Elokuva

Marraskuu 1942. Natsi-Saksa on valloittanut lähes koko Euroopan, ja operaatio Barbarossan myötä kolmas valtakunta on tunkeutunut syvälle Neuvostoliittoon jo vuoden ajan. Stalingradin taistelut ovat alkaneet kaksi kuukautta aiemmin, eikä voittamattomana pidettyä Saksaa tunnu lyövän kukaan. Samaan aikaan kun rintamilla soditaan, Führer istuu päämajassaan, Rastenburgissa sijaitsevassa Sudenpesässä. Sudenpesään on kutsuttu viisi nuorta naista, joista yhdestä on tarkoitus tulla Führerin henkilökohtainen stenografi. Syvällä sisämaassa kolmas valtakunta elää aivan normaalia elämäänsä maailmassa riehuvasta sodasta huolimatta.

20. Huhtikuuta 1945. Vuotta aiemmin tapahtunut maihinnousu Normandiaan on tuhonnut kolmannen valtakunnan läntisen rintaman, ja epäonnistunut operaatio Barbarossa on tuonut Neuvostoliiton itärintamalta Berliinin porteille. Pari vuotta aiemmin voittamattomana pidetty Saksa on luhistunut, ja jäljellä on enää kolmannen valtakunnan rippeet. Sodan rintamat eivät ole enää kaukana Neuvostoliitossa tai Ranskassa, vaan arjalaisen rodun kotiovella, Berliinissä.

56-vuotias Adolf Hitler (Bruno Ganz) on vetäytynyt pakoon maanpinnalla liekehtivää maailmanloppua Berliinin alapuolella sijaitsevaan bunkkeriin, jossa hän yhdessä lähimpien neuvonantajiensa kanssa käy viimeisiä epätoivon taisteluita. Führerin tila heikkenee lähestyvän sodan ja kolmannen valtakunnon tuhon kanssa samoin askelin. Vuosien takaisesta voimakkaasta ja karismaattisesta johtajasta on jäljellä enää rippeet, masentunut ja tärisevä varjo menneisyyden suuruudesta. Harhainen Führer uskoo vielä vakaasti sodan voittoon, liikutellen armeijan jämiä kartalla kuin pelinappuloita laudalla. Hänen neuvonantajansa ja sotilashenkilöstö seuraavat uskollisina vierestä ailahtelevan johtajansa epätoivoisia yrityksiä jo menetetyn sodan voittamiseksi, peläten ja toivoen salaa Führerin tuovan heille vielä ihmeen sodan voittoon.

Der Untergang (suom. Perikato, 2004) on saksalaisen Oliver Hirschbiegelin ohjaama elokuva, joka on ensimmäinen saksalainen toisen maailmansodan jälkeinen Hitleristä kertova elokuva. Saksassa äärimmäisenä tabuna olleesta aiheesta kertova elokuva valmistui Passion of the Christ -elokuvaan verrattavissa olevan kohun saattelemana, kun media sai kuulla elokuvan esittämän Hitlerin olevan inhimillinen ruumiillistuma pedon sijasta. Paitsi että kyseinen kohu antoi ilmaista mainosta Hirshbiegelin tulevalle elokuvalle, se oli myös täysin järjetön - aivan kuten Passionin tapauksessa. Tosin kohu ilmeni pääosin saksalaisten keskuudesta, jolloin tapaus on jollain tavoin ymmärrettävissä. Yli puolen vuosisadan takainen natsi-Saksa on edelleen arka aihe monille saksalaisille.

Perikadon esittämä ja Ganzin mestarillisesti tulkitsema Hitler on poikkeava moniin muihin valkokankailla nähtyihin Hitler-tulkintoihin verrattuna. Perikadon Hitler ei ole yksipuolinen, paperinohut raivohullu, kuten moni hänestä kertova elokuva on hänet kuvannut. Viimeisimpänä esimerkkitapauksena on Hitler: The Rise of Evil -minisarjan Robert Carlylen tulkitsema yksiulotteinen Führer - tosin brittinäyttelijä onnistuu tulkitsemaan raivohullua petoa erinomaisesti. Perikadossa Hitler on kuvattu moniulotteisempana ja huomattavasti mielenkiintoisempana hahmona. Ailahteleva Führer saattaa yhtenä hetkenä olla rauhallinen taktikoija ja muuttua sekunnin päästä raivohulluksi syyttäjäksi. Bunkkerinsa ahtaita käytäviä laahustava ihmisraunio onnistuukin herättämään katsojassa sääliä henkilöhahmoa kohtaan, vain huomatakseen hetken päästä suorastaan halveksivansa samaista henkilöä. Ganz tulkitseekin Hitlerin taidokkaan hienoeleisesti pieniä yksityiskohtia myöten.

Elokuvan muut roolisuoritukset tulkitaan niin ikään onnistuneesti, ja näyttelijöiksi on valittu paitsi taidokasta, myös esikuviensa näköistä väkeä. Elokuva toista pääroolia näyttelevä Alexandra Maria Lara näyttelee Traudl Jungea, jonka kirjaan elokuva perustuu. Lara tulkitsee esikuvansa toivon ja epätoivon välillä taistelevan roolihahmonsa onnistuneesti. Sinisilmäistä Hitlerjugendi Peter Kranzia näyttelevä Donevan Gunia onnistuu myös eräänä pääosanesittäjänä hyvin, vaikkakin itse hahmo on hieman turhan kliseinen elokuvaan. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Corinna Harfouch ja Ulrich Matthes Magda ja Joseph Goebbelseina, Heino Ferch Albert Speerinä, Christian Berkel Ernst-Günter Schenckinä ja Juliane Köhler Eva Braunina. Etenkin Goebbelseja näyttelevät Harfouch ja Matthes onnistuvat tulkinnoissaan erinomaisesti. Myös Himmler (Ulrich Noethen) ja Göring (Mathias Gnädinger) nähdään elokuvassa pikaisesti. Perikato keskittyy kuitenkin vähemmän tunnetumpiin natseihin, ja monelle nimet Speer, Schenck, Fegelein tai Burgdorf eivät välttämättä kerro yhtään mitään. Tästä muodostuukin yksi elokuvan pahimmista kompastuskivistä. Perikato ei välttämättä kerro edes päähenkilöittensä nimiä, puhumattakaan nyt heidän edustustehtävistään. Natsipäällystöä tuntemattomille elokuvan lukuisat henkilöt saattavatkin aiheuttaa päänvaivaa.

Paitsi loistavien näyttelijävalintojen suhteen, onnistuu Perikato välittämään myös todellisen maailmanlopun tunteen tv-ruudun ulkopuolelle. Sodan raunioittama Berliini on karun kaunis. Pommitusten tuhoamat rakennukset levittävät varjonsa pölyisille kaduille, jossa nuoret lapset puolustavat epätoivoisesti isänmaataan. Alituinen tykistöpommitus repii katuja ja rakennuksia ilmaan, ja harvat toimintakuntoiset rakennukset on ahdettu täyteen haavoittuneita ihmisiä. Kaikkialla roihuava sota ei estä kuitenkaan sotilaspoliisien ja siviilien mielivaltaisia teloituksia. Turvalliselta tuntuva bunkkerikin täyttyy pian epätoivoisista sotilaista, jotka keskustelevat parhaimmasta tavasta tappaa itsensä tai karkaavat todellisuutta viinan avulla. Eräät elokuvan ahdistavimmista kohtauksista tapahtuvatkin juuri bunkkerin ahtaissa huoneistoissa.

Perikato on autenttiselta vaikuttava kuvaus natsi-Saksan viimeisistä epätoivon päivistä. Bunkkeriin vetäytynyt natsipäällystö kuuntelee ailahtelevan Führerinsä mielipuolisia suunnitelmia, ollen kuitenkin voimaton vastustamaan häntä. Maanpinnalla sodan repimä Berliini huokuu kuolemaa, mikä leijuu pikkuhiljaa bunkkerin ahtaisiin huoneisiin. Epätoivoiset yritykset muuttuvat hiljalleen kohti häviön hyväksymistä ja lopulta kolmannen valtakunnan hautaamiseen.

Kuva

Anamorfinen 1.78:1-suhteinen kuva on kauttaaltaan kaunista katseltavaa. Hieman rakeinen kuva on säilynyt sellaisenaan teatterijulkaisusta, samoin kuin harmahtava väripaletti. Kuva on kiitettävän tarkka, eikä kontrastinkaan suhteen ole mitään ongelmaa. Heikosti valaistuissa kohdissa on havaittavissa hieman staattisuutta. Muutama kohtaus sisältää suurempia videoartefakteja, jotka ovat tosin varsin pikaisia. Kokonaisuudessaan julkaisu sisältää ensiluokkaisen kuvan.

Ääni

Julkaisu sisältää saksankieliset DTS-, Dolby Digital 5.1 - ja Dolby Digital 2.0 -ääniraidat. Raidat ovat äärimmäisen laadukkaat, eivätkä jätä yhtään hifistiä kylmäksi. Dialogi kuuluu läpi kiivaiden taistelujenkin. Tehosteet kuuluvat niin ikään hyvin ja sodan repimä Berliini kietoutuu olohuoneen ympärille tykistökeskitysten aikana. Taisteluissa monikanavaraitojen täydellisestä hyödystä otetaan kaikki irti, ja pommitusten kuunteleminen bunkkerin sisältä hoidetaan tyydyttävästi LFE-kanavan kautta.

Lisämateriaali

Ensimmäisen levyn traileria lukuun ottamatta kaikki lisämateriaali löytyy toiselta levyltä.

The Making of (56:47) - Julkaisun päädokumentti ei vastaa perinteisiä making of -dokkareita siinä mielessä, että se selittäisi, miten kukin kohtaus saatiin aikaiseksi. Lyhyen pohjustuksen saattelemana elokuvassa nähtävät henkilöt ja tuotantoryhmä kertoilevat omista vaikeuksistaan näytellä pahuuden ruumiillistumia.

Melissa Müller Interview (8:04) – Traudl Jungen kirjoittaman kirjan auttamiseen osallistunut Müller kertoo kirjasta ja sen synnystä.

The Bunker – A Virtual Tour – Bunkerin pohjapiirrustus, jonka jokainen huone sisältää elokuvassa nähtävän kohtauksen ja tuotantokuvia.

B-Roll Behind the Camera (30:01) – Osio sisältää kuvamateriaalia elokuvan kuvausvaiheesta, samalla kun ohjaaja Hirschbiegel kommentoi kyseisen kohtauksen tekemisestä, käytetyistä valaistuksista ja autenttisuuteen pyrkimisestä.

B-Roll from Russia (17:57) – Elokuvan tuotantopäällikko Christine Rothe ja lavastaja Bernd Lepel kertovat Perikadon lavasteista. Kaksikon puhuessa kuvaruudulla näkyy kuvamateriaalia kuvausvaiheesta ja karun kauniista Berliinistä.

Historical & Cast Biographies – Lyhyehköt biografiat näyttelijöistä ja heidän näyttelemistään oikeista henkilöistä.

Cast biographies – Elokuvan tuotantoon osallistuneiden lyhyet biografiat.

Interviews:

12 kappaletta elokuvaan osallistuneiden henkilöiden haastatteluja. Haastateltavat henkilöt puhuvat niin roolihahmostaan kuin elokuvan mahdollisesta vaikutuksesta saksalaisiin ja heidän identiteettiinsä. Osa haastattelujen materiaalista on kuultavissa myös making of -dokumentissa.

- Bruno Ganz (6:11)
- Alexandra Maria Lara (1:5)
- Corinna Harfouch (4:25)
- Ulrich Matthes (1:54)
- Juliane Köhler (2:20)
- Heino Ferch (2:27)
- Ulrich Noethen (1:42)
- Thomas Kretschmann (1:06)
- Thomas Thieme (1:48)
- Bernd Eichinger (4:13)
- Joachim Fest (13:20)
- Oliver Hirschbiegel (3:58)

Yhteenveto

Oliver Hirschbiegelin ohjaama Der Untergang on vaikuttavan autenttinen kuvaus natsi-Saksan viimeisistä päivistä. Maailmanlopun tuntua enteilevä elokuva onnistuu luomaan painostavan, ajoittain suorastaan ahdistavan tunnelman, kertoessaan entuudestaan tutun faktan uudelleen. Kaksi ja puolituntinen elokuva kärsii hieman kertoessaan liian monta tarinaa. Etenkin nuoren pojan toilailut maanpinnalla ovat kliseistä katseltavaa. Huhuttu kolmituntinen leikkaus elokuvasta tuskin auttaa tämän suhteen, mutta olisi silti mielenkiintoista katseltavaa. Teknisesti julkaisu on erinomainen.