Elokuva:

"Life is NOT a malfunction."

Vuonna 1977 John Travoltan tähteyteen singonneella tanssielokuvalla Saturday Night Fever läpimurtonsa tehnyt John Badham profiloitui 1980-luvulla vauhdikkaiden teknojännäreiden ohjaajaksi, ennen katoamistaan yhdentekevien toimintakomedioiden pariin. Muutaman vuoden sisään valmistuivat menestyselokuva WarGames, toimintapala Sininen salama ja nyt arvostelun kohteeksi päätynyt teknokomedia Robotti rakastuu. Tiettävästi Robotti rakastuu -elokuvan ensimmäisessä käsikirjoitusluonnoksessa kyseessä oli tummanpuhuva toimintatrilleri, jossa elokuvan keskushenkilö, taistelurobotti Numero 5, olisi ollut tarinan konna. Jossakin vaiheessa tarina kuitenkin muuttui komediallisempaan suuntaan ja valmistui lopulta puhdaspiirteisenä teknokomediana.

Howard Marnerin (Austin Pendleton) johtama Nova Robotics on tuottanut armeijan käyttöön sarjan taistelurobottien prototyyppejä. Kesken esittelytilaisuuden puhkeaa ukkosmyrsky ja salama iskee robottiin Numero 5 aiheuttaen vakavan toimintahäiriön tappokoneen virtapiireissä. Numero 5 rullaa koealueelta omille teilleen, porttien ulkopuoliseen maailmaan. Peräänsä Numero 5 saa armeijan erikoisjoukkojen lisäksi robotit suunnitelleen Newton Crosbyn, jonka roolissa näemme Poliisiopisto-elokuvista tutun Steve Guttenbergin. Crosby on tekninen nero, mutta sosiaalisesti jokseenkin avuton. Oleellisesti paremmin ihmisten kanssa ei pärjää vahvalla intialaisella murteella kommunikoiva Ben Jabituya (Fisher Stevens), Crosbyn kollega. Viimemainittu on kykenemätön tuottamaan lausettakaan ymmärrettävää englantia ja hänen osanaan onkin olla elokuvan koomisin hahmo. Jabituya toi ainakin allekirjoittaneelle vahvasti mieleen Simpsonit TV-sarjasta tutun mainion intialaissyntyisen puodinpitäjän. Lieneekö sitten kyseessä jonkinlainen stereotypia, joka amerikkalaisilla intialaisista ihmisistä on.

Omille teilleen harhautunut Numero 5 päätyy eläinrakkaan nuoren naisen, Stephanie Speckin (Ally Sheedy), luo. Stephanie pitää luokseen pöllähtänyttä vierasta ensin ulkoavaruudesta saapuneena muukalaisena. Hän ryhtyy opastamaan tiedonnälkäistä vierasta maan kulttuurin suhteen. Numero 5 ahmiikin nopeaan tahtiin Stephanien tietosanakirjan läpi, täydentäen opintojaan periamerikkalaiseen tapaan TV:n tarjonnalla. Numero 5 osoittautuu päteväksi oppilaaksi, itseasiassa pätevämmäksi kuin robotin suunnittelijatkaan uskovat. Pian Numero 5 alkaa osoittaa suorastaan inhimillisiä piirteitä ja Stephanie joutuu käyttämään kaikki taitonsa pystyäkseen suojelemaan ystäväänsä tuhonhimoisilta Novan ja armeijan edustajilta, jotka eivät edes halua kuulla Numero 5:n inhimillisistä luonteenpiirteistä.

Steve Guttenberg ja Ally Sheedy olivat 1980-luvun komedioiden vakiokasvoja ja tässä heidät on saatu samaan elokuvaan. Tulosta ei millään muotoa voi pitää mestariteoksena, mutta kelvollisiin roolisuorituksiin molemmat kuitenkin yltävät.

Täysleveä panavision-kuva on tallennettu levylle anamorfisena. Kuvassa esiintyy muutamissa kohtauksissa selvästi havaittavaa tasaisten väripintojen elämistä, mutta muuten kuvan laatu on asiallisella tasolla.

Kaksikanavainen Dolby Digital -ääniraita kuulostaa vahvasti keskikanavaan painottuvalta monolta. Dialogi toistuu kuitenkin sangen selvästi, mutta tilavaikutelmasta tai ääniefekteistä lienee turha edes mainita.

Tarjolla on vain pelkistetyt biografiat keskeisiltä näyttelijöiltä ja John Badhamilta.

Yhteenveto:

Robotti rakastuu on ennalta-arvattavuudestaan huolimatta sangen viihdyttävä komedia, joka tarjoaa aikuisellekin katsojalle muutamia hykerryttäviä hetkiä. Eritoten kasarinostalgikot saattavat hyvinkin kokea elokuvan katsomisen arvoiseksi. Nuoremmat katsojat puolestaan voivat ihastua Numero 5:n hahmoon.