Shirow Masamunen luoman Ghost in the Shell -mangan vaihtoehtoinen tulevaisuus yhdistää ihmiset toisiinsa. Teknologian valtava kehitys on johtanut kyberneettisiin aivoihin, joiden avulla lähes jokainen henkilö on kytkettynä maailman kattavaan verkkoon. Paitsi mahdollistaen telepaattisen kommunikaation muiden kyberaivojen välillä, se lisää myös käyttäjän muistikykyä ja nopeuttaa tiedon hankintaa. Hyödyllisten lisäysten haittapuolena kyberaivoihin on mahdollisuus hakkeroida kenen tahansa toimesta, ja kuten tietokoneet, ne voidaan saastuttaa tai pahimmassa tapauksessa pyyhkiä tyhjiksi. Kyberterrorismia ja -hakkerointia varten onkin perustettu erillinen Osasto 9, joka käy loputonta taistelua teknologiaan liittyviä rikoksia ja terrorismia vastaan.

Osasto 9 johtaa Aramaki (Osamu Saka), joka apinamaisesta ulkonäöstään huolimatta on tiukan linjan strategisti. Aramakin iskuryhmä koostuu entisistä sotilaista ja poliiseista, jotka ovat vaihtaneet luonnolliset vartalonsa kyberneettisiksi koneiksi. Ryhmää johtaa violettihiuksinen Motoko Kusanagi (Atsuko Tanaka), joka sai synteettisen muotonsa jo kuusivuotiaana. Iän tuoma kokemus onkin luonut hänestä erittäin tappavan yhdistelmän. Motokon järkälemäinen kakkosmies, Batô (Akio Ôtsuka), on hänen laillaan kokonaan synteettinen ja aivan yhtä vaarallinen. Osaston uusin tulokas on suoraan poliisilaitokselta värvätty Togusa (Kôichi Yamadera), jonka antiikkinen Matever-revolveri on pelastanut hänet monesta hengenvaarallisesta tilanteesta. Toisin kuin Motoko ja Batô, on Togusa kyberaivojaan lukuun ottamatta täysin ihminen. Muut Osaston jäsenet ovat sitten enemmänkin sivuosissa; viileä yksisilmäinen tarkka-ampuja Saito (Toru Ôkawa), huhuttu ex-yakuzalainen Paz (Takashi Onozuka), härkämäinen räjähdespesialisti Borma (Taro Yamaguchi) ja ryhmän vanhimpiin lukeutuva ja GitS-elokuvista tuttu hakkeri Ishikawa (Yutaka Nakano).

Ghost in the Shell -mangasta on tähän mennessä tehty kaksi elokuvaa (Ghost in the Shell, 1995 ja Innocence, 2004) ja sarja (Ghost in the Shell: Stand Alone Complex, 2002-2005), jota on toistaiseksi nähty kahden tuotantokauden verran. Mangasarja ja ensimmäinen GitS-elokuva keskittyvät taitavan hakkerin, Nukkemestarin, rikoksiin ja hänen kiinniottamiseen Osasto 9 toimesta. Molemmat teokset pursuavat filosofisia kysymyksiä ihmisyydestä ja keinotekoisesta älystä, seuraten samalla monimutkaisen ja vaarallisen salaliiton paljastumista. Vuonna 2004 valmistunut jatko-osa jatkaa suoraan ensimmäisen elokuvan tapahtumista, Batôn selvittäessä outojen seksirobottien tekemiä murhasarjoja. Taustalla pyörivät edelleen samat teemat ihmisyydestä ja teknologian valtavasta kehittymisestä. Elokuvien kestojen asettamat rajoitukset tekevät molemmista osista melko täyteen ahdettuja ja usealle jopa liian vaikean seurattavan monitasoisen kerrontatavan takia.

Sarjamuodon tuoman lisäpituuden vuoksi Stand Alone Complexia onkin pidetty helpommin lähestyttävänä. SAC ei tosin kysy suoraan elokuvissa nähtäviä kysymyksiä, tai ryhdy ylipäätään kovinkaan filosofiseksi. Sarja ei myöskään kuulu samaan aikalinjaan elokuvien tai mangan kanssa, tarkoittaen siis sitä, ettei Nukkemestaria ole ollut olemassa. Osasto 9 on sarjassa aivan uudet viholliset ja uhat, joiden avulla katsoja tutustutetaan syvällisemmin Masamunen luomaan yksityiskohtaiseen maailmaan. Filosofisen lähestymistavan tilalle on otettu vähän vakavampi ja hieman enemmän toiminnallisempi tapa samaan universumiin.

Stand Alone Complexin 26 jaksoa koostuu suurimmaksi osaksi jaksokohtaisista, 'Stand Alone', juonista. Osasto 9 joutuu muun muassa estämään kaapatun tankin etenemisen, selvittämään kuolemattoman kapinallisjohtajan salaisuuden ja paljastamaan laajan ihmissalakuljetusrenkaan ennen kuin on liian myöhäistä. Mukaan on ujutettu myös hieman komediallisempia jaksoja, kuten Escape From, jossa yksi Osaston Tachikoma-robotti lähtee tutkimaan kaupunkia. Tachikomat edustavat muutenkin hieman perinteisempää japanilaista huumoria, sillä ketterät robotit ovat saaneet ulkomuodon hämähäkiltä, tulivoiman kevyeltä taisteluhelikopterilta ja mielen japanilaisilta koulutytöiltä. Jokaisen perusjakson lopputekstien jälkeen on myös lyhyt Tachikoma Days -sketsi, joissa ei ole juuri minkäänlaista järkeä. Osa tarinoista syventää myös hieman päähenkilöitä, kuten Batôn menneisyyttä raottava raa'ahko Jungle Cruise, jossa sarjamurhaaja nylkee uhreiltaan t-paidan muotoisen osan ihosta heidän ollessa vielä elossa. Mihinkään Cowboy Bebop -sarjan tyylisiin syventymisiin ei kuitenkaan valitettavasti päästä, mutta lievätkin hahmokohtaiset jaksot ovat aina bonusta perusrikosten selvittelyjen välissä.

Sarjan parasta antia ovat kuitenkin sen 'Complex'-osat, joita on yhteensä yksitoista kappaletta. Osat on laitettu eri puolille kautta, pääosin kuitenkin mahdollisimman lähelle toisiaan, ja ne keskittyvät vain yhteen suureen juoneen. 'Complex'-jaksot ovat verrattavissa X-Files-sarjan mytologiajaksoihin, ja kauden jaksorakenne on muutenkin hyvin samankaltainen mainitun sarjan kanssa. Ensimmäisen kauden pääjuoni liittyy kuusi vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen, median ristimään Laughing Man -skandaalin. Togusan entisen työtoverin kuollessa auto-onnettomuudessa heti sen jälkeen, kun hän ottaa yhteyttä selvittämättömän tapauksen tiimoilta, herää Togusan epäilykset ystävänsä onnettomuudesta. Osasto 9 kaivamalla totuudella on kuitenkin päinvastainen reaktio korruptoituneeseen valtakoneistoon, kun kuusi vuotta vanha tapaus herää uudelleen eloon - dramaattisin seurauksin.

Hieman päämäärättömien kolmen ensimmäisen avausjakson jälkeen alkava pääjuoni räjäyttää kirjaimellisesti pankin. Hieman tyhmästi vasta neljänneksi jaksoksi sijoitettu pääjuoni on kuitenkin sikäli ymmärrettävissä, että kolmen ensimmäisen jakson avulla on tarkoitettu tutustuttaa katsoja Ghost in the Shellin maailmaan. Pääjuonen Laughing Maniksi nimetty huippuluokan hakkeri pystyy muokkaamaan jokaista kyberneettistä aivoa välittömästi. Hänen hallitsemiaan henkilöitä katsovat ihmiset näkevätkin hänen päänsä kohdallaan vain nauravan miehen logon, ja tämän takia miehen identiteetti on pysynyt täysin salassa suorista tv-lähetyksistä huolimatta. Kolmen ensimmäisen kausijuonijakson putki on intensiivistä aikaa vastaan taistelua, joka kuuluu ehdottomasti ensimmäisen kauden parhaimpien jaksojen joukkoon. Kauden pääteema pyörii vahvasti salaliittojen ja korruption parissa, jonka yllätyksiä täynnä oleva juoni vaatii useamman katselukerran tai täydellisen keskittymisen.

Ghost in the Shellin kyberpunkahtava maailma hakkereineen ja salaliittoineen oli tuoreehko ilmestys 1990-luvun alussa, eikä se ole vielä 2000-luvun kynnykselläkään menettänyt tehoaan. Shirow Masamunen luoma tulevaisuus kyborgeineen, maailman kattavien verkkoineen ja sen tuomin riskeineen on ihastuttavan monipuolinen ja puhutteleva. Ihmisen tietoisuuden siirtäminen täysin synteettiseen ruumiiseen, tekoälyjen tietoisuuden löytäminen ja ihmismielen intimiteettisuojan rikkomiset ovat mielenkiintoisia aiheita mietittäviksi, ja kaiken lisäksi GitS kuvaa tätä kaikkea varsin onnistuneesti. Vaikka Stand Alone Complex ei juuri elokuvien kaltaista filosofista pohdintaa sisälläkään, on se silti toimiva kokonaisuus, jonka katsoo mieluusti useammankin kerran. Toivottavasti sarja ei jää kuitenkaan viimeiseksi Ghost in the Shell -maailmaan sijoittuvaksi teokseksi, sillä lupaavalla universumilla on potentiaalia vielä moneksi tarinaksi - myös näyteltyjen elokuvien muodossa.

Kuva

Ääni

Yhteenveto
Ghost in the Shell: Stand Alone Complex on 26-osainen sarja Shirow Masamunen luomaan futuristiseen maailmaan, jossa suurin osa ihmisistä on kytköksissä koko maapallon kattavaan verkostoon. Jokaisen ihmisen aivot toimivat pieninä tietokoneina, jotka pystyvät olemaan yhteydessä toisiinsa alituiseen. Teknologian saavutukset ovat kuitenkin synnyttäneet uuden rikostyypin, kyberterrorismin, jota vastaan on perustettu erillinen Osasto 9. Stand Alone Complex keskittyy Osasto 9 taisteluun kyberterrorismia vastaan korruptoituneessa ja salaliittoja täynnä olevassa maailmassa. Seitsemälle levylle jaettu sarja on teknisesti moitteeton.