Tokio, kymmenen vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. USA:n sijasta Japani on hävinnyt natsi-Saksalle. Miehittäjäjoukot ovat hiljattain vetäytyneet maasta, mutta heidän jättämänsä jäljet näkyvät yhä rakennuskannassa, liikennevälineissä sekä ennen kaikkea yhteiskunnassa. Voimalliseen talouskasvuun pyrkivässä maassa vallitsee suurtyöttömyys ja äärioikeistolaisen hallituksen vastaiset ainekset mellakoivat avoimesti. Terrorismiin vastatakseen hallitus on perustanut poliisin erikoisyksikön, jonka tehtävänä on väkivaltaa kaihtamatta tukahduttaa kapinallisten toiminta. Erikoisjoukkojen univormut ovat hätkähdyttävä yhdistelmä Robocopia ja Darth Vaderia: vahvasti panssaroituun asuun on integroitu aavemaisen punaisena hohtavat pimeänäkölasit, kaasunaamari sekä saksalaisesta MG-42 -konekivääristä modifioitu henkilökohtainen ase.

Kazuki Fuse on nuori erikoisjoukkojen poliisi, joka maanalaisessa käytävässä joutuu vastatusten nuoren, pommilaukkua kantavan punapukuisen tytön kanssa. Vastoin annettuja ohjeita Fuse ei pysty ampumaan tyttöä, ja tämä räjäyttää itsensä Fusen silmien edessä. Massivisen suojapanssarinsa ansiosta Fuse selviää räjähdyksestä. Pahoin traumatisoituneena hänet siirretään syrjään aktiivipalveluksesta. Koska Fusea pidetään poikkeuksellisen lahjakkaana, saa hän uuden mahdollisuuden. Hänet komennetaan uudelleenkoulutukseen, jossa häntä pidetään jatkuvan tarkkailun alaisena. Fuse kärsii toistuvasti painajaisista, joissa joutuu avuttomana sivusta katsomaan, kun sudet syövät punapukuisen tytön. Fuse alkaa tutkia räjähdyksessä kuolleen tytön, Nanamin taustoja, ja tutustuu tämän sisareen, Keihin. Fusen ja Kein ystävyys syvenee vähitellen rakkaudeksi.

Tämän enempää ei katsojan tarvitse etukäteen tietää Ghost in the Shellin (1995) ohjaajan, Mamoru Oshiin käsikirjoittamasta, ja animaattorina (mm. Ghost in the Shell) sekä Cowboy Bebopin (2001) ohjaajana tunnetun Hiroyuki Okiuran ohjaamasta japanilaisanimesta Jin-Roh: The Wolf Brigade. Tarjolla on monella tavalla hämmentävä elokuva. Kyseessä on eräs viimeisistä perinteisellä piirrostekniikalla, ilman tietokoneiden apuja, tehdyistä anime-filmeistä. Piirrosjälki muistuttaa kuitenkin enemmän klassista piirroselokuvaa kuin tavanomaista animea. Elokuva on hetkittäin suorastaan brutaalin väkivaltainen, mutta kautta elokuvan vallitsee kuitenkin vahva humaani tunnelma.

Elokuvan nimessä esiintyvä "susiprikaati" on viittaus erikoisjoukkojen sisällä, ainakin huhujen mukaan, vaikuttavaan huippusalaiseen eliittiyksikköön. Yhtä lailla se on viittaus Grimmin veljesten taltioimaan klassiseen Punahilkka-satuun, jonka muunnelmana Jin-Roh: The Wolf Brigadea voidaan pitää. Tarinaan on upotettu useita suoria lainauksia Punahilkasta, mutta kaikille lapsille tutun, onnellisesti päättyvän version sijasta siteerauksen kohteena on alkuperäinen, huomattavasti synkempi Rotkäppchen. Grimmin veljesten kirjaama Punahilkka kun on kaikessa julmuudessaan kuitenkin selkeästi alkuperäistä, kansanperinteenä kulkenutta versiota valoisampi.

Jin-Roh: The Wolf Brigade on sekä futuristiseen film-noir -maailmaan sijoittuva synkeä väkivaltaeepos että humaani tutkielma itsensä ja omantuntonsa kanssa kamppailemaan joutuvasta nuoresta miehestä. Vallanpitäjien keskinäinen keinottelu ja poliisivoimien sisäiset salaliitot muodostavat oman uhkansa tarinan päähenkilöiden kohtaloille.

Omien sanojensa mukaan elokuvan tekijät tekivät Jin-Roh: The Wolf Brigaden ilman mitään kaupallisia painotuksia. Tarkoituksena oli tehdä puhtaasti sellainen elokuva kuin he itse haluavat. Elokuvan tekovaiheessa ei uhrattu ajatustakaan yleisön reaktioille, lipunmyynnille tai mainosbudjetille. Itse asiassa elokuvan budjetti laadittiin niin tiukaksi, että sen valmistuttua mainostamiseen ei enää ollut rahaa. Tällainen asenne on nykypäivän elokuvamaailmassa sangen harvinainen.

Kuva
Anamorfinen kuva on laadultaan erinomainen. Kuvassa ei esiinny kohinaa, kuvanpakkauksesta johtuvia häiriöitä eikä muutakaan asiaan kuulumatonta. Puoli tähteä kuvalta nipistää se, että elokuvan runsaissa pimeään sijoittuvissa kohtauksissa kuvan yksityiskohdat jäävät hetkittäin hivenen epäselviksi.

Visuaalisesti Jin-Roh: The Wolf Brigade on upeaa katseltavaa rähjäisine kaupunkimaisemineen, yksityiskohtaisesti piirrettyine aseineen ja kulkuneuvoineen. Erityismaininnan ansaitsevat elokuvan upeasti hahmotellut ihmishahmot, joiden ilmeet ja tunteet kuvastuvat yksityiskohtaisen tarkasti.

Ääni
Levy sisältää 5.1-kanavaiset Dolby Digital -raidat sekä alkuperäisenä japaninkielisenä että englanniksi dubattuna. Katselin elokuvan alkuperäisellä ääniraidalla, ja vertailun vuoksi muutamia pätkiä dubattuna.

Ainoa oikea tapa katsoa Jin-Roh: The Wolf Brigade on luonnollisesti alkuperäisellä ääniraidalla. Englanninkieliset ääninäyttelijät hoitelevat roolinsa uskomattoman vaisusti, onnistuen latistamaan monet elokuvan avainkohtauksista täydellisesti.

Alkuperäinen ääniraita on hyvää työtä. Japaninkielinen dialogi toistuu kristallinkirkkaasti. Toimintakohtauksissa äänitehosteet hyödyntävät mainiosti jokaista kanavaa, subwoofer mukaan luettuna. Rauhallisemmissa vaiheissa äänimaisema painottu pääasiassa etukanaviin, joten surround-kanavien hyödyntäminen jää jossain määrin puolitiehen.

Lisämateriaali
Haastattelukooste (38:38 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Japaninkielinen, englanniksi tekstitetty kooste, jossa elokuvan tekijät kertovat tarinan taustoja ja läpikäyvät elokuvan syntyvaiheita. Tämä on kohtalaisen mielenkiintoista katsottavaa elokuvan ystäville.

Trailerit

• Englanninkielinen traileri (1:55 ; 1.85:1 LBX ; DD 2.0)
• Japanilainen traileri (1:55 ; 1.85:1 LBX ; DD 2.0)
• 3 japanilaista TV-mainosta (0:15 ; 1.33:1 ; DD 2.0)

Yhteenveto
Jin-Roh: The Wolf Brigade on toisaalta erittäin humaani draama, toisaalta hyytävän kylmä ja väkivaltainen toimintaelokuva Japanista, jonka sodanjälkeinen aikakausi poikkeaa koko lailla meidän tuntemastamme maailmasta.

DVD on hyvää työtä kuvan ja äänen suhteen, ja haastattelukoostekin on sangen mielenkiintoinen.