Elokuva:

Takeshi Kitano on yksi Japanin tunnetuimpia mediapersoonia, mutta myös yksi modernin elokuvan mielenkiintoisimmista ja näkemyksellisimmistä ohjaajista. 90-luvun taitteessa ohjaajanuransa miltei vahingossa aloittanut Kitano on saanut hiljalleen suurempaa huomiota myös länsimaissa, muun muassa hyvin menestyneen Zatoichin (2003) sekä kansainvälisesti tuotetun Brotherin (2000) ansiosta. Edellä mainitut elokuvat, etenkin Zatoichi, edustavat kuitenkin jo Kitanon uutta aaltoa. 90-luvun alussa, parin lakonisen gangsteri-elokuvan jälkeen, Kitano siirtyi huomattavasti seesteiseempään tarinankerrontaan. Vuonna 1991 valmistunut A Scene at the Sea edustaa kulttiohjaajan herkempää tuotantoa yhdessä loistavan Hana-bin (1997) kanssa. A Scene at the Sea on Kitanon elokuvien tapaan hyvin vähäeleinen, mutta sitäkin monitasoisempi, tunteikas ja hämmentävä taidonnäyte.

Elokuva kertoo näennäisen yksinkertaisen tarinan kuurosta pojasta, joka kanavoi intohimonsa lainelautailuun. Roskakuskin apulaisena päivänsä viettävä Shigeru löytää jätesäkkien keskeltä pahasti vioittuneen vanhan lainelaudan. Pienen kunnostamisen jälkeen Shigeru rientää auttavan tyttöystävänsä kanssa meren rannalle harjoittelemaan, joka päivä, ilman märkäpukua, opettajaa tai kunnollista lautaa. Meren aalloilla ratsastamisesta muodostuu Shigerulle pakkomielteisen tärkeä aktiviteetti, tyttöystävän viikatessa kiireessä riisuttuja vaatteita rannalla. Shigeru valmistautuu suureen lainalautailukisaan, mutta kilpailee täysin eri palkinnosta.

A Scene at the Sea on laskelmoivan vähäeleinen, hitaasti etenevä ja koskettava kuvaus arkisen elämän iloista. Kuten monissa muissakin Kitanon elokuvissa, merestä muodostuu symbolisoinnin keskipiste. Aaltoja kesyttävä Shigeru joutuu kokemaan monta vastoinkäymistä ennen kuin löytää äärettömyyttään siintävän meren kanssa totaalisen harmonian. Kuvaukseltaan elokuva hyödyntää osuvasti sinertävän meren kauneutta ja maalaa vakuuttavia kuvia horisonttiin pakenevasta äärettömyydestä. Sinne on yhden miehen helppoa, joskin lohduttavaa, eksyä.

Elokuva on ikään kuin uuden ajan mykkäelokuva. Dialogi on äärimmäisen vähäistä, ja sekin silmiinpistävän turhamaista. Sanoja ei tarvita. Ääniraitaa täydentävätkin meren hiljainen kohina sekä Kitanon hovisäveltäjän Joe Hisaishin unenomaisen kaunis score. Toistuvilla musiikkiteemoilla leikittelevä elokuva soljuu rauhallisesti syvästi vaikuttavaan loppuunsa asti. Kauniin kuvauksen ja yksinkertaisen koskettavan rakkaustarinan alta paljastuu elämää arvioiva ja arvostava mietelmä, joka hämmentävyydessään tarjoaa ajateltavaa myös lopputekstien jälkeenkin.

Muistettavia näyttelijäsuorituksia elokuva ei juurikaan tarjoa, vaan Kitano käsittelee kuvaa kuin maalausta, jäykän täsmällisesti ja tarkoituksellisen vähäeleisesti. Pääosaa Shigerua esittävän Kuroudo Makin kanssa näytteleekin meri, joka kaikessa monimuotoisuudessaan puhaltaa maalauksellisiin sommitelmiin eloa. Edes Kitano itse ei ole tällä kertaan vaivautunut kameran eteen, vaikka usein Beat Takeshi -taitelijanimen alaisuudessa ruudun täyttääkin. Ei, tämä elokuva on suuren sinisen äärettömyyden juhlaa.

A Scene at the Sea on onnistunut ohjaus Kitanon kolmanneksi kokopitkäksi elokuvaksi, mutta jää kuitenkin selvästi jälkeen Hana-bin kaltaisista mestariteoksista. Seuraavana elokuvana valmistunut Sonatine (1993) osoitti niin ikään jo elokuvallista kasvua rakenteltaan yksinkertaisista varhaisohjauksista. Tästäkin huolimatta A Scene at the Sea on kaunis ja vaikuttava elokuva Kitanon ohjaajanuran alkutaipaleelta, ja ansaitsee huomiota siinä missä mainiot Violent Cop (1989) ja Boiling Point (1990) -elokuvatkin.

Kuva:

Elokuvan kuva (1.85:1 ei-anamorfinen) on suurilta osin häiritsevän suttuinen. Kuva elää kauttaaltaan miltei koko ajan ja värit sekoittuvat ikävästi. Sama vaivaa kuitenkin muitakin Kitanon vanhempien elokuvien DVD-julkaisuja, mutta eipä anamorfinen kuva ainakaan hallaa olisi tehnyt. Suurista puutteistaan huolimatta kuvaa katsoo täysin tyynesti, laadukkaat R3-julkaisut kun tuntuvat olevan vähänkin vanhemmista elokuvista harvassa.

Ääni:

Elokuvan äänimaailma on tasoltaan niin ikään harmillisen heikko. Dolby Digital 2.0 -raidan lisäksi tarjolla on myös 5.1-raita, joka ei kuitenkaan monikanavajärjestelmää juurikaan hyödynnä. Huomattavan hiljainen elokuva ei ääniltään paljoa vaadi, mutta musiikkikin kuulostaa muiden Kitanon vanhempien elokuvien tapaan julkaisussa merkillisen tunkkaiselta. Eipä äänipuolta tohdi kokonaisuudessaan kovin hyväksi kehua, mutta ajaa se kuitenkin välttävästi asiansa.

Joe Hisaishin säveltämä score kuuluu ehdottomasti elokuvan nautittavimpiin osa-alueisiin. Alituisesti sävellyksillään säväyttävä Hisaishi on työstänyt A Scene at the Sea -elokuvaan yhden mieleenpainuvimmista scoreistaan. Voittipa elokuva vuonna 1992 Japanin elokuva-akatemian palkinnon parhaasta elokuvasävellyksestä.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalillakaan julkaisu ei pääse juhlimaan. Mukana on ainoastaan Kitanon suppea filmografia.

Yhteenveto:

Takeshi Kitanon ohjaama A Scene at the Sea on rauhallisen koskettava kuvaus elämästä kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan. Vaikka elokuva jääkin hieman Kitanon myöhempien elokuvien varjoon, on se vahvasti ohjaajansa näköinen teos niin kuvaukseltaan, tarinaltaan, musiikiltaan kuin rakastettavan kitanomaiselta huumoriltaankin. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen teos.

R3-julkaisu jää laadultaan kovin heikoksi. Kuva ja äänet ovat molemmat harmillisen heikkotasoisia, eikä lisämateriaaliakaan juuri löydy. Kuvan ja äänen puolesta Korea R0 -julkaisu lienee tällä hetkellä laadukkain.