Kun 6-vuotias yksinäinen poika (Aaro Virtanen) löytää rannalta runokirjan ja alkaa lukea siitä värssyjä skitsofreniaa sairastavalle äidilleen (Karoliina Kudjoi), vierailuillaan tämän hoitokodissa, avautuu mystinen väylä pojan arkimaailman ja toisen ulottuvuuden välillä. Ulottuvuuden, joka tuo pojalle oppaan matkalle taiteen pariin. Opas, 10 vuotta sitten edesmenneen rakastetun Juice Leskisen (Ilkka Aro) reinkarnaatio rohkaisee lasta tämän valinnoissa ja ohjaa tämän tietä kohti muusikon uraa.

Timo Tapion indie-elokuva Nahjus enkelini on anagrammia nimeään myöten omaperäinen näkökulma taiteen tekemiseen, kunnianosoitus Juice Leskiselle ja kommentti tämän töistä. Intron yli kymmenminuuttinen ja ennen julkaisematon haastattelu vuoelta 1993, jossa Juice pui Keskitysleirin ruokavalio -albuminsa väärin ymmärrettyä vastaanottoa ja keikkamuusikon elämää, johdattelee katsojan yhtä lailla Leskisen kuin myös ohjaaja-käsikirjoittaja Tapion metaforilla täytettyihin ajatuksiin. Kuten oli Juicen musiikissa ja runoissa, myös elokuvan kuvissa ja sanoissa on runsas kaksoismerkityksensä, joiden avautuminen riippuu paljolti katsojan henkilökohtaisesta taustasta ja siitä, miten hän on kokenut 56-vuotiaana vuonna 2006 kuolleen artistin taiteen.

Juicen lauluista ja runoista irrotettujen välitekstien mukana Tapio ohjaa katsojan maailmaan, joka on omalla tavallaan arkisen humoristinen, mutta myös toisaalta kaurismäkeläisen töksähtelevällä, kirjaimellisella dialogilla kuorrutettu epäaito mielentila, jonne sisäänpääsy on oman vastaanottimen taajuuksista kiinni. Teknisesti Nahjus enkelini liikkuu samoilla aaltopituuksilla, Markus Kososen rauhallisia ja laajoja kuvia seuraavat hektiset käsivaraotokset, melkeinpä meditaatiivisessä editoinnissa kuvanopeudet ja hienovaraiset efektit muokkaavat tunnelmaa aikoin sattumanvaraisen oloisesti, vaikka kokonaisuus onkin tarkkaan harkittu ja hyvinkin tekijänsä näköinen. Melankolisen scoren takana ovat Anna ja Jenni Hämäläinen sekä Jussi ja Ville Prusti.

Pääroolin Juice-hahmona Ilkka Aro on ulkoisestikin esikuvaansa muistuttava ilmestys, siniseen sadetakkiin sonnustautunut tarkkailija, joka seuraa sivusta pojan kasvua tateilijaksi. Nimetöntä pikkupoikaa esittävän Aaro Virtasen ja tämän tulessa tanssivaa äitiä esittävän Karoliina Kudjoin lisäksi elokuvassa nähdään mm. John Alen Jumalana, Hannu Viitamäki huivikauppiaana sekä Mikko Kärnä kapakkarunoilijana.

Nahjus enkelini on visioonsa uskovan tekijän elokuva, kunnioitettavan rohkea veto tarttua todellisen ja kollektiivisessa muistissa jalustalle nostetun henkilön perintöön. Lue myös ohjaaja Timo Tapion haastattelu, jonka löydät täältä.