Dead or Alive -trilogian kolmas osa, Final, toistaa vielä kertaalleen edellisten osien kaavaa. Jälleen kerran Sho Aikawa ja Riki Takeuchi näyttelevät päärooleja, ja tällä kertaa ensimmäisen osan tapaan uudestaan toisiaan vastaan. Aikajanalla on tosin siirrytty reilu kolmesataa vuotta eteenpäin, mitä ei tiedosta kuin elokuvan alussa näkyvästä vuosiluvusta. Yokohama on edelleen samanlainen kuin aikaisemmissa osissa, mutta tulevaisuus on antanut Takashi Miikelle vapauden pelleillä hieman sci-fi -genreen kuuluvien elokuvien kanssa.

On vuosi 2346, ja Yokohama on kasvanut valtaisaksi metropoliksi, jossa eri kulttuurit ovat sulautuneet yhteen. Kaupunkia rautaisella otteella hallitseva tyrannimainen pormestari Woo (Richard Chen) säännöstelee asukkaiden syntyvyyttä ehkäisypillereillä ja sanktioilla. Tottelemattomat tapetaan säälimättä. Ankaria säännöstöjä ja pormestarin tyrannimaisuutta vastaan on noussut kuitenkin joukko kapinallisia, joiden johtajana toimii Fon (Terence Yin). Kapinallisten joukkoon lyöttäytyy myös Ryô (Aikawa), tämän pelastaessa Fonin pojan Woon sotilaiden johtajalta, Hondalta (Takeuchi). Kapinallisten ja tyrannin joukkojen välienselvittelyt johtavat lopulta Hondan ja Ryôn viimeiseen kohtaamiseen.

Miiken DOA-trilogian viimeinen osa nauttii sci-fi-elokuvien parodioinnista ensimmäisen kymmenminuuttisen ajan, jonka jälkeen siirrytään edellisten osien tapaan tavalliseen tarinankerrontaan. Aikawan näyttelemä Ryô on replikantti, joka väistelee, pysäyttää ja suuntaa luoteja paremmin kuin Neo koskaan. Kunniaa Blade Runnerille ilmentävät myös taivasta halkovat ilmalaivat mainoskyltteineen. Parodiaksi elokuvaa ei kannata kuitenkaan uskoa, sillä kyseinen loppuu heti ensimmäisen tappelun tiimellyksissä. Tosin elokuvassa ei myöskään nähdä Miikelle tyypillistä provokaatiota, ainakaan niin huomattavassa määrin kuin miehen muissa töissä. DOA: Birds -osan heikohko loppu on korvattu Finalissa hieman paremmalla, vaikkei aivan ensimmäisen osan tajunnanräjäyttäjään päästäkään.

Ulkoisesti elokuva pysyttelee samoilla linjoilla Miiken muiden tuotantojen kanssa. Rauhallisimmissa kohtauksissa kamera pysyttelee yhdessä kohtaan lähes koko kohtauksen ajan, antaen aikaa niin hahmoille kuin maisemillekin. Toiminnan aikana kamerakulmat taas vaihtelevat rajusti, luoden räikeää kontrastia muuten niin rauhaisaan kerrontaan. Ajoittain sommitelmat ovat jopa erittäin tyylikkäitä. Oli kyseessä sitten räväkkä toiminta tai hieman seesteisempi kohtaus, hallitsee Miike kummankin ääripään onnistuneesti.

Final keskittyy muiden osien tavoin henkilöhahmoihinsa, mutta mielenkiinnottomat hahmot eivät tässäkään osassa jaksa kauaa kiinnostaa. Sen sijaan harvat toimintakohtaukset ovat ajoittaisesta surkuhupaisuudestaan huolimatta ihan mukiinmeneviä, ja nopeatempoisten kaksintaistelujen vähyys koko trilogiassa jää harmittamaan. Aikawan ja Takeuchin yhteenottoja trilogian viimeisessä osassa olisi mielellään katsonut hieman lisää, sillä poikien jalat viuhuvat ihan kiitettävän nopeaan tahtiin. Toiminta on kuitenkin sivuosassa muiden DOA-elokuvien tapaan, eikä näiden luokitteleminen toimintagenren alle aiheuta kuin vihaisia ostajia. Tosin niin se tekee myös draamaa etsiville katsojillekin.

Kuva
Anamorfinen 1.78:1-suhteinen kuva ei liiemmin kehuja saa. Kyseessä on hieman parempi kuvan laatu kuin trilogian ensimmäisen osan julkaisussa. Käsitelty värimaailma luo kuvan kauttaaltaan kellertäväksi, ja väripaletti onkin hieman normaalia lämpimämpi. Osittain tästä syystä kuva on pehmeä, mikä aiheuttaa yksityiskohtien ajoittaisen hukkumisen taustaan. Reunakorostusta on nähtävissä huomattavissa määrin, mutta tätäkin pahemmaksi ongelmaksi muodostuu kuvan sykkiminen, mikä ärsyttää silmiä. Kuten mainitsin ensimmäisen osan arvion yhteydessä, en tiedä ovatko elokuvan alkujaankin näin huonolaatuisia (tai vastaavasti Miiken tarkoituksenmukainen tyylikeino) vai huono masterointi julkaisijalta.

Joitain henkilöitä kiinnostanee tieto siitä, että julkaisu sisältää japaninkielisen pakkotekstityksen, joka on poltettu kuvaan kiinni. Julkaisun omat kielivaihtoehdot peittävät poltetun tekstin suurimman osan ajasta johtuen mustasta taustasta, joka peittää myös kuva-alaa.

Ääni
Julkaisu sisältää Dolby Digital 5.1 -ääniraidan, joka ei juuri erotu edukseen. Taistelukohtaukset ja elokuvaan sopiva musiikki saavat hieman enemmän syvyyttä LFE-kanavan myötä, mutta siihen monikanavamiksauksen hyödyt sitten jäävätkin. Äänet kuuluvat odotettuun tapaan kuitenkin mallikkaasti.

Lisämateriaali
Edellisten osien tapaan tämäkään julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Dead or Alive -trilogian kolmas osa, Final, jatkaa edellisten osien tavoin heikolla henkilötutkielmallaan ja suhteellisen tyylikkäällä, vaikkakin surkuhupaisalla toiminnallaan. Tulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan ainoiksi eduiksi jäävät Miiken hieno kameratyöskentely, sekä kohtalaisen onnistuneet taistelukohtaukset. Julkaisun tekninen puoli jatkaa ala-arvoista linjaa.