Elokuva

Takeshi Kitanon ohella Japanin tuotteliaimpiin elokuvaohjaajiin kuuluva Takashi Miike on ansaitusti kerännyt mainetta ja kunniaa myös kansainvälisillä elokuvamarkkinoilla aina Yhdysvaltoja ja Eurooppaa myöten. Hänen elokuvia on viime aikoina julkaistu DVD-formaatissa myös Suomessa. Hisao Makin japanilaiseen sarjakuvaan perustuva Family ei ole vielä saanut julkaisua pohjoismaissa, eikä juuri missään muuallakaan Japanin ulkopuolella. Englannissa harvinaisempiin elokuviin erikoistuneen Film 2000 Japanin DVD-julkaisu lienee kyseisen elokuvan ensi-ilta länsimaissa. Family on oikeammin sanottuna televisiolle tehty kaksiosainen minisarja.  

Monien Takashi Miiken elokuvien tavoin myös Familyn tarina keskittyy japanilaiseen Yakuza-gansterimaailmaan. Kahden mafianomaisen rikosperheen vaiheita seuraava elokuva pyrkii Kummisedän kaltaiseksi eeppiseksi tarinaksi. Tarinan päähenkilö on Salama-Takeshi (Taishu Kase), maankuulu ammattitappaja, jota pelkäävät kaikki mukaan lukien kollegat ja poliisit. Kukaan ei kuitenkaan tunne armottoman tappajan todellista henkilöllisyyttä. Työtehtävää suorittaessaan hänen kasvonsa taltioituvat filmille ja henkilöllisyys paljastuu. Samalla Takeshi joutuu Matsuma yakuza-jengin tappolistalle. Kuullessaan veljensä Takeshin hengenvaarallisesta tilanteesta kilpailevan Yakuza-perheen palkkalistoilla työskentelevät Takashi (Kazuya Kimura) ja Hideshi (Kouichi Iwaki) lähtevät etsimään veljeään pelastaakseen hänen hengen.

Takeshi rakastuu salaperäiseen sairaanhoitajan pukuun pukeutuneeseen kauniiseen naiseen ja haluaa jättää vanhan ammattinsa. Hän haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä uuden elämän rakastettunsa rinnalla. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Sekä gangsterien että poliisien jahdatessä häntä ystävät ja piilopaikat ovat harvassa.

Tarina on tökerö ja huonosti kirjoitettu kasa löyhästi toisiinsa liittyviä kliseisiä kohtauksia. Henkilöiden suuhun tungetut sanat ovat alkeellisen naurettavia. Herää kysymys, onko tarkoituksena ollut parodioida japanilaisia yakuza-elokuvia. Mahdollisesti vitseiksi tarkoitetut kliseet iskeytyvät rajusti kivikkoon, eikä Family ole sen enempää hauska kuin viihdyttäväkään.

Pitkäveteistä tarinaa on pyritty piristämään päälleliimatun tuntuisilla kohtauksilla, joiden tarkoituksena on shokeerata väkivallalla ja seksillä. Naisia pahoinpidellään ja raiskataan mennen tullen, eivätkä miehetkään ole turvassa. Miiken elokuvilta rajua graafista väkivaltaa odottavat joutuvat kuitenkin pettymään. Toimintajaksot ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta puuduttavan pitkäveteisiä. 

Kuvaus ja editointi on paikoitellen Miikelle tyypilliseen tapaan kekseliästä ja mielenkiintoista luoden muutoin pitkäveteiseen kokonaisuuteen hieman jännitettä. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan riitä pitkälle. Ajoittain editoinnissa mennään kiusallisen kikkailun puolelle, eikä kuvan keinotekoinen heikentäminen ns. taiteellisena tehokeinona suinkaan auta asiaa. Olematon budjetti näkyy erityisesti heikkotasoisissa lavasteissa. Näyttelijäsuoritukset ovat kauttaaltaan kiusallisen heikkoja ja amatöörimäisiä.

Family on tällaisenaan aivan liian pitkä ja pitkäveteinen. Toisen osan alussa on reilut kymmenen minuuttia ensimmäisestä osasta tuttua materiaalia. Elokuva jää keskinkertaista heikommaksi yritykseksi kuvata gangstereiden elämää pidemmällä aikavälillä. Tiettävästi on olemassa myös lyhempi vajaan kahden tunnin kestoinen versio, joka saattaisi olla hieman vähemman laahaavana siedettävämpi katselukokemus. 

Elokuvaa ei voi suositella ensimmäiseksi tutustumiseksi Takashi Miiken elokuviin, sillä mieheltä löytyy monia huomattavasti parempia elokuvia. Sen sijaan katseluun voi mieluummin valita esimerkiksi Suomessakin DVD:llä nähdyt Miike-leffat Dead or Alive –trilogia (1999-2002), 1 puhelu tullut (One Missed Call, 2003) Happiness of Katakuris (2001), Ichi the Killer (2001) ja Audition (1999).

Kuva

Kuva on laadultaan erittäin heikko. Miike on valinnut tyylikeinoksi kuvan heikentämisen, lisäten siihen erilaisia häiriöitä. Paikoitellen kuva on erittäin epätarkka ja sumea. Toisinaan se taas on aivan liian valoisa, jotta siitä voisi saada mitään selvää. Kuvaan on ajoittain lisätty keinotekoisesti eri tavoin liikkuvia juovia ja naarmuja. Parhaimmillaankaan kuva ei ole kuin korkeintaan välttävä. Myös siirto DVD-formaattiin on omalta osaltaan heikentänyt kuvaa lisäten siihen kiusallisen runsaasti pakkausartefakteja. Toisessa osassa on kuvan laatu hieman parempi, mutta ero ei ole suuri.

Ääni
Ääniraita on kauttaaltaan hyvin hento ja hiljainen. Äänitehosteet, kuten laukaukset ja rähdykset, ovat erittäin vaisuja. Mukana on huomattavasti häiriöitä ja dialogin kuuleminen voi tuottaa huomattavia ongelmia. Vaikka japania taitamattomille puheen ymmärtämisen ongelma ei ole sinällään järin suuri, ylimääräiset häiriöäänet häiritsevät kuitenkin elokuvaan keskittymistä. Levyllä on periaatteessa Dolby Digital 2.0  -ääniraita, mutta suurimman osan ajasta se kuulostaa pelkältä monomiksaukselta. Vain harvoissa kohtauksissa on havaittavissa stereofonista ääntä.  

Lisämateriaali
Molemmilla levyillä on samat elokuvatrailerit: Goth, Autopsy: A Love Story, Vampire Sisters, Biohazardous, MPD-Psycho, Lucky, Invitation, The Maki Collection ja Hollywood Vampyr.

Yhteenveto
Miiken massiivisen pitkä ja pitkäveteinen televisiolle tehty minisarja sijoittuu yakuza-gangsterien väkivaltaiseen maailmaan. Pahamainen ammattitappaja joutuu itsekin tappolistalle, kun hänen henkilöllisyytensä paljastuu. Heikko tarina ja huonot näyttelijät yhdistettynä pitkään kestoon tekevät Familystä raskaan katsottavan. Kokemusta ei helpota tarkoitusella taiteellisista syistä tehty heikkotasoinen kuva ja ääni. Family sopii ainoastaan Takashi Miiken vannoutuneimmille faneille.