Kauan, kauan sitten, Song-dynastian aikaan, Kiinanmaalla seikkailee ryhmä palkkasotureita, jotka ovat mullistavan keksinnön, mustaruudin, perässä, se kun mullistaisi sodankäynnin. Resuisen ryhmän päällikkö, William Garin (Matt Damon), ja tämän ykkösmies Pero Tovar (Pedro Pascal) törmäävät pakomatkallaan outoihin olentoihin ja päätyvät lopulta suuren muurin ääreen, jota puolustavat huippuunsa treenatut ja aseistetut joukot kenraali Shaon (Zhang Hanyu) ja komentaja Lin Maen (Jing Tian) johdolla. Williamille selviää, että uhkana ovat Tao Teit, hirviöt, jotka haluavat kuningattarensa johdolla tuhota ihmiskunnan, ja ensimmäisen kerran elämässään aina rahasta sotinut mies löytää todellisen syyn puolustaa jotain, mihin hän oikeasti uskoo.

Kiinalaisen visionäärin, Zhang Yimoun, ohjaama The Great Wall on 135 miljoonan dollarin budjetillaan paitsi kallein koskaan kiinassa kuvattu elokuva, myös näyttävä digispektaakkeli, jossa yhdistyvät Peking Operan värikylläisyys ja vauhti itämaisten taistelulajielokuvien huimiin toimintakohtauksiin. Sääli vain, että hölmö tohina jää naiivin lapselliseksi kohkaamiseksi, jota seuratessa ihmetyttää eniten se, miten näyttelijät ovat saaneet pidettyä pokkansa kurissa lausuessaan vakavalla naamalla todella tokeröä dialogiaan.

Max Brooksin, Edward Zwickin ja Marshall Herskowitzin tarinan pohjalta tyystin tahattomasti humoristisen adaption ovat kasaan vääntäneet Doug Miro, Carlo Bernard sekä Bourne -saagalla mainetta hankkinut Tony Gilroy, joka lieneekin ollut se linkki, jolla Matt Damon on saatu houkuteltua mukaan.

Teknisesti The Great Wall näyttää hyvältä, lähinnä huippuunsa hiotulta videopeliltä, jonka teossa näyttelijät ovat tuskin aidoissa kuvauspaikoissa edes poikenneet. Tao Teit, nuo muotopuolet hirmuliskojen sukulaiset ovat kuin symbioosi kymmenistä digimonstereista, ja vaikka liikeradat ja detaljit ovatkin pieteetillä otuksille rakennetut, ensimmäisen paljastuksen jälkeen niiden tuhatpäinen läsnäolo on lähinnä retinoita rasittavaa. Massiiviset taistelukohtaukset ovat tyylillisesti ja konstruktioiltaan samaa suuruusluokkaa kuin Peter Jacksonin Sormusten herroissa, mutta tyystin ilman niiden jännitteitä ja ylväyttä.

Matt Damon tekee sen mistä hänelle palkkaa maksetaan, lausuu kohtalokkain painotuksin itsestään selvyyksiä ja kliseitä vilisevää tekstiä, mutta vaikuttaa suurimman osan ajasta olevan vallan muualla. Paikalliset Jing Tian, Zhang Hanyu ja orientin iso tähti Andy Lau strategisti Wangina pärjäävät huomattavasti paremmin. Pedro Pascalin Tovar on kuin kimppu kaikkein ärsyttävimpiä sidekickmääreitä, hahmona, jonka lähtöä odottaa innolla ensimmäisestä kuvasta alkaen. Onpa mukaan saatu myös Willem Dafoe muutaman vuosikymmenen muurin kätköissä vankina olleeksi Ballardiksi, jonka osanotto tapahtumiin jää muutamaa piipahdusta lukuun ottamatta varsin vähäiseksi.

Visuaalisesti komea, mutta auttamattoman hölmö ja simppeli satuseikkailu.