Roald Dahlin vuonna 1967 ilmestynyt Charlie and the Chocolate Factory -kirja vei niin lapset kuin aikuisetkin opettavaiselle retkelle karkkien maailmaan. Kirjan päähenkilön, salaperäisen Willy Wonkan, karkkitehdas oli mitä mielikuvituksellisin ja huumaavin paikka jokaiselle kirjan lukeneelle. Karkista tehdyt maisemat, suklaaputoukset ja pikkuruisten Umppa-Lumppien oudot laulut olivat omiaan luomaan satumaisen ympäristön, johon kuka tahansa lapsenmielinen pystyi lumoutumaan. Suomeksi kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1971 nimellä Jali ja Suklaatehdas (Uudempi painos vaihtoi Jalin Suloksi), ja uppoutui täkäläiseen lapsiin samalla voimalla.

Vuonna 1971 näki päivänvalon myös Dahlin kirjan ensimmäinen elokuvasovitus, Willy Wonka & the Chocolate Factory. Omaperäistä Wonkaa näytteli koomikkolegenda Gene Wilder, ja elokuva oli lähes yhtä suuri menestys kuin kirjakin. Kirjailijan luoma maailma piirtyi valkokankaalle loisteliaasti, vaikka tehdaskulissi aiheuttikin lievää immersion rikkoutumista. Kun vuonna 2003 ilmestyi ensimmäiset uutiset kirjan sovittamisesta uudelleen elokuvaksi Tim Burtonin johdolla, olivat kirjan fanit ekstaasissa. Ohjaajan luottonäyttelijä Johnny Deppin kiinnittäminen Willy Wonkan rooliin räjäytti pankin lopullisesti. Depp-Burton yhteistyön neljäs tuleminen, Charlie and the Chocolate Factory (suom. Jali ja Suklaatehdas), vie katsojat jälleen maagisiin maailmoihin.

Jalin (Freddie Highmore/Niilo Syväoja) perhe elää köyhyydessä yhden katon alla, joka on kaiken lisäksi vielä rikkinäinen. Perheeseen kuuluu Jalin lisäksi hänen äitinsä (Helena Bonham Carter/Sari Moilanen), isänsä (Noah Taylor/Mika Nuojua), sekä neljä isovanhempaansa. Koska isä on ainoa, jolla on työpaikka, on perheen ruokalista varsin yksinkertainen:

Aamupalalla on vetistä kaalikeittoa.
Lounaallakin on vetistä kaalikeittoa.
Jopa päivälliselläkin on vetistä kaalikeittoa.
Eikä iltapalaksikaan ole muuta kuin vetistä kaalikeittoa.

Perhe on alati nälissään, mutta silti he ovat erittäin onnellisia. Onhan heillä kaikilla toisensa. Samaa ei voi sanoa kaikista perheistä. Jalikin on sitä mieltä, ja usein hän viettääkin koulun jälkeen aikansa isovanhempiensa kanssa jutusteltaessa. Isovanhempien huimaakin huimemmat tarinat tuntuvat uskomattomilta, mutta nelikko vakuuttaa niiden olevan täyttä totta. Kun Jalia, tai vaihtoehtoisesti vanhoja isovanhempia, alkaa väsyttää, hän siirtyy ullakolle oman sänkynsä luokse. Tästä pienen pienestä huoneesta hän näkee katossa olevan reiän kautta joka ilta ennen nukahtamistaan suuren suklaatehtaan: Villi Vonkan (Johnny Depp/Antti Jaakola) suklaatehtaan!

Jättiläismäinen suklaatehdas on yhtä suuri mysteeri kuin sitä johtava tehtailijakin, Villi Vonkka. Kukaan ihminen ei ole astunut ulos tai sisään tehtaaseen viiteentoista vuoteen, mutta silti sieltä vaan putkahtelee ulos mitä herkullisimpia suklaalevyjä, konvehteja ja muita suussa sulavia karkkeja. Jali, kuten tuhannet muut lapset ja aikuiset, on rakastunut Vonkan suklaalevyihin. Sen herkullisen suklainen täyte voittaa vetisen kaalikeiton milloin vain, mutta valitettavasti Jali ei voi nauttia tästä herkusta kuin kerran vuodessa, syntymäpäivänään.

Eräänä päivänä ympäri maailmaa ilmestyy salaperäisiä ilmoituksia. Niissä Villi Vonkka päättää aukaista tehtaansa ovet ja paljastaa sen salaisuudet viidelle onnekkaalle lapselle, jotka löytävät yhden suklaalevyihin piilotetuista viidestä kultaisesta lipusta. Ilmoitus aiheuttaa valtavan ostohysterian. Ei aikaakaan, kun lehdistö ilmoittaa ensimmäisen voittajan. Sitten löytyvät kolme seuraavaa. Jalin perhe paheksuu piloille hemmoteltuja lapsia ja heidän vanhempiaan, samalla kun Jali katsoo harmistuneena televisioruutua. Jali ei tiedä, että hänen vanhempansa ostivat hänelle suklaalevyn, vaikka synttärit ovat vasta parin viikon päästä. Koko perhe pidättää henkeä, kun Jali käärii varovasti suklaalevyn kuoria pois. Se ei sisällä kultaista levyä.

Menee viikkoja, eikä viidettä lippua löydy. Eräänä koulumatkallaan, Jali löytää lumen peitosta kokonaisen setelin. Hän pinkaisee välittömästi lähimpään karkkikauppaan ja ostaa yhden suklaalevyn. Ei suinkaan palkinnon, vaan karmivan nälän takia. Vaikka suklaalevy olikin herkullinen, ei se täyttänyt valtavaa näläntunnetta, ja Jali ostaa toisen. Kuinka ollakaan, käärepaperia kuorittaessa, Jalin ostama suklaalevy sisältää viidennen lipun. Jali pääsee neljän muun lapsen mukana mysteerisen tehtaan sisälle!

Tim Burtonin ohjaama Jali ja suklaatehdas -elokuva piirtää Dahlin satumaailman ihailtavan tarkasti kankaalle. Elokuvan visuaalinen ilme on juuri kohdallaan. CGI- ja perinteisin keinoin tehdyt tehosteet toimivat saumattomasti yhteen, ja värikylläinen maailma karkkeineen aiheuttaa välitöntä makeannälkää. Tehtaan ensimmäisestä karkkihuoneesta aina suklaaliukumäkeen ja kaikkialle menevään hissiin saakka on tehty taidokkaasti, ja Big Fish -elokuvassa nähty satumaailma viedään vielä askeleen pidemmälle.

Johnny Deppin revittelyä on viime vuosina nähty yhä enemmän ja enemmän, eikä Jali ja suklaatehdas tuota pettymystä. Depp tekee takuuvarman työn traumatisoituneena, eksentrisenä ja kaikin puolin mielipuolisena Vonkkana. Hahmossa on havaittavissa pieniä vivahteita Jack Sparrowta ja Gonzo-reportteri Raoul Dukea. Vonkan lapsivastaiset heitot vähän väliä kysyttyihin kysymyksiin ovat hillittömiä, vaikkakin ajoittain suorastaan tylyjä. Välillä tulikin ihmeteltyä, oliko ikäraja todella K-7. Suurin osa dialogista on kuitenkin lähes suoraan kirjasta, ja sellaisinaan oivallisia esimerkkejä mustasta huumorista. Villi Vonkan hahmo onkin sadunomaisen visuaalisuuden ohella elokuvan kantavia voimia.

Muissa rooleissa nähtävät lapset ja vanhemmat tekevät niin ikään hyvät roolisuoritukset. Etenkin Highmore onnistuu luomaan Jalista varsin sympaattisen pojan. Kilpailun voittaneet muut lapset näyttelevät tarkoituksellisia stereotypioita saksalaisesta ahmatista amerikkalaiseen television kasvattiin. Stereotypiat ovat tarkoin valittuja, ja kuvastavat luultavammin Dahlin vihaamia paheita. Jokaisen kohtalo päätetään hauskoilla ja opettavaisilla lauluosioilla, jotka esittävät Umppa-Lumpat (Deep Roy/Matti Holi).

Elokuva noudattelee Roald Dahlin kirjaa melko uskollisesti, lisäten kuitenkin pienehkön sivujuonen koskien Vonkan omalaatuista persoonaa. Tällä tavoin elokuvaan on saatu hieman enemmän tunteikkuutta, etenkin loppupuolella. Mistään järin vakavasta muunnelmasta ei ole kuitenkaan kyse, ja lisäys mahdollistaa veteraaninäyttelijä Christopher Leen mukanaolon hammaslääkäri Vonkkana. Ilman lisäystäkin olisi kuitenkin selvitty.

Suomeen elokuvasta on tehty kaksi versiota: alkuperäinen ja suomidubattu. Toisin kuin Dahl, julkaisija on päättänyt aliarvioia katsojan ja teetti myös suomeksi puhutun version. Sanomattakin on selvää, että elokuva menettää suuren osan tehostaan tämän takia, eikä esimerkiksi Jaakkola vastaa lähellekään Deppiä. Onneksi elokuvan vahva tunnelma takaa nautinnon myös suomenkielisenä, ja tarinaan uppoutuu täydellisesti. Mikäli kuitenkin mahdollista, on alkuperäinen ääniraita ainoa oikea, myös lasten kanssa.

Jali ja suklaatehdas -elokuva on maaginen sukellus karkkien maailmaan. Tim Burtonin ja Johnny Deppin yhteistyö pelaa jälleen mainiosti, ja jälkimmäinen tekee suorastaan hullunkurisen suorituksen Vonkkana. Kaikesta visuaalisuudesta, huumorista ja tarinasta on kuitenkin kiittäminen alkuperäisen kirjan kirjoittanutta, edesmennyttä Roald Dahlia, jota ilman tämäkin satumaailma olisi luultavasti jäänyt tekemättä.

Kuva
Anamorfinen 1.85:1-suhteen kuva on hyvää jälkeä. Kuva on aavistuksen verran pehmeä, mikä on tarkoituksellista. Värimaailma on kiitettävä kaikessa rikkaudessaan, eikä kontrastitaso ole yhtään sen huonompi. Täyteläisimmissä kohtauksissa on havaittavissa pakkausartefakteja, ja lievä kohina vaivaa satunnaisesti. Muuten kuvasta ei ole pahaa sanottavaa.

Ääni
Julkaisu sisältää Dolby Digital 5.1 -ääniraidat englanniksi, suomeksi ja tanskaksi. Ne toistavat niin dialogin, tehosteet kuin Danny Elfmanin säveltämän musiikin hienosti. Ääniä kierrätetään onnistuneesti kaikkien kanavien kautta, eikä LFE:kään jää ilman.

Lisämateriaali
Ensimmäiseltä levyltä löytyy elokuvan ja OST:n traileri. Loput lisämateriaalista on sijoitettu toiselle levylle.

Julkaisu koostuu kolmesta erillisestä featurettesta sekä elokuvan tekoon keskittyvästä dokumentista. Attack of the Squirrels (9:50) -osiossa käydään läpi oravien koulutusta ja sen vaikeutta. Fantastic Mr. Dahl (17:41) on puolestaan lyhyt muistelmakooste miehestä hänen jälkeläistensä sanoin. Viimeisenä löytyy Becoming Oompa-Loompa (7:17), jossa perehdytään Deep Royn monitulkintaiseen suoritukseen.

Making the Mix -osion takaa löytyy sitten making of -dokumentti viiteen osaan pätkittynä. Tyhmästi dokumenttia ei voi katsoa putkeen. Lyhyissä koosteissa käydään läpi elokuvan suunnittelua, näyttelijävalintoja, musiikkia ja erikoistehosteita.

Activities-otsakkeen alta löytyy neljä peliä. Yhdessä tanssitaan Oompa-Loompan kanssa, toisessa lajitellaan pähkinöitä, kolmannessa keksitään herkkuja ja viimeisessä kerätään kultaisia tikettejä.

Yhteenveto
Jali ja suklaatehdas on makea sukellus maagisen karamellitehtaan syvyyksiin, josta löytyy silmäkarkkia jokaiselle. Viiden kultaisen tiketin voittajan matkaa seuraava tarina viihdyttää niin lapsia kuin aikuisiakin. Elokuvan julkaisu on teknisesti moitteeton.