Suuri yleisö kuitenkin menetti melko nopeasti kiinnostuksensa megabudjetilla tuotettuun elokuvaan. Elokuvan tuotantoon liittyneitä hankaluuksia ja päätähtien ongelmia käsiteltiin julkisella ja henkilökohtaisella tasolla. Jopa Woon asemaa toimintaohjaajana kyseenalaistettiin. Soundtrack-puolesta vastasivat muun muassa Hans Zimmer, suosionsa huipulla tuolloin ollut Limp Bizkit ja uutta paluuta hiustyyleillään tehnyt Metallica. Lopullinen tuotos saattoi siis tarjota pahaa aavistamattomille katsojille melkeinpä mitä vaan.

Lomaa viettävä superagentti Ethan Hunt (Cruise) saa tehtäväkseen pelastaa maailman jälleen kerran. Tällä kertaa IMF-ryhmä (Impossible Mission Force) on geneettisesti muunnellun "Chimera"-viruksen perässä. Virus pitäisi ensin löytää ja sitten varastaa vaarallisen terroristijärjestön hallusta ennen kuin sitä ehditään käyttää mihinkään tai kehenkään. Ethan joutuu tällä kertaa luottamaan kansainvälisen varkaan, Nyahin (Thandie Newton), apuun. Mutta voiko häneen luottaa ja kenen puolella Nyah on?

Mission: Impossible 2 on täysiverinen toimintaelokuva, jossa riittää agenttivimpaimia televisiosarjan ja ensimmäisen elokuvan tyyliin. Woo ei ole kuitenkaan lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, vaan hän on ottanut mukaan kaikki hyviksi havaitut kikat ja konstit edellisistä M:I-tuotannoista, lisäten sekaan omia tavaramerkkejä aina kyyhkysistä hidastettuihin toimintakohtauksiin. Oikeastaan ainoa asia, joka häiritsee leffan tempoa, on päälleliimattu rakkaustarina. Romantiikkaa oli myös ensimmäisessä osassa, mutta sillä oli selvä tarkoitus ja se oli olennainen osa tarinaa - tässä tapauksessa romanttisen osuuden olisi hyvin voinut jättää pois.

Koska toimintaelokuvan roolien tulkinnassa ei tarvitse olla mikään Shakespear-tason tulkitsija, voisi kuvitella, etteivät sen näyttelijätkään ole asiaan paljoa panostaneet. Cruisella nähdään monia tuimia ilmeitä ja Ving Rhamesin esittämä tekniikkanero Luther, josta on tullut nykyään sarjan tunnusmerkki ja ikoni, latelee useimmin istualtaan ohjeita Ethanille mikrofoniin tämän suorittaessa vaarallisia ja mahdottomia tehtäviään. Jollain ilveellä myös Anthony Hopkins on saatu vilahtamaan elokuvassa pariin otteeseen.

M:I-2:sta ei oikeastaan tunnista toimintaneron ohjaukseksi kuin muutamista kamera-ajosta ja kyyhkysistä, Woon tavaramerkeistä. Ilmeisesti Woo ei ole paljoa päässyt vaikuttamaan elokuvan sisältöön kuin olisi ehkä halunnut, sillä rahat tulivat aivan jostain muualta kuin Woon kukkarosta. Muun muassa Tom Cruise ja tämän tuottajapartneri Paula Wagner rahoittivat elokuvan tuotantoa, sillä ainakin Cruisella oli kiire saada tähtensä loistamaan hänen julkisuussotkujensa vuoksi. Alkuperäinen Woon leikkauskin oli kolme ja puoli tuntia pitkä, mutta studio ei missään nimessä suostunut kuin maksimissaan kaksituntiseen elokuvaan. Hyvällä omallatunnolla voidaan siis sanoa, että elokuva tehtiin Cruisen vuoksi, eikä sillä ollut mitään tekemistä John Woon asemien parantajana. Päinvastoin. Ehkä joskus näemme Woon vision elokuvasta.

Joka tapauksessa M:I-2 on oivaa kertakäytöviihdettä, vaikka John Woon sydän ja sielu siitä puuttuukin. Elokuvan katsoo ihan mielellään läpi kerran pari, mutta John Woo -elokuvana siitä on vaikea pitää.

Mukana on myös pari lyhyttä minidokumenttia. Making of -dokumentti on lyhyt, noin 15-minuuttinen video, joka koostuu lukuisasta määrästä erittäin lyhyitä haastattelupätkiä. Haastatteluissa ei ole juurikaan tietoa elokuvan tekemisestä tai juuri muustakaan, vaan ne ovat pääasiassa elokuvan idean ja sen tekijöiden kehuskelua. Itse asiassa tätä ei oikein voi dokumentiksi kutsua, niin räikeää elokuvan mainosmateriaalia se on. Puolittain samaan sortuu tehosteisiin keskittyvä Mission Incredible –minidokumentti, joka lyhyestä kestostaan huolimatta on kuitenkin huomattavasti kiinnostavampi. Paljastavuutensa vuoksi se tosin kannattaa katsoa vasta leffan jälkeen. Impossible Stunts –koosteessa tarkastellaan tarkemmin yhtätoista toimintakohtausta. Erityisesti koosteessa kiinnittyy huomio tapaan, jolla pyritään jatkuvasti korostamaan Tom Cruisen itse tekemiä huikean vaarallisia stuntteja. Pätkissä nähdään silti erittäin vähän kuvamateriaalia, jossa Tom Cruise todellisuudessa tekee näitä temppuja. Meidän on siis vain tyydyttävä uskomaan, kun se dokumentissa kerrotaan. Muutenkin reilun puolen tunnin materiaalista ei kuhunkin kohtaukseen jää kuin muutama minuutti. Vaikka osio onkin levyllä olevista lisämateriaaleista kiinnostavimpia, jää se kuitenkin jo ajan puutteen vuoksi varsin pinnalliseksi raapaisuksi aiheeseen.

Lisäksi mukana on hieman erilainen alkukohtaus teksteineen ja Metallican musiikkivideo sekä MTV Movie Awards -parodia, jossa suuren elokuvatähden (Tom Cruise) sijaisnäyttelijänä toimii Ben Stiller: Myös John Woo näyttäytyy videossa. Mukana on myös hieman kyseenlainen DVD-ROM -osio, jossa on tarjolla nettilinkki jo aikoja sitten verkosta kadonneelle elokuvan kotisivulle.
 

Yhteenveto

John Woon ohjaamassa jatko-osassa siirrytään studion ja tuottajana toimineen Tom Cruisen toivomuksesta televisiosarjaa ja Brian De Palman elokuvaversiota suoraviivaisempaan ja nopeampitempoiseen toimintaan. Tavoitteena oli ilmeisesti saavuttaa John Woon honkongilaisista elokuvista tutuksi tulleen intensiivisen toiminnan lumoa, siinä kuitenkaan onnistumatta. DVD on laadultaan normaalitasoa ja lisämateriaali on suurimmalta osin mainoskampanjamateriaalia.