Elokuva:

Ohjaaja Kazuyoshi Kumakirin opiskeluprojektina toteuttama Kichiku (Kichiku Dai Enkai, 1987) on kokeellinen ja omalaatuinen elokuva, joka yhdistelee poliittista ihmissuhdedraamaa järjettomän raakaan väkivaltamässäilyyn. Elokuvan toteutettiin äärimmäisen pienellä budjetilla, noin 30 000 US$, ja se näkyy. Kuvauksissa käytetty filmi oli halpaa ja heikkolaatuista, minkä vuoksi kuvan ja äänen laatu on varsin heikkotasoinen. Erikoistehosteet ovat kuitenkin yllättävän laadukkaita ottaen huomioon käytettävissä olevat resurssit. Kichiku nähtiin lukuisilla elokuvafestivaaleilla Japanissa ja Euroopassa. Ohjaajan omintakeisen tyylin lisäksi huomiota herätti erityisen kylmäkiskoinen ja järjettömän raaka väkivallan kuvaus sekä avoimen graafinen seksuaalisuus.

Vasemmistolaisen opiskelija-aktivistiryhmän johtaja Aizawa (Yuji Hashimoto) on jostain tuntemattomaksi jäävästä syystä tuomittu vankilaan. Aizawan sellikaveri Fujihara (Kentaro Ogiso) vapautuu kärsittyään tuomionsa. Fujihara lähtee viemään Aizawan terveisiä hänen johtamalleen anarkistiryhmälle. Perillä hän saa huomata Aizawan tyttöystävän Masamin (Sumiko Mikami) alkaneen toimia ryhmän johtajana omien periaatteidensa mukaisesti. Aizawan kannattamat vallankumoukselliset aatteet tuntuvat jääneen unholaan. Suurimmalle osalle jäsenistä tärkeintä tuntuu olevat ryyppääminen ja jatkuva juhliminen. Toimintaa rahoitetaan ryöstöillä ja muulla pienimuotoisella rikollisella toiminnalla.

Osa ryhmän jäsenistä haluaisi kyseenalaistaa Masamin johtoaseman, ja oman osansa kritiikistä saa myös Aizawa. Masami kuitenkin käyttää omia naisellisia avujaan ja seksuaalisuuttaan hyväkseen hallitakseen ryhmän jäseniä. Jo aivan elokuvan alussa Masami harrastaa rajua seksiä Yamanen (Tomohiro Zaizen) kanssa. Masami kuitenkin muistuttaa kumppaniaan siitä, ettei seksiin liity minkäänlaisia tunteita, ja osoittaa tilapäiselle partnerilleen hänen paikkansa. Yamane tuntee itsensä petetyksi ja saamastaan kohtelustaan loukkaantuneena jättää ryhmän. Se ei kuitenkaan tunnu pahemmin haittaavan anarkistisen ryhmän uutta johtajatarta, vaan hän alkaa välittömästi etsiä uutta petikumppania jäljelle jääneiden aatetoverien joukosta. Seuraavaksi uhriksi löytyykin Kumatani (Shigeru Bokuda), joka on aivan liian arka uskaltaakseen kieltäytyä yhdestäkään uuden pomon määräyksestä.

Kahtiajakoinen filmi alkaa ryhmän jäsenten keskinäisten valtataistelujen ja juhlinnan parissa. Alussa elokuva on tempoltaan huomattavasti seesteisempää. Ryhmä jakaantuu, kun alkuperäisiä Aizawan kunnioittamia vallankumouksellisia aatteita kannattavat, Yamane etunenässä, jättävät ryhmän. Jäljelle jää kuitenkin epämääräinen joukko ajelehtijoita, joilla ei tunnu olevan varsinaisesti omaa tahtoa tai ajatuksia tulevaisuudesta tai tekemisistään. Turhautuneina ja epämääräisen raivon vallassa he ovat valmiita toimimaan Masamin tahdon mukaan.

Elokuvan edetessä tunnelma tiivistyy Masamin usuttaessa työläisiään toisiaan vastaan. Toinen toistaan mielettömämmät ajatukset ja väkivallan teot seuraavat toisiaan. Jo alun perin mielenvikaisen Masamin mieli tuntuu järkkyvän lopullisesti ja hänen johdollaan tapahtumat saavat loppua kohden mentäessä järkyttäviä käänteitä. Kichichu muuttuukin loppupuolella sairaan ihmismielen, pahuuden ja sadismin kuvaukseksi. Äärimmäisessä väkivallassa ja suoranaisessa kidutuksessa käytetään aseina mm. haulikkoa perin iljettävällä tavalla. Alussa mukana ollut seksuaalisuus saa elokuvan loppupuolella väkivaltaisia vivahteita mm. raiskauksen ja intiimeille alueille kohdistuvan julman pahoinpitelyn muodossa.

Vaikka erikoistehosteet ovatkin halvalla tehtyjä, ne ovat riittävän uskottavia välittääkseen vastenmieliset tapahtumat riittävän realistisen tuntuisesti kotikatsomoihin. Kazuyoshi Kumakiri käyttää rohkeasti kokeellisia kuvakulmia ja leikkausta pyrkien tuoreeseen ilmaisuun. Tyyliä voisi luonnehtia 'taide-elokuvan' ja Evil Dead -tyylisen kauhuilun risteämäksi. Tosin väkivaltaa ei Evil Dead -filmien tavoin ole kevennetty, vaan ne esitetään pikemminkin perijapanilaiseen, lähes puolidokumentaariseen sävyyn. Siinä mielessä Kichiku muistuttaa hieman pahamaineista Guinea Pig -elokuvasarjaa, vaikka onkin huomattavasti huolellisemmin ja tyylikkäämmin toteutettu.

Elokuvaa voi suositella luonteensa vuoksi vain äärimmäisten väkivaltaelokuvien gore-henkisille ystäville. Toisaalta alun pitkä dialogipainotteinen osuus saattaa pelkkää toimintaa hakevien mielestä tuntua turhan tylsältä, vaikka se sinällään onkin perusteltu osuus, jossa tutustutaan tarinan henkilöihin. Kichikun järkyttävyys ei niinkään piile erityisen omaperäisissä väkivallanteoissa, vaan pikemminkin niihin osallistuvien motiiveissa. Monet haluavat nähdä elokuvassa yhteiskuntakritiikkiä. Toki ryhmä voidaan nähdä laajemminkin yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytyneen kansanosan symbolina. Kichiku toimiikin tehokkaasti psykologisena, mutta silti graafisena matkana ihmismielen pimeälle puolelle.

Kuva:

Elokuva filmattiin alun perin halvalle 16-milliselle filmille 4:3-kuvasuhteella. Olematon budjetti näkyy selkeästi kuvan laadussa. Osa kohtauksista on kuvattu yliopiston kautta saadulle erittäin halvalle ja heikkolaatuiselle filmille. Vasta tuotannon loppupuolella, budjetin kasvamisen ansiosta ryhmällä oli varaa hankkia laadukkaampaa filmimateriaalia. Tämän vuoksi monissa kohtauksissa kuva on erittäin samea ja rakeinen. Värit ovat haaleita, eikä aitoa mustaa ole nähtävissä. 

Ääni:

Ääniraita on normaali stereo-miksaus. Mukana voimakasta taustakohinaa, joka häiritsee erityisesti suuremmilla äänen voimakkuuksilla kuunneltaessa. Muuten raita on suhteellisen selkeä ja erityisesti dialogi toistuu puhtaasti. Äänitehosteet ja rytmikkäs musiikki tuntuvat varsin vaisuilta, eikä bassoa ole juurikaan mukana. Ongelma johtunee olemattoman budjetin vuoksi käytössä olleista halvoista laitteista ja filmimateriaalista.

Englanninkielinen tekstitys on ongelmallinen. Käännöksessä ei sinällään ole pahempia virheitä, mutta itse tekstitystä vaivaa suuri ajoitusongelma. Tekstitys ei seuraa dialogia, vaan teksti saattaa ilmaantua ruutuun jopa 5-6 sekuntia etu- tai jälkikäteen. Tiettävästi amerikkalainen R1-julkaisu ei kärsi tästä ongelmasta.

Lisämateriaali:

Lisämateriaaliakin on saatu mukaan kohtuullisesti ottaen huomioon elokuvan alhaiset tuotantoarvot. Puolituntinen making of -dokumentti on filmattu elokuvan valmistumisen aikaan. Dokumentti koostuu kulissien takaisesta materiaalista, keskittyen elokuvan toimintapainotteiseen jälkimmäiseen puoliskoon. Dokumentti on tekstitetty samoilla kielillä kuin itse elokuvakin, ja myös englanninkieliset tekstit toimivat oikein dialogin kanssa samaan tahtiin. Lisäksi mukana on elokuvatraileri ja suppea kuvagalleria.

Yhteenveto:

Kichiku on erikoinen yhdistelmä poliittista ihmissuhdedraamaa ja äärimmäisen väkivaltaista exploitaatiota. Luonnollisesti elokuva ei sovellu kaikille, mutta kokeilunhaluisen ja erilaisen elokuvan ystävät saattavat jopa pitää siitä. Ymmärrettävistä syistä DVD ei teknisesti ole kehuttava, mutta tätä elokuvaa ei paljon paremmalla kuvalla tai äänellä saa. Tosin amerikkalaisessa kahden levyn R1-julkaisussa lienee hieman parempi kuva ja enemmän lisämateriaalia.