmittymien taistelu, joka kasvoi lopulta sisällissodaksi. Vuonna 2012 USA:lla ei enää ollut Libyassa suurlähetystöä, vaan pieni diplomaattinen edustusto Bengasissa, Libyan toiseksi suurimmassa kaupungissa.
Vain mailin päässä konsulaatista sijaitsi myös CIA:n salainen tukikohta The Annex, jonka virkailijoita suojasi kuuden miehen ryhmä yksityisen Global Response Staffin palkkalistoilla. He olivat Tyrone ” Rone” Woods (James Badge Dale), Mark ”Oz” Geist (Max Martini), John ”Tig” Tiegen (Dominic Fumusa), Kris ”Tanto” Paronto (Pablo Schreiber), Boon (David Denman) sekä vain viikoja aiemmin ryhmään mukaan liittynyt Jack Silva (John Krasinski). Kun suurlähettiläs Chris Stevens (Matt Letscher) päättää syyskuun 11. päivänä vuonna 2012 pitää vahvasta vastustuksesta huolimatta julkisen tilaisuuden, koko helvetti räjähtää käsiin. Ansar al-Sharian ääri-islamistiset joukot saartavat niin konsulaatin kuin tukikohdankin, eikä maassa salaa olevilla operatiiveilla ole mahdollisuutta kutsua apua poliittisen selkkauksen pelossa.

Suuremman luokan toimintapommeja (mm. The Rock - paluu helvettiin (1996), Armageddon (1998), Bad Boys 1 ja 2 (1995 ja 2003), Pearl Harbor (2001)), ja Transformerseja jo neljä (viides, Transformers: The Last Knight, saa ensi-iltansa ensi vuonna) tehneen megamies Michael Bayn 13 Hours: The Secret Soldiers of Benghazi on ultraväkivaltainen rekonstruktio todellisista tapahtumista Mitchell Zuckoffin kirjan 13 Hours: The Inside Account of What Really Happened in Benghazi (2014) pohjalta.

Minuuttiaikataululla etenevä elokuva onnistuu luomaan hyvän vainoharhaisia jännitteitä tilanteesta, jossa vihollisen läsnäolosta ei väkijoukkojen keskellä voi olla varma ennen kuin joku avaa tulen, sillä niin ystävällismielisten joukkoon laskettava Helmikuun prikaati kuin armoton vihollinenkaan eivät pukeutuneet univormuihin, joista heidät olisi voinut tunnistaa. Bayn rujolle kuvaukselle modernista kaupunkisodasta lähimmät verrokit lienevät Ridley Scottin Isku Magadishuun (Black Hawk Down, 2001) ja Peter Bergin Lone Survivor (2013), joista ensimmäinen jopa mainitaan palkkasoturien keskustelussa.

Julkituonti on tuttua Bayhemia aina värimaailmoja myöten. Toimintakohtauksissa on kineettistä energiaa muutamankin voimalaitoksen verran Bayn roiskiessa räjähteitä ja ruhjoutuvia ruumiita pitkin pitäjää. Touhu on pitkälti käsityötä digipommien sijaan, ja se tuokin verisiin yhteenottoihin aimo annoksen realismia. Loistavan pääkuvaajan Dion Beeben kamera kulkee niin käsivaralla kuin taivaissakin liidellen, pysyen koko ajan taistelujen keskiössä. Hektisen hurmeisen rallin pakkaa komeaan pakettiin leikkaaja Pietro Scalia, jota voi ohjaajan tavoin kiittää teknisesti varsin onnistuneesta lopputuloksesta.

Filmatisoinnin adaptoinut Chuck Hogan antaa jokaiselle GRS-ryhmän miehelle aikaa tuoden esille näiden taustoja ja perhesuhteita. Aavistuksen päälleliimattua liisteriä tuovat muuten kovaotteiseen kokonaisuuteen hiljaisemmat kohtaukset kovapanosammuntojen välissä, jossa palkkasoturit miettivät ammatinvalintojaan muka syvällisesti. Hyökkääjät jäävät sen sijaan tyystin kasvottomiksi partanaamoiksi, joita niitetään kuin heinää. Pääosassa ei kuitenkaan ole jenkkiläinen ulkopolitiikka tai jihadistiset aatteet, vaan ainoastaan pieni ryhmä miehiä, jotka joutuivat tekemään sen, mitä miesten on tehtävä.

Pääkuusikko Krasinki, Dale, Martini, Fumusa, Schreiber ja Denman saavat jokainen useammankin oman hetken tuoda esille esikuviensa persoonallisuuksia. Sivummalla nähdään mm. Toby Stephens GRS-ryhmän upseerina Glen ”Bub” Dohertyna, David Costabile Annexin byrokraattisena virkamieskomentajana Chiefina ja Alexia Barlier CIA:n naisagentti Sona Jilianina. David Giuntoli ja Demetrius Grosse ovat suurlähettiläs Stevensin henkilökohtaiset henkivartijat Scott Wickland ja Dave Ubben.

Tekniikka
Kuva on pimeimmissäkin yökohtauksissa äärimmäisen hyvä, mustan tasot juurikin kohdillaan ja tarkkuus täydellistä. Siinä missä kuvapuoli on huippukunnossa, ääniraita tykittää sitten loistavasti. Pienimmätkin yksityiskohdat ovat tasapainossa ja antavat kunnolla töitä tositolaitteistolle, niin, että seinät tärisevät.

Lisämateriaali
2-levylle on pakattu tuhti paketti lisämateriaalia. For The Record: Finding The Thruth Amid The Noise: Uncovering Benghazi`s Secret Soldiers keskittyy tapahtumien mahdollisimman akkuraattiin kerrontaan kolmen paikalla olleen GRS-sotilaan kertomina, jotka ottivat osaa myös kuvauksiin. Siinä missä Uncovering keskittyy tapahtumiin taustalla, Preparing For Battle: Behind The Scenes of 13 Hours näyttää miten elokuva tehtiin, esitellen Bayn äärimmäisyyksiin menevän intohimon räjäytellä paikkoja mahdollisimman näyttävästi. Operation: !3 Hours` Premiere näyttää otteita elokuvan maailman ensi-illasta, joka järjestettiin Dallasin AT&T stadionilla, ja jossa paikalla oli yli kymmenen tuhatta katsojaa. In Memoriam on kunnianosoitus Bengasissa 11.9.2012 kaatuneiden muistolle.

Yhteenveto

Vahvatunnelmainen ja karun graafinen sotaleffa, jonka pisteitä aavistuksen verottavat mukaan livahtaneet kliseet.